SARAH CROSSAN - YKSI

Millaista olisi elää, jos ei ikinä saisi olla yksin? Jos olisi koko elämän elänyt toinen vierellään, syntymästä asti, osaisiko sitä edes kaivata yksityisyyttä? Ainakaan sitä samanlaista yksityisyyttä, mitä me niin sanotut normaalit ihmiset välillä kaipaamme. Millaista olisi olla siamilainen kaksonen? Näitä kysymyksiä pohdin paljon lukiessani Sarah Crossanin kirjaa Yksi. Yksi on Crossanin ensimmäinen suomennettu kirja, ja vitsit miten hieno kirja onkaan kyseessä! Jo heti ensimmäisestä sivusta alkaen kirjoitustyyli vetää mukanaan ja uppoudun Tippin ja Gracen tarinaan. Mikä loistava tekele tämä onkaan!

Grace ja Tippi ovat siis siamilaiset kaksoset. He ovat pienestä pitäen käyneet jatkuvasti lääkärissä ja eläneet jo nyt pidempää, kuin moni lääkäri osasi edes kuvitella. Kirja alkaa siitä, kun vanhemmat ilmoittavat tytöille, ettei kotikoulu ole enää vaihtoehto. Isä on työtön, eikä ole löytänyt uusia töitä vielä. Mummin eläke ei riitä edes maksukanaviin ja tyttöjen sairaalakulut sekä erikoisvaatteet maksavat paljon. He pääsevät kuitenkin lukion toiselle luokalle yksityiskouluun, sillä siellä on yksi paikka vapaana ja koulussa Grace ja Tippi tulkitaan yhdeksi ihmiseksi. Mikä "onni".

Siamilaiset kaksoset ovat aina erilaisia. Maailmaan ei ole syntynyt ketään täysin samanlaista kuin Grace ja Tippi, sillä siamilaiset kaksoset voivat olla mitä ihmeellisimmistä paikoista kiinni keskenään. Gracella ja Tippillä on kaksi jalkaa, kaksi sydäntä, neljä kättä, kahdet keuhkot. He kulkevat kävelykeppien kanssa. Voisitko kuvitella, ettet toljottaisi suu auki, kun he kävelisivät vastaan. Nimittäin moni nuori heidän koulussaan tekee juuri sitä heidät nähdessään. Osoittelee, kuiskii, tuijottaa, jättää ilkeitä lappuja. Ja ainoa mitä tytöt toivoisivat olisi se, että heitä kohdeltaisiin kahtena eri henkilönä.

"Hän pakottaa minut katsomaan itseään, pitelee leukaani kylmillä sormenpäillään.

'Me pärjätään hyvin näinkin', hän sanoo.

Hän sanoo: 'Meidät on tarkoitettu olemaan yhdessä.

Jos me erotaan, me kuollaan.'"s.310

Onneksi koulusta löytyy kuitenkin Yasmeen ja John, jotka puhuessaan katsovat vuorotellen molempia tyttöjä, kohtelevat heitä yksilöinä. Kuinka mahtavaa onkaan saada vihdoin kavereita, muitakin kuin tyttöjen pikkusisko. Yksi sääntö on kuitenkin Gracen ja Tippin välillä laadittu, rakastuminen on ehdottomasti kiellettyä. 

Kirja on kirjoitettu kokonaan proosa runon muotoon, ja olikin ensimmäinen laatuaan jonka minä luin. Todella miellyttävää ja jouhevasti etenevää. Kirja on kirjoitettu kokonaan Gracen näkökulmasta, mutta se ei oikeastaan vaivannut itseäni. Tippin luonne tosin oli paljon tulisempi kuin Gracen, joten olisi ollut mielenkiintoista päästä hänenkin pään sisään. Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, alkoholismia, köyhyyttä sekä sairautta, eikä lukijalle loppu tule yllätyksenä. Mutta se ei silti haittaa lukemista, vaikka välillä meinasi itselläni pieni ahdistuksen poikanen nousta tekstin melankolisen sävyn takia.

Ja huomasinpa myös, että ainakin kirjailijan yksi toinen kirja on myös kirjoitettu samalla tyylillä. Meni heti lukulistalle! Eli tiivistettynä; jos haluatte lukea hieman jotain uutta ja erilaista, mistä ei ole paljoa tarinoita kerrottu, lukekaa tämä!

Teos: Yksi

Alkuperäinen nimi: One

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah Crossan

Sivuja: 439

Kustantaja: S&S

Takakannesta:

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?

Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

Koskettava romaani ihmisyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta on saanut lukuisia palkintoja ja käännetty monille kielille.

Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjapöllön huhuiluja, Carry on reading, Kirjasähkökäyrä, Sivutiellä