JENNIFER E. SMITH - TILASTOLLINEN TODENNÄKÖISYYS KOHDATA SE AINOA OIKEA

17-vuotias Hadley on matkalla New Yorkista Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, mutta myöhästyy täpärästi lennolta. Odotellessaan seuraavaa lentoa täpötäydellä JFK:n kentällä Hadley kohtaa komean, fiksun brittiopiskelijan Oliverin. Sattuma heittää heidät istumaan vierekkäin lennon ajaksi.

Pitkällä lennolla Hadley ja Oliver tutustuvat toisiinsa, ja salamarakastumisen sinetöi suudelma määränpäässä. Onnettomuudekseen nuoret eksyvät toisistaan lentokentän tungoksessa eikä Hadley tiedä edes Oliverin sukunimeä. Mikä tilastollinen mahdottomuus löytää Oliver miljoonakaupungin vilinästä!

Epätoivoinen Hadley livahtaa isänsä häistä Lontoon kaduille vaeltamaan varmana siitä, että maailmasta ei löydy hänelle toista Oliverin kaltaista sielunkumppania.

Lähdin lukemaan kirjaa hieman varautuneesti, sillä tavallaan tiesin mitä tuleman pitää ja olen lukenut joskus aikaisemmin ylistäviä arvosteluita tästä. Pelkäsin, että koen pettymyksen, mutta... Aawwss, tämä oli niin söpö ja samalla niin siirappinen, mutta yllättäen se ei haitannut yhtään! Jos kirja saa tämän tytön itkemään ja nauramaan, se ei voi olla muuta kuin hyvin kirjoitettu. Teos on vain pari sataa sivua pitkä ja sen lukee nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Nautin tästä, oikeasti NAUTIN!

Kirjan ensimmäiset 10 sivua sai minut säikähtämään, sillä päähenkilömme Hadley antoi kunnon valitustulvan. Säikähdin etten tulekaan pitämään päähenkilöstämme, mutta onneksi se oli turhaa panikointia. Hadleysta kuoriutui hyvin miellyttävä 17-vuotias nuori nainen. Huomaa, että vanhempien avioero on ottanut koville. Pystynkin hyvin samaistumaan avioerolapseen ja ehkä siksi kirja tuli niin lähelle minua. Oliver, meidän toinen päähenkilömme oli oikea herrasmies. Kuvittelin päässäni hänen upean brittiaksentin ja olin sulaa vahaa. Yllätyin kuinka nopeasti kiinnyin molempiin hahmoihin näin lyhyessä ajassa.

En mahda itselleni mitään, mutta Lontoo on tällä hetkellä heikko kohtani. Jos saan selville jostakin kirjasta, että kirja sijoittuu Lontooseen tartun siihen sen kummempia miettimättä. Hadleyn seikkailut Lontoon kaduilla saikin itselleni aikaan kylmät väreet sekä matkakuumeen kasvamaan entisestään.

Kirja loppui omasta mielestäni liian nopeasti. Jäin janoamaan lisää. Mutta toisaalta, kirja oli juuri täydellinen tällaisenaan. Mikään asia kirjassa ei jäänyt vaivaamaan minua. Kaikki soljui mukavasti eteenpäin ja sitoutui lopuksi söpöksi paketiksi. Tämä kirja voisi sopia hyvin lukujumin poistamiseksi. Mieleni tekisi myös ostaa tämä kirja omaan hyllyyn, jotta voisin palata tähän aina kun haluan (mutta pakko malttaa mieleni, kirjoja tursuaa postilaatikosta nytkin joka päivä). Kiinnostuin Jennifer E. Smithistä kirjailijana suuresti ja haluan lukea häneltä muutakin. Olen kyllä kuullut, että muut kirjat eivät nouse tämän tasolle, mutta se ei haittaa. Haluan lisää sopivan siirappista luettavaa!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Kirjailija: Jennifer E. Smith

Sivuja: 203

Kustantaja: Otava

Mistä: Kirjastosta

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA AZKABANIN VANKI

Harry Potter #3
Sisältää spoilereita edellisistä osista.

Rakastan näitä miun sukkia ♥♥♥!

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. 

Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Tämä on kyllä kaikkien aikojen lempparini! Kolmas Harry Potter vain on omasta mielestäni paras. Tässä esitellään niin valtava määrä uusia hahmoja, joista Sirius, Lupin ja Koukkujalka ovat omat suosikkini. Tämä on se kirja, jonka jälkeen kaikki muuttuu synkemmäksi. Myönnän, että hetkellisesti tuli kirjan luettua fiilis etten halua jatkaa enempää. Mikä oli tietysti tyhmä tunne ja se kestikin vain pienen hetken. Rakastan seuraaviakin osia, joten todellakin haluan ne lukea. Ja oikeasti, olihan tämäkin kirja synkkä kaikkine ankeuttajineen. Ja Rowlinghan on kirjoittanut kirjan masentuneena (tästä ankeuttajat). Mielestäni seuraavat osat ovat kuitenkin sykempiä kuin tämä.

Azkabanin vangissa Harry ja kumppanit käyvät jo kolmatta vuotta Tylypahkaa. Velhomaailma on käynyt jo tutuksi ja ystävykset ovat kasvaneet. Kolmasluokkalaiset oppivat paljon uutta pimeydenvoimilta suojautumisesta uuden hyvän opettajan, professori Lupinin parissa. Huispaus on entistä tärkeämpää, sillä Rohkelikon tulisi viimeinkin voittaa Huispausmestaruus. Tässä kirjassa muuten paneuduttiin kunnolla huispausotteluihin ja minä oikeasti jännitin otteluiden kulkua (vaikka tiesinkin miten ne tulevat päättymään :D) ja nautin niiden lukemisesta suuresti. Näkymättömyysviitta on otettava käyttöön myös kolmantena vuonna, sillä täytyyhän Tylyahoon päästä tutustumaan ja kermakaljaa maistamaan. Harryn isä on myös iso osa tätä kirjaa. Opimme paljon uutta Jamesista ja hänen nuoruudestaan.

Edellisissä osissa Harrylla ja Ronilla on ollut paljon kahdenkeskisiä seikkailuja mm. käynti salaisuuksien kammiossa, sekä Ford Anglialla ajelu. Minusta on ihanaa kun Harrylla ja Hermionella on tässä kirjassa oma juttunsa. Muutenkin aikamatkailu on hyvin kiinnostavaa. Minä ehkä olen se henkilö joka aluksi aina uskoi, että Harry ja Hermione alkaisivat seurustella. Tykkään kumminkin siitä, miten asiat oikeasti menevät.

Nautin tästä kirjasta NIIN paljon. Melkein harmittaa, että tämä on jo takana päin. Nyt koitan pitää taas pienen tauon Pottereista, ja luen muita kirjoja. Saa nähdä kauanko pystyn pysymään erossa tällä kertaa. Ja jos joku ei vielä ole Pottereihin tutustunut (onko teitä vielä?!), niin en voi muuta kuin suositella tätä sarjaa täydestä sydämestäni.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirjailija: J.K Rowling

Sivuja: 456

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #3

Mistä: Omasta hyllystä

Okklumeus-lukuhaaste: 1 luettu

OKKLUMEUS-LUKUHAASTE

Ajattelin ensin etten tee tästä haasteesta aloituspostausta erikseen, mutta päädyin toisiin ajatuksiin. Ja tosiaan... ajattelin etten ryhdy mihinkään haasteisiin tänä vuonna, mutta eihän tästä voinut kieltäytyä!

Hyllytontun höpinöitä-blogin Tiina Tonttu pisti tällaiselle potterfanille osuvan haasteen pystyyn reilu kuukausi sitten.

Okklumeus-lukuhaaste alkoi 14.1 (kunnianosoitus Alan Rickmanin muistolle) ja se jatkuu lokakuun viimeiseen päivään saakka, jolloin tulee kuluneeksi 35 vuotta Lily ja James Potterin kuolemasta. Tarkoitus on lukea Potterverseen eli Harry Potterin velhomaailmaan liittyviä tai sijoittuvia teoksia. Lukukielellä ei ole väliä.

31.10 mennessä haasteeseen osallistuneiden on koottava koostepostaus.

Lukutasot ovat seuraavat:

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)

1 kirja: Jästi.

2 kirjaa: Surkki.

3 kirjaa: Kotitonttu.

4 kirjaa: Huispaaja.

5 kirjaa: Aurori.

6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,

7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.

8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Taso tällä hetkellä:

KOTITONTTU

Luetut kirjat:

Harry Potter ja Azkabanin vanki
Harry Potter ja liekehtivä pikari
Huispaus kautta aikojen

RAINBOW ROWELL - FANGIRL

Kyllä, käytän joulupöksyjä vielä helmikuussakin.

Cath and Wren are identical twins and until recently they did absolutely everything together. Now they're off to university and Wren's decided she doesn't want to be one half of a pair any more - she wants to dance, meet boys, go to parties and let loose. It's not so easy for Cath. She would rather bury herself in the fanfiction she writes where there's romance far more intense than anything she's experienced in real life.

Now Cath has to decide whether she's Ready to open her heart to new People and new experiences, and she's realizing that there's more to learn about love than she ever thought possible...

Olin kuullut tästä kirjasta niin paljon positiivista, että päätin tarttua tähän ja ottaa selvää mitä kaikki hehkuttavat. Rainbow Rowell on varsinkin nuorten aikuisten keskuudessa arvostettu kirjailija jonka tuotantoon olen jo hetken halunnut tutustua. Onneksi tutustuin, sillä en joutunut pettymään!

Cath ja Wren ovat identtiset kaksoset. He ovat aina olleet kuin paita ja peppu sekä tehneet kaiken yhdessä. Nyt heillä on edessään collegeen meno, josta Wren on innoissaan ja Cath enemmänkin kauhuissaan. Wren ei halua enää jakaa huonetta Cathin kanssa, sillä hän haluaa vihdoin itsenäistyä eikä olla vain toinen kaksosista. Cath taas ei ole kovin innoissaan jakamassa huonettansa jonkun tuntemattoman kanssa. Kun Wren tutustuu muihin opiskelijoihin, bilettää ja seurustelee, jumittuu Cath samaan aikaan asuntolahuoneeseensa Simon Snown pariin, suositun fantasiasarjan josta Cath kirjoittaa fanfictionia.

Cath ja Wren ovat yhdessä kasvaneet Simon Snown parissa ja fanittaneet tätä täydestä sydämestä. Wren on collegen alussa jättänyt taakseen Simon Snow vaiheen, mutta Cath uppoutuu yhä syvemmälle sarjaan ja fanfictionin pariin. Fangirl siis kertoo oikean fanitytön ensimmäisestä college vuodesta. Cathilla on suunnitelmissa linnoittautua huoneeseensa koko vuodeksi ja käyttää vapaa-aika fanfictionin kirjoittamiseen. Cathin kämppiksellä Reaganilla ja tämän ystävällä Levillä on kumminkin odottamaton vaikutus Cathiin.

Pystyin lukiessani hyvin samaistumaan Cathiin. Jos itse alottaisin collegen olisin varmasti samalla tavalla paniikissa. Ahdistuisin siitä, kun en esimerkiksi tietäisi missä ruokala sijaitsee. Sitten kun vihdoin löytäisin ruokalan, ahdistuisin siitä tietämättömyydestä miten kaikki toimii ruokalan sisällä. En halua ikinä näyttää olevani eksyksissä tai pihalla jostakin, minun täytyy aina tietää etukäteen missä tehdään milläkin tavalla.

Fanfiction on hyvin suuri osa tätä kirjaa. En ole ikinä itse lukenut tai ollut sen suuremmin kiinnostunut fanfictionista, joten siltä osin en samaistunut Cathin kanssa. Toisaalta oli ihan hauska lukea Simon Snowsta, joka muistuttaa hyvin paljon meille tuttua Harry Potteria. Cathilla on kiire saada oma suuressa suosiossa oleva fanfiction valmiiksi, ennen viimeisen Simon Snow -kirjan ilmestymistä. Tämä puoli Cathista välillä ärsytti, sillä hän oli niin jumiutunut tuohon fanfictionin kirjoittamiseen ja sen valmiiksi saamiseen. Cath jopa uskoi ettei muuta osaisikaan, joten ei viitsinyt edes yrittää. Tämä turhautti minua välillä NIIN paljon!

Pidin tässä kirjassa selvästi enemmän siitä, kun keskityttiin Cathin omaan elämään ja sen ihmisiin. Sisko Wren käyttäytyi välillä niin törkeästi, että hermo meni, mutta toisaalta ymmärsin mistä moinen käyttäytyminen kumpusi. Kaikki tämän kirjan ihmissuhteet olivat kiehtovia ja nautin niistä lukiessani. En halua avata niitä enempää, sillä itse ainakin pidin lukiessani siitä, kun en tiennyt etukäteen oikeastaan mitään.

Kirja kertoo myös söpösti ensirakkaudesta. Ei tämä välttämättä paras romanssi ollut, mistä olen lukenut, mutta ihana silti! Oikeastaan jos kuvailisin tätä kirjaa yhdellä sanalla, se olisi varmasti; söpö.

Nautin tämän kirjan lukemisesta ja tulen lukemaan tämän myös tulevaisuudessa uudelleen. Rowell todisti taitonsa! Seuraavaksi hyllyssäni odottaisi Rainbow Rowellilta Eleanor & Park, sekä kirjastosta lainassa oleva Carry on. Tulen siis toivottavasti palaamaan kirjailijan pariin pikapuoliin.

Jos teillä on mahdollisuus lukea Fangirl, lukekaa se sekä tutustukaa Rowelliin jos ette ole sitä vielä tehneet!

Arvosana: ♥♥♥♥½

Teos: Fangirl

Kirjailija: Rainbow Rowell

Sivuja: 461

Kustantaja: Pan Macmillan

Mistä: Omasta hyllystä

VIIDEN KIRJAN HAASTE

Kiitos teille Bookishteapartyn Katri, Kirjaneito sekä Stovryer tästä haasteesta! Nämä ovat aina kivoja! :) Nyt saan vihdoin aikaseksi kirjoitettua tämän.

1. Kirja, jota luen parhaillaan.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on minulla vielä hieman kesken. Olen myös aloittanut e-kirjana Cassandra Claren Lasikaupunkia, joka on Varjojen kaupunkien kolmas osa. J.K Rowlingin Ihmeotukset ja niiden olinpaikat aloitin myös tässä eräänä päivänä, mutta en pitkälle päässyt.

2. Kirja, josta pidin lapsena.

Olin lapsena suuri muumifani, joten kaikki muumi kirjat/sarjakuvat jotka vanhempani minulle lukivat kun olin pieni. Myös ehdoton lempparini oli Astrid Lindgrenin Se pikkuinen Lotta (miksiköhän?), sekä muut hänen Lotta-kirjansa.

3. Kirja, joka jäi kesken.

Näitähän riittää, enemmän kuin muistin. Väinö Linnan Tuntematon Sotilas jäi lukioaikoina kesken. L.M Montgomeryn Annan nuoruusvuodet aloitin joskus, mutta en päässyt 50 sivua pidemmälle. J.K Rowlingin Paikka vapaana, sekä John Greenin Kaikki viimeiset sanat. Nämä kaikki olisi tarkoituksena lukea vielä lähitulevaisuudessa.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen.

Markus Zusakin Kirjavaras. Oli myös viimevuoden yksi parhaimpia lukemiani kirjoja. Muistan myös kuinka ensimmäinen Nälkäpeli teki suuren vaikutuksen.

5. Kirja johon palaan uudelleen.

Pakko kai tähän on sanoa Potterit. Ainoa kirjasarja johon olen tattunut hmm.. 5 kertaa? Olen mennyt jo laskuissa sekaisin. Mutta mainitaan tähän vielä Nälkäpeli-trilogiakin.

Tuntuu, että tämä haaste on kiertänyt jo lähes kaikilla. Jos tämä joltain vielä kumminkin puuttuu ja palat halusta tämän tehdä, niin nappaa tästä ! :)

LUKUMARATONIN LOPPUTULOS

Maratoonasin kirjojen parissa ensimmäistä kertaa elämässäni viime viikon. Maraton siis sijoittui ajalle 25.1-31.1.2016. En asettanut itselleni mitään suuria tavoitteita. Lähinnä halusin tuijottaa vähemmän ruutua ja käyttää ajan puolestaan lukemiseen. Minulla piti myös olla töitä koko viikon, joten määrällisesti en ajatellut lukea paljon.

Täältä näet maratonin alkufiilikset.

Kuinka kävi?

Sain luettua _yhden_ kirjan loppuun ja sekin oli viimeiset 30 sivua Tuhkakaupungista heti maratoonin ensimmäisenä päivänä. Tiistaina minulle nousikin vuorostaan kuume, joten töihin lähtö ei tullut kysymykseenkään vaan vietin sairaslomaa tiistaista perjantaihin. Oikeastaan koko flunssan ajan oli niin kuollut olo, että ei vain yksinkertaisesti pystynyt lukemaan. Pää oli aivan jumissa. Kaikista helpointa oli vain avata Netflix ja katsella sarjoja/leffoja päivät pitkät (Okei myönnetään, käytin hyödykseni yksin kotona olemisen ja pelasin myös pitkästä aikaa Playstationilla). Lauantaina olikin edessä rankka 8h iltavuoro ja sunnuntai meni sukuloimiseen.

Se vähä mitä sain luettua oli 470 sivua, joista suurin osa koostui näistä kahdesta kirjasta:

Fangirlin sain eilen aamupäivällä loppuun, joten sain sen melkein viikossa luettua. Potteria luin silloin kun englanniksi lukeminen tuntui liian raskaalta. Kaksi loistavaa kirjaa kumminkin valitsin viikolle, ei siis valittamista näistä!

Toisaalta olen tyytyväinen sivumäärään mitä luin. Olen nimittäin oikeasti hidas lukija. Tunnissa kerkeän lukea n. 50 sivua, vähän kirjasta riippuen. Englanniksi olen taas vielä hitaampi lukija.. varmaan 30-40 sivua tunnissa.

Luin Fangirliä n.300 sivua ja Potteria/Tuhkakaupunkia loput 170. Sivumäärä olisi siis ollut varmaankin suurempi, jos olisin lukenut vain suomeksi. Mutta hyvää harjoitustahan tämä englanniksi lukeminen on. ;)

Vähän jäi harmittamaan flunssan sattuminen juuri kyseiselle viikolle.

Haluaisin seuraavaksi kokeilla maratoonausta joka kestäisi yhden tai kaksi vuorokautta. Mielenkiinnolla jään siis odottelemaan uutta sopivaa saumaa maratoonaamiselle.

TAMMIKUUN KOOSTE

Pitäisi varmaan taas päivitellä, että miten tammikuu meni jo?! ..mutta en päivittele.

Tammikuu oli oikein kiva kuukausi. En kyllä saa taas yhtään päähäni mitä erikoista tein, joten kerron näitä vähän tylsempiä juttuja sitten. Olin töissä, joinakin viikkoina useammin kuin toisina. Maratoonasin Frendit loppuun, enkä vieläkään oikein kestä elämää ilman Chandlerin hyviä vitsejä. Oli pakko aloittaa jokin uusi komedia tilalle, joten nyt katson Kolme miestä ja tyttö (New Girl). Olen katsonut neljä jaksoa ja pikkuhiljaa alan syttyä sarjalle! Maratoonasin myös parissa päivässä Olipa Kerran neljännen kauden, jotta pääsin katsomaan TV:ssä pyörivää viidettä kautta. Taisin käydä myös Cheekin jäähallikeikalla hoilaamassa ääneni hävyksiin. Olen myös haaveillut monena päivänä taas Lontoosta ja sinne matkustamisesta.

Olin tammikuun ostolakossa ja onnistuin siinä.. noh melkein kiitettävästi. Yhdellä kauppareissulla päädyin tonkimaan Prisman poisto kirjoja, mutta en kantanut sieltä kuin yhden kirjan kotiin! Aion kyllä jatkaa ostolakkoa vielä hetken, tai vähintään mietin 5 kertaa tarvitseeko minun välttämättä jokin kirja ostaa. Kaivoin myös viikonloppuna pitkästä aikaa iPadin esille ja selailin iBooksista kirjoja. Huomasin, että sieltä saa ladattua näytteitä kirjoista, joten nyt löytyy 20 kirjasta jokaisesta n. 30 sivun pituinen näyte (tämä helpottaa suuresti seuraavaa kirjatilaustani). Huomasin myös, että osa kirjoista maksaa tyyliin 4 euroa siellä, kun taas Adlibriksestä tilaamalla vähintään 7 euroa... Mutta kun kirjat on niin paljon kivempi omistaa kirjoina.

Tammikuu oli lukemisen kannalta hieman heikko. Pidin viikon mittaisen lukumaratoninkin (kirjoitan siitä vielä huomenna lisää), mutta koska flunssa kaatoi minut sängynpohjalle, ei lukemisesta meinannut tulla mitään.

Tammikuussa luettua:

1. Robert Kirkman: The Walking Dead - Viides kirja sarjakuva
2. Robert Kirkman: The Walking Dead - Kuudes kirja sarjakuva
3. Sara Shepard: Tappava (Valehtelevat viettelijät #6)
4. Cassandra Clare: Tuhkakaupunki (Varjojen kaupungit #2)

Yhteensä: 4 kirjaa / 1280 sivua

2 sarjakuvaa
4 suomennettua
4 kirjastolainaa

En voi sanoa olevani tyytyväinen. Walking Deadit olivat tottakai hyviä, mielestäni ne ovat paljon parempia kuin kyseinen TV-sarja. Kirjat taas jotka luin, olivat aika kehnoja. En lukenut yhtään kirjaa omasta hyllystä, joten tähän teen poikkeuksen helmikuussa. Olisi myös hienoa, jos saisin helmikuussa luettua enemmän. Haluaisin myös päästä kasvattamaan luettujen kotimaisten kirjojen lukumäärää.

Helmikuussa ei ole luvassa mitään suuria ihmeitä. Aloitin herkkulakon (tai oikeastaan terveellisemmän helmikuun), sallin itselleni yhden herkuttelupäivän viikossa! En ole ikinä onnistunut tässä paria viikkoa pidempää, joten katsotaan kuinka tällä kertaa käy. Terveellisempien elämäntapojen mukaan, yritän lisätä myös liikunnan määrää. Salikorttini onkin pölyttynyt lompakon pohjalla liikaa. Yritän edelleen vapaa-ajalla vähentää ruudun tuijottamista ja puolestaan lisätä lukemista. Aina on hyvä yrittää!

Miltäs teidän tammikuu näytti? Tuliko törmättyä hyviin kirjoihin?