TÄÄLTÄ TULEE YA-LUKUHAASTE 2020!

YA-kirjallisuus on puhututtanut paljon viime aikoina varsinkin Bookstagramin puolella. Nostin itsekin tätä aihetta esille omassa postauksessani bookstagramissa (tässä linkki) ja kuva on saanut kunniakkaat 224 kommenttia tähän mennessä. Tämän jälkeen aiheesta on puhuttu useammassa blogissa ja useampi käyttäjä on nostanut YA-kirjallisuuden asemaa Suomessa esille. 

Tästä inspiroituneena lähdimme toteuttamaan YA-lukuhaastetta neljän ihmisen voimin. Haaste alkaa tämän viikon perjantaina eli 1.5.2020 ja jatkuu aina syyskuun loppuun asti eli 30.9.2020.

Järjestäjinä toimimme Instagramissa ja sieltä löytää myös lisää ohjeita, kirjavinkkejä haastekohtiin sekä bingoruudukon paremmalla laadulla (Blogger ei tehnyt yhteistyötä). Tässä vielä linkit kaikkien järjestäjien tileille, pistä seurantaan!: @lottareadsbooks, @sirkkuwrites, @hennasbooks & @enemmankirjoja .

OHJEET:

Kokosimme 5x5 ruudukon ja tarkoituksena on lukea YA-kirjallisuutta ja saada bingo! Yhdellä kirjalla saa täyttää yhden haastekohdan ja kielen jolla lukee saa valita itse. Eli sinun tulee saada bingo joko vaakaan, pystyyn tai viistoon. Halutessasi saat haastaa itseäsi täyttämään vaikka kaikki haasteen ruudut. Jos taas haluat lukea mahdollisimman vähän (mitä en tietenkään ymmärrä, kun YA-kirjallisuus on parasta mitä maa päällään kantaa), voit lukea täsmällisesti yhden kirjan kuukaudessa. Näin sinun tulisi saada bingo jos valitset lukemasi kirjat hyvin. 

Meillä on myös arvonta teille! Nimittäin kaikkien bingon saaneiden henkilöiden kesken arvotaan 2x20€ lahjakortit Suomalaiseen kirjakauppaan! Instagram eikä mikään muukaan ulkopuolinen taho ole mukana arvonnassa ja palkinnot olemme ostaneet itse.

Osallistuaksesi arvontaan, tulee sinun saada bingo ja tehdä siitä koontipostaus, joko blogiin tai Instagramiin. Jos teet koontipostauksen Instagramiin, postaa kuva feediisi ja kerro esimerkiksi kuvatekstissä mitkä kirjat luit ja mihin kohtiin ne sijoitit -> eli mistä sait bingon. Tägää myös kaikki järjestäjät kuvaan, jotta löydämme sen!

Jos taas haluat tehdä koosteen omaan blogiisi, julkaisen koontipostauksen tänne blogiini haasteen lopussa johon voit tulla linkittämään oman suorituksesi ja jättää samalla yhteystiedot mistä sinut saa kiinni jos arvontavoitto osuu kohdallesi.

Muistakaa käyttää #YAlukuhaaste2020 jos puhutte tästä Twitterissä tai Instassa! <3 Kavereille saa myös vinkata tästä haasteesta!

Mitä YA-kirjallisuus on?

• YA on lyhenne sanoista Young Adult.
• Lähteestä riippuen YA-kirjallisuuden kohderyhmää ovat 12-20-vuotiaat, mutta joidenkin lähteiden mukaan jopa puolet YA-kirjallisuuden lukijoista ovat aikuisia.
• YA-kirjoille tunnusomaista on nuori päähenkilö eli yleensä noin 14-19 vuotias.
• YA-kirjallisuus voi käytännössä pitää sisällään mitä vain genreä fantasiasta romantiikkaan ja jännityksestä scifiin. Kaikille siis löytyy jotakin!

Tässä vielä vinkkiä haastekohtaan "Haasteen järjestäjän suosittelema kirja":

♥ Stephanie Perkins: Anna and the French Kiss

♥ Becky Albertalli: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

♥ Sarah J. Maas: Okaruusujen valtakunta

♥ Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

♥ Kerstin Gier: Rubiininpuna

♥ Jenny Han: To All the Boys I've Loved Before

♥ Marissa Meyer: Cinder

♥ Kiera Cass: Valinta -sarja

ANGIE THOMAS - VIHA JONKA KYLVÄT

Olipa ihanaa pitkästä aikaa omien yöunien kustannuksella koukuttua kirjaan, eikä aamulla edes kaduttanut! Tämä kirja oli ihan super! En tiedä, onko Angie Thomas tiedostanut kirjaa kirjoittaessa, kuinka ison jutun hän saa kirjallaan aikaan. Tai millainen vaikutus tällä kirjalla on nuoriin lukijoihin, varsinkin mustiin nuoriin. Tämä kirja on ÄLYTTÖMÄN tärkeä. Ja miksi uskalsin tarttua tähän vasta nyt?

Starr on 16-vuotias ja asuu perheensä kanssa slummissa. Nuoresta iästään huolimatta, hän on joutunut todistamaan jo kahden hyvän ystävänsä murhaa. Ja tästä toisesta murhasta saammekin lukea tässä kirjassa. Yksin oleva valkoinen poliisi pysäyttää Starrin ja hänen ystävänsä Khalilin. Tilanne eskaloituu siihen, että poliisi ampuu Khalilia kolme kertaa. Ilman mitään järkevää syytä. Miten Starr selviää tästä järkyttävästä kokemuksesta? Miten koko mustien yhteisö reagoi tähän? Ja koko muu maailma? Joutuuko poliisi vastuuseen teostaan?

En epäilisi yhtään vaikka tästä tulisi klassikko, ainekset tässä on ainakin kohdallaan. Thomasin kirjoitustyyli lumoaa itseni ja kirja oikein imaisee mukanaan. Hahmot olivat myös hyvin onnistuneita, kaikki tuntuivat aidoilta ja pidin aivan jokaisesta!<3 Kirja onnistuu herättämään suuria tunteita, varsinkin vihaa. Osuva nimi siis kirjalla. Heräsin myös siihen, kuinka vaikeaa on olla musta vielä nykymaailmassakin. Tiesin että vaikeaa, mutta että näin vaikeaa, tuli yllätyksenä. Lukiessa tulee myös ajatelleeksi, että onpa meillä asiat Suomessa hyvin. Täällä ainakin poliisiin voi luottaa ja turvautua. Välillä vain jenkeistä tulevia uutisia lukiessa pohdin, mistä muropaketista poliisit saavat siellä virkalupansa. 

Mun mielestä on ihan super tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille. Vasta eräänä päivänä katsoin Greyn anatomian jakson, missä poliisi ampui 10-vuotiasta mustaa poikaa, joka kiipesi kotitalonsa ikkunasta sisään, sillä oli unohtanut avaimet kotiin. Poliisi luuli poikaa varkaaksi. Joo, vaikka olikin kyseessä sarja, niin silti, MITÄ HITTOA??! Ja taas kiukkusavut nousivat korvista. 

Viha jonka kylvät on mulla ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Kirjan asioita jää ajattelemaan vielä päiviksi lukemisen jälkeen. Nyt en malttaisi odottaa tästä tulevaa leffaa! (Tästä traileriin) Ja tästä lähtien kaikki, mitä Angie Thomas vain kirjoittaa, menee mulla heti lukulistalle. 2019 helmikuussa pitäisi ilmestyä kirja On the Come Up!

"Mä räpyttelen silmiä muutaman kerran. Suuhun kertyy sylkeä, mutta nielaisen. Mä en jumaliste aio itkeä enkä oksentaa, kun ajattelen sitä miestä.

Jos se istuis tässä, mun sisältä ei löytyis tarpeeksi Mustaa Jeesusta sanomaan, että annan sille anteeksi."s.257

Teos: Viha jonka kylvät

Alkuperäinen nimi: The Hate U Give

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Angie Thomas

Sivuja: 397

Kustantaja: Otava

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan.

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapsuudenystävän.

Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön. Ja myös maksaa hänen henkensä.

SUOSIKKI LUKUHAASTE TULI PÄÄTÖKSEEN: YA-LUKUHAASTEEN KOONTI

Tuskin kenellekään blogini lukijalle ei ole jäänyt epäselväksi se, että suosikki genreni on YA-kirjallisuus. Niinpä päätin osallistua ihanan Hannan (Sivujen välissä blogista) järjestämään YA-lukuhaasteeseen tänä vuonna. Haastetta lähdin suorittamaan rennoin mielin, mutta ihan vähän jäi harmittamaan bingon uupuminen! Olisi ehkä pitänyt kuitenkin lukea järjestelmällisemmin :D

HAASTEESEEN LUETUT KIRJAT:

1. Kirjasta on tullut/tulossa elokuva: Cecelia Ahern - Viallinen

2. Kirjassa kartta sisäkannessa: Sarah J. Maas - Keskiyön Kruunu

3. Kirjassa on hahmo eri kulttuurista kuin sinä: Angie Thomas - Viha jonka kylvät

5. Kirja käsittelee mielenterveyttä: John Green - Kilpikonnan kuorella

6. Julkaistu vuonna 2017: Stephanie Garber - Caraval

7. Sinua kiinnostava aika/paikka: Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen?

8. Kirjassa naiskertoja: Sarah Crossan - Yksi

Ei aivan huono tulos, mutta ei paraskaan. Nautin kuitenkin haasteesta älyttömästi ja toivon tällaisia haasteita lisää tulevaisuudessa! Suuri kiitos Hannalle emännöinnistä!

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - KESKIYÖN KRUUNU

Tätä kirjaa lähdin lukemaan jo hieman suuremmilla odotuksilla kuin sarjan ensimmäistä osaa Lasipalatsia. Lasipalatsi ei lumonnut minua täysin, mutta olin kuullut muilta lukijoilta sarjan paranevan jo toisessa osassa huomattavasti. Lunastiko tämä kirja odotuksensa? Voi kyllä! Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa nautiskellen, sillä en halunnut kirjan loppuvan. Olenkin tyytyväinen, että päätin jättää kirjan lukemisen alkukesään, sillä nyt en joudu tuskissani odottamaan kolmatta osaa montaa kuukautta. Itseasiassa sen pitäisi tulla jo tässä kuussa!

Celaena Sardothien voitti edellisessä osassa kamppailun paikasta Kuninkaan Miekkana. Nyt Celaena täyttää pahan kuninkaan määräyksiä ja neljän vuoden kuluessa hän olisi vapaa! Mutta kestääkö Celaena neljää vuotta, varsinkaan kun kuningas määrää häntä tappamaan tuttaviaan ja Celaenan mielestä viattomia. Vartioston kapteenin Chaolin ja Celaenan välit lämpenevät ja kirjassa saadaan kuulla lisää mahtimerkeistä sekä siitä mitä prinsessa Nehemialla on mielessä. Ja onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta, saati sitten itse kuninkaan linnasta.

"Sota oli syttynyt kaikkia vastaan. Vaviskoot he kaikki pelosta sitä kohtaan, jonka olivat herättäneet."s.279

Pidin siitä, miten tässä osassa kolmiodraama oltiin jätetty enemmän taka-alalle ja lukijalle alkoi pikkuhiljaa selvitä asioita enemmän. Mistä kuningas saa voimansa ja miten hän on onnistunut valloittamaan niin suuren osan Erileasta. Kirjassa on myös muutama suuri juonenkäänne, jotka tekivät kirjan lukemisesta ahmittavampaa ja saivat leuan tippumaan lattiaan. Kirjassa tutustutaan myös Celaenan menneisyyteen paremmin sekä hänen monet puolensa tulivat hyvin esiin tässä osassa, mikä ainakin itseäni innosti suuresti. Celaena onkin kiinnostavin hahmo tässä sarjassa, mutta heti perässä tulevat Chaol ja kruununprinssi Dorian. Varsinkin Dorianin pisteet nousivat tässä osassa paljon.

Kirjan maailma on omalla tavallaan uniikki ja maaginen. Se kutkuttaa ja siitä haluaa tietää lisää. Odotankin innolla, mitä saamme oppia seuraavissa osissa.

En tiedä miten pukisin sanoiksi sen, mitä tästä osasta ja koko sarjasta ajattelen. Tällaista fantasiaa olen kaivannut elämääni jo pitkään! Enkä malttaisi pysyä housuissani, kun ajattelen millaiseen cliffhangeriin tämä toinen kirja loppui. Tulisi jo se kolmas osa! Enkä malta odottaa, kuinka Maas kirjailijana kehittyy sarjan edetessä.

Olen toitottanut tätä jo miljoona kertaa ympäri somea, mutta jos ensimmäinen osa ei ihan iskenyt, kokeile vielä tätä toista!

P.S. Team Chaol!

Teos: Throne of Glass - Keskiyön Kruunu

Alkuperäinen nimi: Crown of Midnight

Ilmestynyt: 2013 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 453

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

PAHAN KRUUNAAMA

VELVOLLISUUKSIEN SITOMA

RAKKAUDEN REPIMÄ

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.

Muissa blogeissa: Minun mielessä - Kirjablogi, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen välissä, Tarinoiden syvyydet, Kolmas kirja taskussa

Kirjassa kartta sisäkannessa

JOHN GREEN - KILPIKONNAN KUORELLA

Olen aiemmin lukenut Greeniltä vain Tähtiin kirjoitetun virheen, joskus ennen blogin perustamista. Pidin siitä hirmuisesti, ja muistankin lukeneeni sen yhdeltä istumalta, mikä on mulle todella harvinaista. Sen jälkeen en ole uskaltanut lukea herralta mitään. Sillä melkeinpä kaikki arvostelut, mitä muista kirjoista olen lukenut, ovat olleet luokkaa "Ei yltänyt Tähtiin kirjoitetun virheen tasolle". Paljon on myös kritisoitu sitä, että Greenin kirjojen nuoret päähenkilöt eivät ole uskottavia nuoria aikuismaisilla filosofisilla ajatuksillaan. Lähdin kuitenkin avoimin mielin lukemaan tätä uusinta kirjaa Kilpikonnan kuorella, sillä nuortenkirja, jossa päähenkilöllä on mielenterveysongelma, on melkeinpä automaattisesti lukulistallani (tästä aiheesta ei mielestäni vieläkään puhuta/kirjoiteta tarpeeksi!).

"Kärsin jonkinlaisesta ahdistuksesta, myönnetään, mutta mielestäni ei ole järjenvastaista olla huolissaan siitä, että oman ihon alla asuu bakteeriyhdyskunta."s.11

Kirjan päähenkilön Aza Holmesin elämä ei aina ole helppoa. Hän kärsii pakko-oireista ja pelkää kuollakseen bakteereja. Aza asuu äitinsä kanssa kahdestaan, sillä isä on kuollut monta vuotta sitten takapihalla ruohoa ajaessaan. Azalla on myös paras ystävä Daisy, joka on suuri Star Wars -fani (vitsit mä kiitän taas tässä vaiheessa sitä, että tutustuin Star Warsien maailmaan pari vuotta sitten, olisin ollut taas vähän pihalla muuten). Daisy kirjoittaa fanifiktiota Star Warsista, mutta Aza ei ole kovin kiinnostunut siitä, tai Star Warsista muutenkaan, vaikka suostuukin leffoja aina Daisyn kanssa katsomaan.

Daisy innostuu eräänä päivänä selvittämään kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin, sillä siitä on luvattu 100 000 dollarin palkkio. Daisy houkuttelee Azan mukaan, sillä Aza "tuntee" kadonneen Pickettin vanhimman pojan, Davisin. Aza on nähnyt Davisin viimeeksi monta vuotta sitten, ja onkin hieman noloa, kun Aza ja Daisy löydetään Davisin kodin lähettyviltä urkkimasta. Davis ja Aza kuitenkin, ei mitenkään yllätys, ystävystyvät ja sen myötä rakastuvat toisiinsa.

Kirja keskittyy pääsääntöisesti kahteen asiaan, Azan pakko-oireisiin ja niiden pahenemiseen sekä Russel Pickettin mysteeriin. Ensirakkaus on myös suuri osa tätä tarinaa ja se, miten seurustelu onnistuu tytöltä, joka pelkää bakteereja niin kovin kuin Aza.

Valitettavasti tää kirja ei iskenyt muhun niin kovin kuin olisin toivonut. Tuntui, että luin pienen ikuisuuden tätä valtavan pitkää kirjaa (köh, 265 sivua) ja en oikein saanut otetta hahmoista. Kaikki jäivät hieman etäisiksi mulle, vaikka Azan pakko-oireet olikin mielestäni uskottavan taidokkaasti kirjoitettu. Kirjan loputtua tajusin kuitenkin, ettei mikään herättänyt oikein tunteita ja lähinnä ärsyynnyin jo aiemmin mainitsemasta hahmojen kielenkäytöstä. Välillä nimittäin oikeasti jouduin pohtimaan, että luenko kirjaa 16-vuotiaista, vai jo minuakin vanhemmista aikuisista. Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun en itse ole niin filosofinen :D! Enkä tiedä olisinko osannut kiinnittää tähän niin paljon huomiota, jos tätä ei oltaisi Greenin kirjojen kohdalla niin paljon kritisoitu. Kirja oli ihan ok, olisin ehkä pitänyt tästä nuorempana enemmän, tai sitten en. Haluan kyllä silti lukea vielä Greeniltä muutakin, ainakin Will Grayson, Will Grayson!

Teos: Kilpikonnan kuorella

Alkuperäinen nimi: Turtles all the way down

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: John Green

Sivuja: 265

Kustantaja: Wsoy

arvostelukappale

Takakannesta:

Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä.

John Greenin viidees kirja on mukaansa imaiseva, kirkas kertomus pakko-oireista, sinnikkyydestä ja ensirakkaudesta sekä elämänpituisen ystävyyden voimasta.

Muissa blogeissa: Carry On Reading, Kirjasähkökäyrä, Bibbidi Bobbidi Book, Sivujen havinaa, Ei vain mustaa valkoisella

Kirja käsittelee mielenterveyttä

SARAH CROSSAN - YKSI

Millaista olisi elää, jos ei ikinä saisi olla yksin? Jos olisi koko elämän elänyt toinen vierellään, syntymästä asti, osaisiko sitä edes kaivata yksityisyyttä? Ainakaan sitä samanlaista yksityisyyttä, mitä me niin sanotut normaalit ihmiset välillä kaipaamme. Millaista olisi olla siamilainen kaksonen? Näitä kysymyksiä pohdin paljon lukiessani Sarah Crossanin kirjaa Yksi. Yksi on Crossanin ensimmäinen suomennettu kirja, ja vitsit miten hieno kirja onkaan kyseessä! Jo heti ensimmäisestä sivusta alkaen kirjoitustyyli vetää mukanaan ja uppoudun Tippin ja Gracen tarinaan. Mikä loistava tekele tämä onkaan!

Grace ja Tippi ovat siis siamilaiset kaksoset. He ovat pienestä pitäen käyneet jatkuvasti lääkärissä ja eläneet jo nyt pidempää, kuin moni lääkäri osasi edes kuvitella. Kirja alkaa siitä, kun vanhemmat ilmoittavat tytöille, ettei kotikoulu ole enää vaihtoehto. Isä on työtön, eikä ole löytänyt uusia töitä vielä. Mummin eläke ei riitä edes maksukanaviin ja tyttöjen sairaalakulut sekä erikoisvaatteet maksavat paljon. He pääsevät kuitenkin lukion toiselle luokalle yksityiskouluun, sillä siellä on yksi paikka vapaana ja koulussa Grace ja Tippi tulkitaan yhdeksi ihmiseksi. Mikä "onni".

Siamilaiset kaksoset ovat aina erilaisia. Maailmaan ei ole syntynyt ketään täysin samanlaista kuin Grace ja Tippi, sillä siamilaiset kaksoset voivat olla mitä ihmeellisimmistä paikoista kiinni keskenään. Gracella ja Tippillä on kaksi jalkaa, kaksi sydäntä, neljä kättä, kahdet keuhkot. He kulkevat kävelykeppien kanssa. Voisitko kuvitella, ettet toljottaisi suu auki, kun he kävelisivät vastaan. Nimittäin moni nuori heidän koulussaan tekee juuri sitä heidät nähdessään. Osoittelee, kuiskii, tuijottaa, jättää ilkeitä lappuja. Ja ainoa mitä tytöt toivoisivat olisi se, että heitä kohdeltaisiin kahtena eri henkilönä.

"Hän pakottaa minut katsomaan itseään, pitelee leukaani kylmillä sormenpäillään.

'Me pärjätään hyvin näinkin', hän sanoo.

Hän sanoo: 'Meidät on tarkoitettu olemaan yhdessä.

Jos me erotaan, me kuollaan.'"s.310

Onneksi koulusta löytyy kuitenkin Yasmeen ja John, jotka puhuessaan katsovat vuorotellen molempia tyttöjä, kohtelevat heitä yksilöinä. Kuinka mahtavaa onkaan saada vihdoin kavereita, muitakin kuin tyttöjen pikkusisko. Yksi sääntö on kuitenkin Gracen ja Tippin välillä laadittu, rakastuminen on ehdottomasti kiellettyä. 

Kirja on kirjoitettu kokonaan proosa runon muotoon, ja olikin ensimmäinen laatuaan jonka minä luin. Todella miellyttävää ja jouhevasti etenevää. Kirja on kirjoitettu kokonaan Gracen näkökulmasta, mutta se ei oikeastaan vaivannut itseäni. Tippin luonne tosin oli paljon tulisempi kuin Gracen, joten olisi ollut mielenkiintoista päästä hänenkin pään sisään. Kirjassa käsitellään vaikeita asioita, alkoholismia, köyhyyttä sekä sairautta, eikä lukijalle loppu tule yllätyksenä. Mutta se ei silti haittaa lukemista, vaikka välillä meinasi itselläni pieni ahdistuksen poikanen nousta tekstin melankolisen sävyn takia.

Ja huomasinpa myös, että ainakin kirjailijan yksi toinen kirja on myös kirjoitettu samalla tyylillä. Meni heti lukulistalle! Eli tiivistettynä; jos haluatte lukea hieman jotain uutta ja erilaista, mistä ei ole paljoa tarinoita kerrottu, lukekaa tämä!

Teos: Yksi

Alkuperäinen nimi: One

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah Crossan

Sivuja: 439

Kustantaja: S&S

Takakannesta:

Grace ja Tippi eivät siedä sitä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kuin mitään muuta siskokset toivovat, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä, kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus?

Mutta tyttöjä odottaa raastava valinta. On tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

Koskettava romaani ihmisyydestä, sisaruudesta ja rakkaudesta on saanut lukuisia palkintoja ja käännetty monille kielille.

Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjapöllön huhuiluja, Carry on reading, Kirjasähkökäyrä, Sivutiellä

STEPHANIE GARBER - CARAVAL

Mikä suuri ongelma tästä kirjasta mulle tulikaan! Mutta taas kerran voin todeta olleeni väärässä. Nyt hävettää myöntää, mutta sain tämän arvostelukappaleena kustantajalta vuosi sitten. Yritin sitten pariinkin otteeseen tätä lukea, mutta kirja ei vain tuntunut imaisevan mukanaan. Luovutin siis suosiolla, sillä tiesin muiden tykänneen tästä, enkä halunnut oman huonon fiilikseni pilaavan tätä lukukokemusta. Tuossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ihan oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja luen tämän vaikka väkisin, en voi enää roikottaa tätä lukemattomana. Ja alku tuntui tälläkin yrityksellä taas niin tuskaiselta...

Caraval kertoo kahdesta sisaruksesta, Scarlett ja Donatella Dragnasta. He asuvat kotisaarellaan julman isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tyttäriään. Isä on järjestänyt Scarlettille avioliiton kreivin kanssa, jonka Scarlett näkee vasta häissään. Avioliitto on molemmille tytöille keino päästä pois julman isänsä luota, mutta mitä jos aviomies on yhtä julma? Ja sitten on vielä Scarlettin unelma: Caraval. Caraval on maaginen peli ja esitys, joka järjestetään kaukana tyttöjen kotisaarelta. Peliin voivat osallistua vain kutsun saaneet henkilöt ja Scarlett on halunnut peliin koko ikänsä. Hän on monta vuotta lähettänyt kirjeitä Caravalin mestarille Legendille ja pyytänyt, että voisivat siskonsa kanssa päästä kerran osallistumaan. Mistä moinen into? Tyttöjen isoäiti kertoi aina tarinoita mahtavasta Caravalista ja mystisestä Legendistä. Tällä viimeisellä kerralla, Scarlett omaksi yllätyksekseen saa kutsut Caravaliin. Caravalissa kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Varsinkaan sieltä ei pääse niin ajoissa pois kuin olisi tarkoitus. Ja voiko romantiikalta välttyä noin salaperäisessä paikassa?

Scarlett oikaisi selkänsä ja kokosi rohkeutensa, johon yleensä turvautui ainoastaan silloin, kun hänen piti suojella sisartaan. "Luulen, että teette nyt virheen. Minun nimeni on Scarlett Dragna, ja me olemme Caravalin mestari Legendin kunniavieraita."s.96

Mikä onni, että päätin kuitenkin tarttua tähän ja selättää pelkoni. Myönnetään alun olleen todellakin tuskaisa, sillä tuntui etten meinannut saada langanpätkistä kiinni. Veikkaisin kuitenkin, että vika oli minussa itsessäni, enkä vain omaa tyhmyyttäni saanut tekstistä heti kiinni. En myöskään alkuun välittänyt kirjan hahmoista oikeastaan ollenkaan, ei kiinnostanut yhtään mitä heille tapahtuu. Ehdinkin tästä valittaa jo Goodreadsissa ja heti valituksen jälkeen joku tässä klikkasikin. Olen nyt pari päivää sulatellut lukemaani, ja voihan jumpe! Tämä vain muuttui paremmaksi mitä kauemmin sulattelin. Kaikki se tarinan maagisuus ja yllätykset. Tämä onkin mielestäni hyvä lukea niin, ettet tiedä tarinasta kunnolla mitään etukäteen!

Olen siis hyvin onnellinen siitä, että sain selätettyä tämän kirjan ja iloinen myös siitä, että kuitenkin odotin tämän lukemista. Koska olihan tässä odottamisessa jotain hyvääkin. Seuraava osa tulee syksyllä ja nyt kirjan tapahtumat ovat luultavasti paremmin päässäni! En malttaisi odottaa. Näkisin mielelläni tämän myös elokuvana ja filmatisointi onkin myyty Twentieth Century Foxille kauan ennen kirjan julkaisua. Kirja olisi toki toiminut mielestäni myös hyvin yksittäisenä teoksena, mutta en pane pahakseni, jos tämä yhdellä osalla jatkuu.

Teos: Caraval

Alkuperäinen nimi: Caraval

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Stephanie Garber

Sivuja: 359

Kustantaja: Wsoy

Arvostelukappale

Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! 

Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

"ÄLKÄÄ ANTAKO LUMON VIEDÄ TEITÄ MENNESSÄÄN."

Muissa blogeissa: Bibbidi Bobbidi Book, Unelmien aika, Sivujen välissä, Carry On Reading, Kirjamaailma, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuilua