maanantai 28. maaliskuuta 2016

LAURA LÄHTEENMÄKI - NUTCASE


Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

Nutcase on romaani totuuden ja harhan rajamailta. Se herättää pohtimaan miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme.

Nutcasen kansikuva herätti huomioni kevään katalogeja selaillessani. En oikeastaan odottanut teokselta mitään. Tiesin vain, että kyseesssä on suomalaisen kirjoittama nuortenkirja. Kotimaisten kirjailijoiden teokset ovat usein olleet aika hännällä lukupinossani, mutta tämä jostain syystä kiilasi monen ohi. Kärsin kuukauden sisällä suuresta lukujumista, joten liekö kirjan pieni sivumäärä houkutellut tarttumaan tähän.

Kirjan päähenkilö Saimi asuu maalla perheensä kanssa. Kaukana kaupungista asuvat sisarukset ovatkin aina olleet kuin paita ja peppu. Saimilla ei oikeastaan ole omia kavereita vaan hän on aina leikkinyt ja hengaillut veljensä ja tämän parin kaverin kanssa. Kun veli lähtee kaupunkiin lukioon, jää kotiin vain Saimi ja vanhemmat. Saimilla on vaikeaa ja ankeaa, sillä koti on hiljainen jos vanhempien riitelyä ei oteta huomioon. Saimi uppoutuu blogien maailmaan mielummin kuin hankkisi itselleen kavereita. Yksi blogi nousee Saimin suosikiksi ja hän alkaa saimaistua blogia kirjoittavan Sumun kanssa. Sumulla on samanlaisia ajatuksia kuin Saimilla ja hän alkaa tuntea yhteyttä blogin pitäjään.

Alusta asti tekstistä välittyi ahdistava tunnelma ja fiilis. En yleensä pidä ahdistavista kirjoista, mutta silti tämän kanssa jatkoin sitkeästi eteenpäin. Tavallaan halusin tietää mitä tapahtuu, tavallaan en. En myöskään tykkää arvailla mitä kirjoissa tulee tapahtumaan, tai tässä tapauksessa kuka blogia pitävä Sumu on. Jossain vaiheessa lukemista kuitenkin huomasin, että pohdin jokaisen hahmon kohdalla "Voisiko hän olla Sumu?". Ja jossain vaiheessa totesin olevani 99% varma Sumun henkilöllisyydestä. Oikeaksi epäilykseni osuivatkin. Kirja pisti myöskin epäilemään Saimin järjen juoksua. Saimi alkoi tehdä oletuksia ja epäilyjä pienimmistäkin asioista ja blogi ohjasi hänen elämäänsä. Jouduin pohtimaan paljon, että kuvitteliko päähenkilömme tapahtuvia asioita vai tapahtuivatko ne oikeasti.

Saimin veljen Juhon käytös oli hieman pöyristyttävää, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Se miten välinpitämättömäksi hän muttui Saimia kohtaan oli mielestäni ärsyttävää. Saimi ei ymmärtänyt, kuinka Juho voi välillä jäädä kaupunkiin viikonlopuksi ja olla tulematta kotiin. Juholla oli vihdoin mahdollisuus alkaa itsenäistymään, joten olisin luultavasti itsekin tuossa tilanteessa ottanut hieman etäisyyttä perheeseeni. Itselläni tuli tunne, että Saimi on aina hieman roikkunut Juhon ja hänen kavereidensa perässä. Sillä jos he olisivat niin tärkeitä ja hyviä ystäviä niin kuin Saimi kuvaili, miksi Juho viikonloppuina kotiin tullessa hengailisi keskenään poikien kanssa. Miksi Juho ei edes pyydä Saimia mukaan tai kysy mitä hänelle kuuluu?

Plussaa tämä kirja saa totisesti siitä, että tunnelma välittyi niin hyvin. Odotin kuitenkin kirjan lopulta jotain enemmän, joten se laski fiilistäni koko paketista. Voi olla, että olen kirjalle hieman liian vanha lukija. Tämä sopisi hyvin yläaste ikäiselle. En pidä suomalaisista kirjoista tai ainakaan ne eivät ole suosikkejani. En mahda itselleni mitään, mutta kun luen kirjaa joka sijoittuu Suomeen ja on täynnä suomalaisia nimiä.. minun tekee mieli sulkea kirja heti. Alussa taisinkin hieman irvistellä maalaismaisemalle ja Juholle ja Saimille. Kyllä siihen sitten tottui ainakin jotenkin.

Kirjassa keskeisessä osassa oleva Sumun blogi on luettavissa oikeasti netissä. Kun kirja julkaistiin, tuli blogikin lukijoiden luettavaksi. Tämä oli toinen asia jonka vuoksi kirja vaikuttikin mielenkiintoiselta katalogissa. En ole ennen lukenut kirjaa joka laajenee blogimaailmassa. Vilkaisinkin Sumun blogin läpi kirjan luettua, mutta ei se kovin kummoinen ollut. En itse jaksanut lukea kaikki postauksia.

lelunionpakattu.vuodatus.net linkistä löydät Sumun blogin. Suosittelen kumminkin lukemaan blogia kirjan lukemisen jälkeen, näin vältyt spoilaantumiselta ja ymmärrät enemmän teksteistä.

Arvosana: ♥½
Teos: Nutcase
Kirjailija: Laura Lähteenmäki
Sivuja: 195
Kustantaja: WSOY
Mistä: Kirjastosta


perjantai 18. maaliskuuta 2016

ALKUVUODEN KIRJAOSTOKSIA

Nyt on taas hetkeksi mieli tyydytetty näillä ihanilla uusilla kirjoilla.





Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

Minulla on edelleen lukematta Ylpeys ja ennakkoluulo, mutta nyt minulta löytyy molemmat suomennokset omasta hyllystä. Tämä uusi suomennos missä on niin nätit kannet, maksoi Prismassa vain 9,95€. Tavoitteeksi asetan itselleni, että luen edes toisen suomennoksen tänä vuonna!


Alexandra Bracken - Passenger

Paljon Booktubessa ja kirjamaalimassa muutenkin esillä ollut Passenger löytyy nyt kovakantisena omasta hyllystäni. Tilasin sen Book Depositorysta ja rakastan jo pelkästään kirjan ulkonäköä! En ole edes oikeasti ottanut selvää mistä kirja kertoo, mutta se ei haittaa. Tykkään muutenkin lukea kirjoja niin, etten tiedä niistä etukäteen mitään. Sain tämän vielä 15% alennuksella :)


Susan Ee - Angelfall
Jenny Han - To all the boys I've loved before
Marie Lu - Legend
Tahereh Mafi - Shatter Me

Suomalaisen Kirjakaupan nettisivuilla oli joskus kuukausi sitten kaikki kirjat -20%. Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa Suomalaiselta tilaamista.. ja voin kertoa, että se jäi viimeiseksi. Suomalaisella muutenkin on kirjat kalliimpia kuin esim. Adlibriksella joten nämä neljä kirjaa alennuksineen tulivat yhteensä 1€ halvemmaksi, kun jos oisin tilannut Adlibrikselta. Jokainen kirja tipahti eri aikaan postista. Ensimmäisenä tuli Shatter Me. Olin hieman harmissani paketin avaamisen jälkeen, sillä kirjan takakansi oli taittunut hieman ja kirjan kulmat näyttivät nuhjuuntuneilta.

Tässä esimerkki kirjan kulmasta.

Ajattelin, että en jaksa käydä valittamaan. Ei tämä kumminkaan yli 8 euroa maksanut ja tämä ei ole kovakantinen, joten helposti tulee painaumia kansiin.

Seuraavaksi postista tipahti All the Boys I've Loved Before. Kun avasin paketin, olin järkyttynyt. Olin niin vihainen ja ärsyyntynyt, että pistin saman tien palautetta Suomalaiselle.

Tässä syy.....

Kirjan takakannessa menee syvä viilto ja pari pienempää. Tuo suurin ja syvin viilto menee takakannen läpi.. Tämän jälkeen en kovin innoissani odottanut kahta seuraavaa kirjaa. Onnekseni Angelfall ja Legend saapuivat uutta vastaavassa kunnossa. On siis varmaan ihan ymmärrettävää, että pistin palautetta menemään. Tai sitten olen itse niin neuroottinen omien kirjojeni kunnosta, että tämä ei ole ymmärrettävää? :D Mutta jos kaksi ensimmäistä kirjaa tulevat huonokuntoisina niin vähemmästäkin menee hermot. Ainiin ja parastahan tässä on, että en ikinä saanut vastausta palautteeseeni. Vaikka oikein mainitsin erikseen haluavani, että minulle vastataan. :( En tiedä onko tämä Postin vai Suomalaisen vika, että kirjat tulevat tuossa kunnossa. Ehkä molempien? Suomalainen lähetti kirjat vain isoissa kirjekuorissa.. joten onko ihmekään jos kirjat ovat ottaneet osumaa. Tosin tuollaista viilto jälkeä ei näkynyt kirjekuoressa ollenkaan. Huoh.

Tässä oli minun alkuvuoden kirjaostokset.

Oletteko tehneet hyviä kirjaostoksia tänä vuonna? Onko teillä muilla ilmeentynyt vastaavanlaisia ongelmia netistä tilatessa?

Päivitys 26.3.16: Suomalainen oli löytänyt tämän postaukseni jonka perusteella olivat etsineet tilaukseni ja laittaneet minulle viestiä. Jostain syystä palatteeni ei ollut mennyt heille perille. Asia on nyt onneksi kunnossa ja saan korvaukset kärsineistä kirjoista. :) Nyt voin olla taas iloinen ja ehkä harkita Suomalaiselta tilaamista jatkossakin.


SUZANNE COLLINS - VIHAN LIEKIT

Nälkäpeli #2
Sisältää spoilereita edellisistä osista.


kuva täältä
EDESSÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN PELI...

Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että tämän käytös pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?

Mikä loistava kirja! Luin ensimmäisen osan Nälkäpelistä viime vuoden lopussa ja tämä on kolmas kerta kun luen kyseistä sarjaa. Voi kun olisinkin ensimmäisen lukukerran jälkeen kirjoittanut sarjan herättämiä ajatuksia ylös, sillä tottakai tämän hetkiset fiilikset ovat paljon laimeammat. Ensimmäisen osan lukeminen tökki kolmannella lukukerralla ja annoin sille siksi neljä tähteä. Nyt voin vain todeta, että en ollut Nälkäpelille sopivalla fiiliksellä ensimmäisen osan parissa. Tämä toinen taas.. noh, nautin tästä täysin rinnoin! Tämä ei tökkinyt sitten lainkaan. En menettänyt hermoja Katnissiin kertojana Vihan liekeissä kertaakaan. Tämä vain oli pelkkää mahtavuutta koko kirja.

Nälkäpeli ei lopu koskaan. Painajaiset Nälkäpelistä seuraavat Katnissia kotivyöhykkeelle, eikä hän siksi saa nukuttua. Melkeinpä heti kotiutumisen jälkeen on alettava valmistautumaan voittajien kiertueelle vyöhykkeiden läpi. Katniss ja Peeta joutuvat kohtaamaan kuolleiden tribuuttien perheet ja surun. Joudutaan myös elämään jatkuvassa pelossa. Pelko kapinan kasvamisesta, pelko presidentistä ja hänen teoistaan, pelko siitä onko kukaan koskaan turvassa. Ja miten ihmeessä presidentti voi tietää kaiken? Kun voittajakiertue on ohi, Nälkäpelin ei silti anneta unohtua. Kiertueen jälkeen koko Panemille paljastetaan 75. Nälkäpelin (eli neljännesjuhlan) erikoisuus. Edellisessä neljännesjuhlassa osallistujia oli 24 sijaan 48, joten jotain erikoista on luvassa tässäkin juhlavuodessa.

Peeta on kyllä ehdoton lempparini tässä kirjassa. En meinannut kestää Katnissin ja Peetan viileitä välejä kirjan alussa. Meinasin tulla hulluksi. Tosin Gale sai minut hermostumaan vielä enemmän. Gale voisi painua hitoille ja jättää Katnissin rauhaan.. tätä mieltä minä olen (koska Peeta <3). Ja jos nyt puhutaan kirjan aiheuttamista tuntemuksista, niin pakko mainita presidentti Snowsta. Presidentin julmuus tulee entistä enemmän esille tässä osassa sekä presidentti aiheuttaa minussa vielä näin kolmannellakin lukukerralla kylmät väreet. Harmittaa tosin, että oman mieleni tuottaman hirvittävän presidentin tilalle on nykyään tullut elokuvissa Snowta näyttelevä Donald Sutherland.

Tässä on dystopia jota suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Tätä parempaan dystopiaan en ole törmännyt. Tosin eipä ole dystopiaa hirveästi tullut edes luettua (vielä). Mutta Divergentin eli Outolinnun tämä ainakin voittaa 6-0. Minulla olisi toki enemmänkin sanottavaa tästä kirjasta, mutta en halua spoilata teitä ketkä ette ole kirjaa lukeneet tai elokuvaa nähneet (Onko teitä vielä?!).


Arvosana: 
Teos: Vihan liekit
Kirjailija: Suzanne Collins
Sivuja: 412 (pokkarissa)
Kustantaja: WSOY
Kirjasarja/Trilogia: Nälkäpeli #2
Mistä: Omasta hyllystä


perjantai 4. maaliskuuta 2016

HELMIKUUN KOOSTE

Minulla on juuri kolmen vapaapäivän viimeinen ilta käynnissä. Tarkoituksena oli saada blogi eloon ja keskeneräiset bloggaukset kirjoitettua vapaapäivinä, mutta kummasti löytyi kaikkea muuta tekemistä. Nyt vihdoin kello 11 illalla päätin käynnistää tietokoneen ja tulla kertomaan tyylikkäästi pari päivää myöhässä helmikuustani.

Helmikuussa päätin siivota kodin nurkkia ja pistin tavaraa kiertoon kirpputorille. Luovuin jopa muutamasta kirjasta (mutta niitä on tullut jo vissiin tuplasti lisää :'D). Tarvitsen kipeästi lisää tilaa kirjoilleni, tai joudun luopumaan jostain mistä en haluaisi. Helmikuussa tuli vietettyä aikaa perheen ja ystävien kanssa. Töitäkin tuli paiskottua. Siitä olen ylpeä, että Netflixin tuijottaminen on vähentynyt. Tällä hetkellä katsotaan poikaystäväni kanssa alusta Game of Thronesia, sillä 5 kausi on vielä näkemättä (ja olen välttynyt suurimmilta spoilereilta tähän asti!). Kyseinen sarja etenee vain kovin hitaasti, sillä jaksot tuntuvat todella pitkiltä ja alku kaudet muistaa suhteellisen hyvin ulkoa. Aloitettiin myös eilen Rillit huurussa alusta, sillä ennen 8 kauden katsomista on hyvä kerrata tapahtumat. Onko kenelläkään toisella tätä pakonomaista ongelmaa, että sarja täytyy katsoa alusta alkaen jos uusi kausi ilmestyy? Itseäni nimittäin häiritsee, jos en muista kaikkea. :D Ärsyttävää.

Helmikuu oli lukukuukautena hyvä. Tuli luettua vain hyviä kirjoja! Alhaisin arvio mitä kirjalle helmikuussa annoin, taisi olla 4½ tähteä! Tämä on kyllä suuri muutos sitten tammikuun. Helmikuun alku sujui hyvin kirjojen parissa, mutta kuun viimeiset kymmenen päivää kärsin jonkin sortin lukujumista.. kärsin edelleen. Hankin itselleni Scribd:n kokeilun ja olen lueskellut sieltä sitä sun tätä. Tuntuu, että luen e-kirjoja muutenkin hitaammin kuin normaaleja, joten mikään kirja ei ole tullut päätökseen.

Helmikuussa luettua:

1. Rainbow Rowell: Fangirl (1.2)
2. J.K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (Harry Potter #3, uusinta,6.2)
3. Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (10.2)
4. Suzanne Collins: Vihan liekit (Nälkäpeli #2, uusinta, 19.2)

Yhteensä: 4 kirjaa / 1532 sivua

1 englanniksi / 3 suomeksi
3 omasta hyllystä
1 kirjastolaina

Fangirl ja Harry Potter tuli aloitettua jo tammikuun lopulla maratoonissa. Nautin molemmista hyvin paljon. Harry Potter ja Azkabin vanki onkin oma lempparini, joten olenkin hieman surumielinen sen ollessa jo ohi. Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea ihastutti tunnelmallaan ja hömppämäisyydellään, palaan mielessäni vieläkin kirjan tunnelmiin (ja haluan edelleen kirjan omaan hyllyyni!!!). Nautin Nälkäpelin toisesta osasta tällä kertaa vielä enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Onpa ihana tunne, kun on saanut lukea vain hyviä kirjoja. Määrällisesti en lukenut paljon, mutta se ei haittaa.

Kärsin siis edelleen jonkin sortin lukujumista ja luen kaikkea sekaisin, sekä aloitan miljoona uutta kirjaa. Kävin tänään myös pitkästä aikaa kirjastossa, yritin palauttaa mahdollisimman monta kirjaa. Epäonnistuin totaalisesti. Toin melkeinpä saman verran takisin. Argh, vaikeaa. Joka tapauksessa yritän lukea enemmän nyt oman hyllyn kirjoja. Omat kirjat polttelevatkin enemmän tällä hetkellä, sillä postista on saapunut viime päivinä mukavia paketteja ;) kerron niistä myöhemmin...

Ihanaa kevään alkua kaikille