CASSANDRA CLARE - TUHKAKAUPUNKI

Varjojen kaupungit #2
Varoitan! En pysty kirjoittamaan tätä ilman spoilereita!

"On olemassa rohkeuden riimuja. Mutta ei mitään, mikä veisi pois pelon", Jace sanoi. "Pystytkö luomaan sellaisen, Clary?"

Enemmän kuin mitään muuta Clary Fray haluaisi kaiken palaavan normaaliksi. Entiseen ei kuitenkaan ole paluuta: varjometsästäjät eivät päästä häntä otteestaan, ei varsinkaan Jace, Claryn vastikään löytynyt veli. Kun vielä paras ystävä on muuttunut vampyyriksi, äiti on koomassa ja joku surmaa New Yorkin alamaailman lapsia, paremminkin voisi mennä. Lisäksi Claryn ja Jacen isä, vallanhimoinen mielipuoli Valentine saa haltuunsa jo toisen kohtalokkaista Muutoksen välineistä, joiden avulla hän voi hallita demoniarmeijaa.
Mutta Pahin on vasta edessä. Rakkautensa kohdetta ei voi valita, eikä haluaan lahjoittaa sille, joka sen eniten ansaitsisi. Aina niin rohkean Jacenkin on kohdattava suurimmat pelkonsa, ja varjometsästäjien kohtalosta on vastuussa yksin Clary, taistelijoista kokemattomin...

Mitähän sanoisin tästä? En meinaa saada ajatuksia kasaan, mutta pistän sen flunssan piikkiin.. ja tämän kirjan. Kamala urakka tässä ainakin oli, sen tiedän. Minulla meni yli kuukausi tämän kanssa. Tuhkakaupunki ei vain saanut pidettyä minua otteessaan. Minun teki mieli skippailla sivuja, mitä en tee ikinä. Enkä siis tehnyt tälläkään kertaa (mutta olisin voinut, enkä olisi menettänyt mielestäni mitään). Ja nyt kun mietin kirjaa, en edes muista kaikkea mitä tässä tapahtui, hupsista vain!

Pidin tämän kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Se oli jotenkin erilainen verrattuna muuhun fantasiaan mitä olen lukenut. Varjometsästäjät, vau! Muistan edellisestä osasta sen, miten en malttanut laskea sitä kädestäni ja menetin yöunetkin sen takia. Tämä kirja ei tuottanut sitä ongelmaa, ei lähellekkään. Sain taistella, että jaksoin lukea tämän. Rehellisesti sanottuna ainakin puolet tästä kirjasta oli todella tylsää tekstiä minun silmissäni.

Kirja sisältää aikamoisen sekametelisopan. On varjometsästäjiä, demoneja, ihmissusia, vampyyreja, velhoja ja vaikka mitä. Mutta tässä sarjassa se mielestäni toimii. Vähiten pidän demoneista, ihmekös tuo. Ja en kauheasti välitä kohtauksista joissa demoneja vastaan taistellaan. Mielestäni tämän kirjan lopussa oli aivan liian pitkä kohtaus Valetinen laivalla ja meinasin tylsistyä kuoliaaksi demonien kanssa mässäilyyn. En myöskään muista demonien nimiä (lajeja?), ne menevät jotenkin aivan ohi minulta.

Mitenkäs hahmot sitten? Menetin ehkä hermot Claryyn muutaman kerran, sekä Simoniin. Menetin hermot heidän teennäiselle suhteelleen monesti. Se vain maistui ja tuntui niin pakkopullalta ja väärältä.. Mikä varmasti on ollut kirjailijan tarkoituskin. (Onneksi Simon tuli kirjan lopussa järkiinsä!). Minulle tuli myös Simonin muutos vähän puskista, ehkä sen takia koska olin jo ehtinyt unohtaa kirjan alun puoliväliä lukiessa. Ja minähän en ikinä muista lukea edes takakantta, vaikka siellä olisi aivan selvästi tämä muutos mainittu. Enkä vieläkään tiedä olenko sujut päässäni Simonin muutoksen kanssa.

Minulla on myös hyvinhyvin ristiriitaiset fiilikset Jacesta ja Clarysta. On niin outoa, että haluaa sisarusten olevan yhdessä ja kertovan tunteistaan toisilleen. Samalla minun tekee mieli myös kirkua itselleni, että kuinka voin toivoa jotain tuollaista. Sairasta?! Mielenkiintoista nähdä mihin näiden kahden hahmon välinen suhde vielä johtaakaan. Olen välttynyt spoilereilta onneksi hyvin tähän mennessä, enkä halua vielä paljoa arvaillakkaan.

Vaikka tämä toinen osa alittikin odotukseni, aion silti jatkaa sarjan parissa. Olen kuullut, että näiden kahden ensimmäisen osan jälkeen sarja lähtisi paljon parempaan suuntaan.. ja tätä toivonkin. Joten jään innolla odottamaan tulevaa!

Arvosana: ♥♥♥

Teos: Tuhkakaupunki

Kirjailija: Cassandra Clare

Sivuja: 399 

Kustantaja: Otava

Kirjasarja/Trilogia: Varjojen kaupungit #2

Mistä: Kirjastosta

Ps. Onko kukaan katsonut Shadowhunters TV-sarjaa? Jos olette, niin mitä tykkäätte? Itse olen kyllä rehellisesti sanottuna aika pettynyt. En siedä Clarya sarjassa ollenkaan (johtuu varmaan näyttelijästä?). Ei vaan toimi. :D Myös Jacen näyttelijä oli minulle pettymys.. mutta Simon ja Alec.. aah. ♥ Siinä kaksi syytä miksi jaksan katsoa. Tosin en tiedä pitäisikö lopettaa.. en halua spoilaantua kirjojen tapahtumista ollenkaan. 

ENSIMMÄINEN LUKUMARATON

Kirsi kertoi blogissaan ryhtyvän viikon mittaiseen lukumaratooniin. Ajattelin ensin toivottaa onnea urakkaan ja jäädä itse seuraamaan sivusta, mutta niin se mieli vain muuttuu. 

En ole koskaan aikaisemmin maratoonannut, joten nyt ajattelin osallistua. Vaikka tuleva viikkoni on kiireinen ja työntäyteinen halusin silti mielenkiinnosta ryhtyä tähän. En ota siis itselleni paineita, mutta voisin yrittää vähentää ruudun ääressä vietettyä aikaani ja käyttää sen lukemiseen. Tässä saatan nyt jopa onnistua, sillä katsoin eilen Frendit loppuun (yhyy, vieläkin itkettää).

Maratoonaus alkaa siis tänään maanantaina 25.1 ja loppuu sunnuntaina 31.1.

Omassa hyllyssäni lukemattomien kirjojen määrä on suuri. Nappasin sieltä muutaman sellaisen kirjan, jotka voisin kuvitella tällä viikolla lukevani. Fangirl on minulla jo tällä hetkellä kesken, joten sen pyrin lukemaan ainakin loppuun. Azkabanin vanki tattuu käteeni aivan varmasti, ehkä jopa seuraavaksi. Siskoltani saadut joululahjakirjat Gayle Forman - Just One Day ja Stephanie Perkins - Anna and the French Kiss haluaisin saada luetuksi. Sekä omat Lontoon tuliaiset Cinder ja Simon vs. the Homo Sapiens Agenda ovat odottaneet jo pari kuukautta, että lukisin ne. Kirjat eivät siis ole ihan äkkiä minulta loppumassa.

Kasasin myös pienen pinon kirjaston kirjoja, jotka minua tällä hetkellä eniten houkuttelevat. Oikeastihan minulla löytyy kolminkertainen määrä noita kirjaston kirjoja kotonta, mutta nappasin sieltäkin muutaman vaihtoehdon jotka eniten kiinnostavat. Luen kyllä tällä viikolla aivan fiilispohjalta ja voi olla, että meinaa iskeä valinnan vaikeus ja aloitankin monta kirjaa. Hyvin mahdollista on myös, että luenkin jotain aivan muuta kuin tässä postauksessa mainittua.

En tiedä mitä tälle kuvalle tapahtui! Mutta eihän tästä meinaa saada selvää :(

En tule tänne blogiin jatkuvasti päivittelemään, mutta ehkä torstain hujakoilla voisin tehdä sellaisen puoliväli koosteen. Mielenkiinnolla odotan sitä, kuinka monta kirjaa saan luettua, ja sivumäärää mitä näistä kertyy! Voi olla, että Twitterissä sekä Goodreadsissa päivittelen tiheämpää tahtia.

Jos joku haluaa seurailla Twitterissä niin tässä linkkiä. En nimittäin ole saanut aikaiseksi lisättyä sitä tänne blogiini, enkä varmasti tällä viikolla ehdikkään. Ja siis syy tähän aikaansaamattomuuteen on se, että olen ihan lapanen näiden widget/gadget hommien lisäämisessä. :D

Kirjojen täyteistä viikkoa kanssa maratoonaajille ja teille muillekkin♥.

OSTOLAKOSTA JA EHKÄ PIENESTÄ ONGELMASTA

Otsikko puhuu tässä puolestaan.. Päätin ryhtyä ostolakkoon näin vuodenvaihteen alussa. Kun tein vuoden 2015 koostetta ja päätin laskea kirjat joita olin vuoden aikana ostanut.. en meinannut uskoa silmiäni. Niitä oli lähemmäs 90. Okei lohduttaudun sillä, että niistä ehkä max. 15 on ostettu kirjakaupasta uutena. Kaikki loput on ostettu sitten halvalla kirppareilta ym.

Asutaan sen verran pienessä asunnossa tällä hetkellä, että tänne ei mahdu kirjahyllyä. :( Ja ai että, sellasen mie kyllä haluaisin. Nyt minulla on kaikki kirjat suuressa kaapissa yhdellä hyllyllä neljässä rivissä. Muutama kirja on pienessä hyllyssä makuuhuoneessa. Se kirjahylly olisi kyllä unelma. Voisin ihastella kirjojani ja järjestellä niitä. Nyt täytyisi luopua ruokapöydäst, jos sen haluaisin. Joten seuraavassa asunnossa sitten..

Miksi ostolakko?

• Yli puolet hyllyni kirjoista ovat lukemattomia. Järkyttävää. Siellä nyt vain sattuu olemaan paljon kirjoja jotka eivät ole enää lukulistani kärkipäässä.

• Minulla ei ole enää tilaa kirjoille kyseisellä hyllyllä. Eli joko luovun kirjoista joista en niin välitä, tai en vain yksinkertaisesti enää osta kirjoja. Näistä tietysti ensimmäinen on paljon parempi vaihtoehto.

• Rahapussi kiittää, jos en osta kirjoja hetkeen.

• Hmm.. kovin yritän miettiä järkeviä syitä lisää, mutta jotenkin ne vain katoavat päästäni.

Miksi ostan kirjoja?

• Olen ostanut hyllyyni niitä kirjoja jotka olen todennut hyviksi ja jotka haluan omistaa. Eli kirjat joihin haluaa palata ja joihin on tällöin helppo palata uudestaan.

• Olen myös ostanut hyllyyni kirjoja joista en ole tiennyt etukäteen muuta kuin takakannen.

• Olen vihdoin rohkaistunut lukemaan englanniksi ja sitä kautta on avautunut loputon kirjojen määrä mitä haluan lukea. Ja koska Etelä-Karjalan kirjastot eivät näytä huomioivan tai ainankaan toteuttavan hankintapyyntöjäni, joudun tilamaan englanninkieliset kirjat itse. Ja siis tästä voisin avautua aivan vietävästi. Miksi kirjastomme hankkii englanninkielisistä kirjoista juuri niitä, joiden arvosanat ovat Goodreadsissa 3 tähden luokkaa ja joista kukaan ei ole ikinä kuullutkaan? Miksi kirjastot eivät voi hankkia niitä kirjoja, jotka ovat rapakon tuolla puolen suuressa suosiossa ja arvostuksessa? 

• Onhan se oikeasti kiva omistaa paljon kirjoja ja haaveilla omasta pienestä kirjastosta.

• Myönnän myös ostaneeni joskus kirjan ajatellen "Sitten kun minulla on oma lapsi, niin luen hänelle tätä tai annan hänen lukea tämän". Pliis, sanokaa etten ole päästäni vialla...

• Rakastan uusia kirjoja (ja vanhoja kirjoja ja aah kaikkia kirjoja).

En tiedä, ehkä mulla on ongelma. Ehkä myönnän sen. Mutta oikeasti, kenellä täysjärkisellä on n. 40 kirjaa lainassa kirjastosta ja miljoona oman hyllyn kirjaa luettavana.

Ja oikeasti tämä kirjojen ostolakko on hyvin vaikea toteuttaa. Viimeeksi eilen tein jo ostoslistan Adlibrikseen sekä Book Depositoryyn ja olin jo kassalla, kunnes pakotin itseäni painamaan ruksista. 

Nyt minun pitäisi saada luettua kaikki nuo hyllyni nykyiset englanninkieliset kirjat, ennen kuin ostan uusia. Eli nyt vain kaivan itselleni lukuintoa ja välttelen kaikkia nettikirjakauppoja ainakin tämän kuukauden loppuun asti.

Onko kenelläkään toisella näitä ongelmia? Lupaan hakeutua hoitoon, jos olen ainut.

SARA SHEPARD - TAPPAVA

Valehtelevat viettelijät #6 (Pretty Little Liars)
Sisältää spoilereita edellisistä osista!

kuva täältä

Normaalisti kirjoittaisin kirjan takakannen tekstin tähän. Nyt se ei ole mahdollista, sillä palautin kirjan jo viikko sitten kirjastoon. Uskoisin, ettei se tämän kirjan kohdalla ole suuri menetys, vaikka teksti puuttuukin.

Pretty Little Liars on varmasti monelle tuttu kirjasarja tai TV-sarja. Itse tutustuin ensiksi TV-sarjaan ja olen sen jälkeen aika ajoin lukenut kyseistä sarjaa. Itse pidän enemmän TV-sarjasta. En edes oikeasti tiedä miksi luen tätä sarjaa.. kuulostaa hyvältä, eikö niin?

Kirjasarja kertoo neljästä Rosewoodilaisesta lukioikäisestä tytöstä, jotka olivat ennen parhaita kavereita. Heidän tiensä erosivat, kun heidän yhteinen ystävänsä Alison katosi. Sarjan alussa Alisonin katoamisesta on kulunut muutama vuosi. Neljä tyttöä: Hanna, Spencer, Emily ja Aria elävät omaa elämäänsä. Yksi asia alkaa heitä kuitenkin taas yhdistämään, sillä jokainen saa viestejä salaperäiseltä A:lta. A tuntuu tietävän tyttöjen hirveimmätkin salaisuudet ja jostain kumman syystä A tietää tytöistä asioita, joita vain Alison tiesi. Tytöt yrittävät yhdessä selvittää kuka A on.

Kirjan jokainen luku kerrotaan joko Hannasta, Spenceristä, Ariasta tai Emilystä. Se tuo kirjaan mukavaa vaihtelua, mutta tässä kuudennen kirjan kohdilla olen alkanut inhoamaan esimerkiksi Hannaa. Joten tekisi mieli vain skipata ne luvut, jotka käsittelevät Hannaa ja hänen ongelmallista teinielämän ällö draamaa. Pidän Hannasta kyllä TV-sarjassa, mutta siinäkin olen menettänyt välillä hermoni häneen, tai vuoroin kehenkin.

Aluksi A lähetti tytöille suhteellisen harmittomia viestejä. Kuudenteen kirjaan mennessä A on kiristänyt tyttöjä monella eri tavalla, leikkinyt heidän kustannuksellaan ja tappanut. Tytöille on myös kerran selvinnyt kuka A on, mutta tämä A kuoli onnettomuudessa. Tytöt tietenkin huokaisivat hetkeksi helpotuksesta, kunnes alkoi tulemaan uusia viestejä A:lta. Ja ei, en tiedä montako A:ta tässä vielä selviää, ja kuinka monta tulee lisää. Varmaan MONTA. Kyseistä sarjaa on 16 kirjaa! Siis KUUSITOISTA! Liikaa? Voi kyllä. Hullua ajatella, että pitäisi lukea vielä kymmenen kirjaa ennen kuin kaikki lopulta selviää. Tästä syystä ehdin varmasti selvittää loppuratkaisun TV-sarjan kautta. Ja ei, en halua tietää tätä etukäteen. Olen yrittänyt parhaani mukaan vältellä spoilereita internetin ihmeellisessä maailmassa.

TV-sarja ja kirjasarja eivät kulje käsikädessä. Mikä on hyvä. En ehkä jaksaisi katsoa TV-sarjaa jos se olisi yhtä huono kuin tämä kirjasarja. Ja miksi tämä on huono? Ensimmäiset 200 sivua on pelkkää diipadaapaa (ja jokainen kirja menee tällä systeemillä) ja viimeiset 50 sivua mennään jyrinällä eteenpäin. Ja jokainen kirja loppuu, mihinkäs muuhunkaan kuin suureen cliffhangeriin. Ja tästä johtuen, pakko lukea se seuraavakin. Nämä ovat onneksi suhteellisen nopealukuisia kirjoja, että sen kerran kun päättää seuraavaan osaan tarttua (kirjaston deadlinen lähestyessä uhkaavasti) kirjan lukaseekin nopeasti.

Voisin luulla, että 13-vuotias Lotta olisi tykännyt tästä kirjasarjasta todella paljon. Nyt tunnen olevani ehkä hieman liian vanha tälle innostuakseni. TV-sarja kyllä menee ja hyvin meneekin! Sitä minä suosittelen oikeasti lämpimästi teille kaikille.

Arvosana: ♥♥½

Teos: Tappava

Kirjailija: Sara Shepard

Sivuja: 327 

Kustantaja: Gummerus

Kirjasarja/Trilogia: Pretty Little Liars #6

Mistä: Kirjastosta

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA SALAISUUKSIEN KAMMIO

Harry Potter #2

kuva täältä

Tulin lukeneeksi joulukuussa parin vuoden tauon jälkeen rakkaimman kirjasarjani toisen osan. Aloitin Potterit englanniksi marraskuussa, mutta ensimmäisen osan jälkeen päätin jatkaa suomeksi. Mieli vain teki lukea suomennokset, sillä niihin olen rakastunut alun alkaen.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on aina ollut se potteri, jonka haluan saada nopeasti pois alta. En tiedä johtuuko se siitä, että seuraava osa on oma lempparini. Ja jos totta puhutaan, en ole kyllä kertaakaan kuullut, että tämä toinen osa olisi jonkun suosikki.

Huomasin lukiessani, etten muistanut kirjaa sanasta sanaan ja välillä aivan yllätyin siitä mitä tapahtuikin seuraavaksi. Mutta tämähän ei haitannut ollenkaan, piristi vain lukukokemusta. Eikä tämä oikeasti ollut edes niin "huono potteri" kuin muistin. Ei tässä mielestäni ollut mitään huonoa. Toki tämä on varmasti kirja jossa hahmot kehittyvät vähiten. Mutta edelleen, viihdyin tämän parissa.

Rowling avaa upeasti taikamaailmaa lisää. Pääsemme kirjassa tutustumaan mm. Weasleyn perheen ihastuttavaan Kotikoloon sekä tapaamme kotitonttu Dobbyn♥. Professori Lockhart on myös hyvin huvittava tapaus joka saa idioottimaisuudellaan minut aina nauramaan tätä kirjaa lukiessani. On myös ihanaa oppia itse Tylypahkasta lisää, sen salaisista kammiosta, kummituksista ja vaikkapa tyttöjen vessasta.

Spoileri varoitus!

Kirjan alkupuolella jossa Harry ja Ron eivät pääse asemalle 9 3/4, pojat saavat idean lentää autolla Tylypahkaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, että MIKSI? Minkä takia pojat ovat niin tyhmiä, että vievät auton eivätkä odota Ronin vanhempia takaisin. Eikai poikien pääsyä kouluun olisi evätty jos he olisivat myöhästyneet ensimmäisenä päivänä.
Oikeasti ärsyttää, että kävin miettimään tätä. Ja tosiaan, ovathan pojat vasta 12-vuotiaita eivätkä varmasti fiksuimmassa iässä. Ja kyllähän tätä on kirjassa perusteltu sillä, että Ron panikoi ettei hänen vanhempansa pääse laiturilta takaisin, jos pojatkaan eivät pääse sisään. Mutta silti, pitikö se auto mennä viemään?! Yyh, johtuuko tämä siitä, että olen tulossa vanhaksi? :D Okei en vouhota tästä enempää.

Voit taas lukea huoletta :)

Hymähtelin lukiessani kirjan viittauksia tulevista tapahtumista. Ensimmäisillä lukukerroilla kun ei ole ymmärtänyt mitä joillakin asioilla tarkoitetaan. Ja kyllä, hämmästelen edelleen miten toisessa kirjassa viitataan jo asioihin mitkä tapahtuvat viimeisessä kirjassa. Kuitenkin kun miettii vuosien määrää mitä kirjojen ilmestymisen välissä on ollut. Ah, Rowling on vain huippu!

Tämä kirja ilahdutti ja hauskuutti iltojani joulukuussa. Yritän nyt taas lukea kamalaa kasaa kirjaston kirjoja jotka olen kotiini raahannut, ennen kuin aloitan Azkabanin vangin. Vaikeaa on malttaa pysyä erossa. Tämä teos saa minulta kunnialliset viisi tähteä (aivan kuin voisin muuta pottereille antaa). Tosin jos arvostelisin potterit jossain omassa kategoriassaan, niin silloin tämä saisi ehkä 3,5 tähteä. En tiedä, en vain osaa antaa näille vähempää tähtiä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 365 

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #2

Mistä: Oma kirjahylly

P.S. Tänään on ollut kyllä surun päivä meille potterfaneille. :( Rest in peace Alan Rickman.
Minulla on vain yksi sana.

ALWAYS.

KIRJAVUOSI 2015

Ihanaa päästä aloittamaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä. Ihanaa unohtaa pieleen menneet lukuhaasteet. Ihanaa keskittyä vain tulevaan.

Tai noh, pakkohan se on vielä hieman vilkaista menneeseen.

Joulukuu sekä tammikuun alku on ollut itselläni niin kiireistä aikaa, että en ole jaksanut kaivaa konettani esille. Kaikki vähäinen vapaa-aika on käytetty perheen kanssa olemiseen ja Netflixiä katsellen. Lukeminenkin on jäänyt vähemmälle, sillä Frendit ovat vieneet paljon aikaani. Ah, siinä vasta mahtava sarja ♥.

Joulukuun kooste on minulla edelleen tekemättä, niinpä ajattelin lisätä sen tämän postauksen alkuun.. niin pääsen oikeasti elämään vuotta 2016.

Joulukuussa luettua:


1. R.J Palacio: Wonder
2. Robert Kirkman: The Walking Dead - Neljäs kirja sarjakuva
3. Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
4. Jen Campbell: Kummallisia kysymyksiä kirjakaupassa 
5. J.K Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter #1) uusinta

Yhteensä: 5 kirjaa / 1239 sivua

Joulukuussa tuli siis luettua yksi vuoden parhaimmista kirjoista: Wonder. Kyseinen kirja on tällä hetkellä lainassa siskollani ja minulla on sitä jo ikävä. Haluaisin lukea sen jo uudelleen! (Toisaalta hyvä että, se on siellä.. Saan aikaiseksi luettua jotain uuttakin :D). Hyvin pieni määrä tuli taas joulukuussa luettua.. tosin minun lukuhistoriaani katsoen, tuohan on hyvä määrä. 

Tuli luettua jopa yksi kotimainenkin kirja. Riikka Pulkkisen teos oli tosin hieman pettymys. Olin kuvitellut, että se olisi parempi. Aion kyllä kokeilla Pulkkiselta jotain muutakin, sillä kyllä hän osaa kirjoittaa kauniisti. Onko ideoita mitä lukisin häneltä seuraavaksi?

Yritän saada vielä ainakin Potterista tehtyä postauksen. Ennen kuin aloitan seuraavaa osaa. :)

Nyt pistetään pakettiin koko vuosi..

2015 LUIN

-36 kirjaa eli 10 060 sivua

- 3 kirjaa englanniksi (Toivottavasti 2016 vuonna enemmän)

- 4 kotimaista kirjaa (...Petraan tässä 2016)

- 29 käännöskirjaa

- 8 sarjakuvaa

- 5 oli uudelleen luettuja (en laske englanninkielistä potteria tähän)

- Eniten kirjoja luin kesäkuussa (6) ja vähiten helmikuussa (0)

- Sain lahjaksi 8 kirjaa

- Ostin 84 kirjaa (Saattoi käydä laskuvirhe, sillä en ole varma muutamasta kirjasta, että milloin ne on ostettu.. mutta voi olla että tuohon summaan kuuluisi vielä ainakin 5 kirjaa lisää..HUPS !!)

2015 LUKUHAASTEET

-Goodreadsin määrällinen tavoite oli 50, jouduin laskemaan sen syksymmällä 35. Se täyttyi!

- Osallistuin 15 kotimaista kirjaa vuonna 2015 haasteeseen, ja jäin siitä pahasti 11 kirjalla.

- 50 kohdan lukuhaaste 28/50.

TOP 5

Päätin olla huomioimatta Potterit, sillä ne ovat aina listani kärjessä. Keskityn siis muihin. Minulla on erityisen suuri vaikeus päättää TOP 3. Olen vaihellut järjestystä miljoona kertaa ja voi olla, että huomenna olisin taas eri mieltä ykkösestä.

5. Cassandra Clare - Luukaupunki (Varjojen kaupungit #1)

Kirja joka aloitti erittäin mielenkiintoisen sarjan. Varjometsästäjät<3.

4. Nora Roberts -  Majatalo-trilogia

Tämä oli sarja jonka parissa viihdyin vuonna 2015. Ihanat Montgomeryn veljekset<3.

3. John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Kirja oli NIIIN hyvä. Upea teos Greeniltä.

2. R.J. Palacio - Wonder

Teos nousi yhdeksi kaikkien aikojen suosikikseni. Ihana Auggie jota tekee mieli halata edelleen.

1. Markus Zusak - Kirjavaras

Tässä on teos joka sai moneen kertaan kylmät väreet aikaiseksi. Teos joka pyörii vielä puolen vuoden jälkeenkin päässä aina välillä. Kirja jota ei unohda. 

Nyt lyön lukkoon vuoden 2015. Omalla tavallaan se oli hyvä kirjavuosi, kiitos tämän blogin. Sain kauan kadoksissa olleen lukuintoni takaisin. Olen löytänyt melkein liikaa kirjoja joita haluaisin lukea. Vuoden 2015 tulen muistamaan myös siitä, että sain itselleni ammatin. Olen todennut kuinka ihanaa onkaan olla ilman koulua, sillä ei pakollisia koulukirjoja luettavana, saan lukea mitä huvittaa! 

HEI 2016!

Haluan itselleni muutaman tavoitteen vuodelle 2016.

❥Enemmän kotimaisia -> tavoitteena 8.

❥Luen omasta hyllystä enemmän kirjoja!

❥Uskallan jättää kirjoja/sarjoja kesken, jos ne eivät nappaa yhtään.

❥Saan loppuun ainakin 3 kirjasarjaa.

❥Luen vähintään 50 kirjaa.

❥Tavoitteena 3 klassikkoa.