Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on kelpo aviomies ja kolme aikuista lasta. Hän on kognitiivisen psykologian professori, menestynyt ja saavutuksistaan ylpeä. Hän on hajamielinen aivan kuten muutkin, kunnes unohduksia eivät enää selitä stressi, kiire eivätkä vaihdevuodet.
Edelleen Alice on syväsukellus alzheimerintaudista kärsivän ihmisen mieleen, silmät avaava kertomus taudista, jossa yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alicen kokemuksista muodostuu vaikuttava tutkielma identiteetistä, rakkaudesta ja merkityksellisen elämän ehdoista. Vaikka ulkopuolisen silmin Alice näyttää kadottavan otteensa arkeen ja elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni.
♦♦♦
Edelleen Alice on kauniisti sekä hyvin koskettavasti kirjoitettu kirja alzheimeriin sairastumisesta. Kirja joka on ollut jo muutamia vuosia tbr-listalla ja ollut lainassakin useamman kerran. Nyt vihdoin deadlinen lähestyessä tuntui, että olisi aika tälle kirjalle. Onneksi luin! Tämä oli nimittäin huikean hyvä lukukokemus.
Kirjan lukeminen meinasi aika ajoin ahdistaa, sillä niin vavisuttavan aidosti oli sairastuminen kirjoitettu. Niin kuin kirjan päähenkilö Alicekin mainitsee, olisipa sairastunut mieluummin syöpään kuin alzheimerintautiin. Niin paljon helpompaa olisi omaisille, sekä itsellekin. Tieto siitä, että tulet lähi vuosina tai jopa kuukausina unohtamaan miltä lapsesi näyttävät ja että sinulla ylipäätään on lapsia, on pelottava.
"Jos se ei johdu unen puutteesta, mitä arvelet?" hän kysyi äänellä, josta kirkkaus ja itseluottamus olivat nyt täysin kaikonneet. s.46
Kun Alice saa tietää diagnoosinsa, ei hän meinaa uskoa sitä. Alice tuntee itsensä vielä niin nuoreksi, miten hänellä siis voisi olla alzheimerintauti? Sehän on vanhusten tauti. Ja miten kerätä rohkeutta kertoa aviomiehelle ja lapsille, että hän Alice, on sairastunut tähän kammottavaan aivoja ja muistoja tuhoavaan tautiin. Ja miten kertoa lapsille, että heilläkin saattaa olla edessään sama tulevaisuus, jos tauti on periytynyt heille.
"Lydia, olen hyvin ylpeä sinusta."
"Kiitos."
"Jos minä satun unohtamaan, muista että minä rakastan sinua."
"Minäkin rakastan sinua, äiti."s.225
Voin vain kuvitella kuinka rankkaa luettavaa kirja on sellaiselle henkilölle, jonka läheinen tai tuttu on sairastunut alzheimeriin. Se oli jo rankkaa minullekkin, vaikka itselläni ei lähipiirissä ole tautia esiintynyt. Kirja oli paikka paikoin niin koskettava ja tuli niin iholle, että sai useamman kuin yhden kerran pyyhkiä kyyneleitä poskilta. Kirja voi olla myös lohdullista luettavaa ja itse ainakin tulevaisuudessa jos kohtaan alzheimerintautia sairastavan henkilön, katson häntä ihan uusin silmin.
Totisesti toivon ettei itse tarvitse tähän tautiin sairastua. Pelkästään jo se on kamalaa, ettet pysty enää työskentelmään, saati lähtemään itse ulos kun pelkäät eksyväsi. Mutta miettikää sitä, että sinun täytyy olla kotona neljän seinän sisällä ja et voi edes katsoa elokuvia tai lukea kirjoja sillä unohdat koko ajan mitä niissä tapahtui. Mitä tässä vaiheessa voi enää muuta tehdä kuin istua ja masentua?
Kirjan hahmoista Alice oli tottakai suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tulee hänen nuorin tyttärensä Lydia. Alicen mies John taas jäi itselleni todella etäiseksi henkilöksi ja jopa hieman ärsyttäväksikin. Mielelläni olisin lukenut kirjaa pidemmällekkin, mutta olin kyllä tyytyväinen kirjan loppuun. Vaikka pieni pelko minussa asustikin, mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin. Tämä täytyy ehdottomasti lukea joskus uudestaan! Ja suosittelen kirjaa lämpimästi muillekkin, jos alzheimerintauti yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisi, niin tämän kirjan jälkeen varmasti kiinnostaa!
"Minua ei enää pyydetä luennoimaan kielestä yliopistoihin ja psykologian konferensseihin ympäri maailmaa. Mutta tässä teidän edessänne minä olen tänään pitämässä toivottavasti elämäni vaikuttavinta puheenvuoroa. Ja minulla on alzheimerintauti. Kiitos." s.245
Arvosana: ♥♥♥♥
Teos: Edelleen Alice
Kirjailija: Lisa Genova
Sivuja: 284
Kustantaja: Wsoy
Mistä: Kirjastosta
Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempää
Popsugar reading challenge: 11. A book about a difficult topic
Olen joskus pohtinut kattovani tämän elokuvana mutta ehkä kirjana viihtysin tämän parissa paremmin :)
VastaaPoistaJoo mä haluisin kans nähä tän elokuvan! Mut tosiaan mulla on usein periaatteena, että ekana kirja ja sitten leffa :'D Suosittelen kyllä kirjana, oli hyvä! :)
PoistaKatoin tän elokuvan silloin kun se tuli, ja oli kyllä koskettava. Kirjaa en ole lukenut vielä. On se vain kamala tuo alzheimerintauti. :/
VastaaPoistaMä meinasin kans kattoo sillo, mut sit en ehtinykkää ja nyt se on vähä jääny :D nyt tosin voisin sen lähiaikoina katsoa kun sain kirjankin luettua! :)
PoistaOstin teoksen pokkariversion joku aika sitten, mutten ole vielä tullut lukeneeksi sitä. Aihe kiinnostaa sekä pelottaa samanaikaisesti, sillä minulla on kokemuksia Alzheimerin taudista läheisten kautta.
VastaaPoistaLue ihmeessä! En tosin tiiä yhtää et miten tää kirja vaikuttaa ihmiseen kenellä kosketus Alzheimerintautiin. Mutta sittenhän sen näkee!
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta. Ehkä pitäisi lukea!
VastaaPoistaSuosittelen tätä kyllä ihan kaikille, joten lue ihmeessä!! :)
PoistaSekä kirja että siitä tehty elokuva ovat koskettavia. Suvussani on alzheimeria; mietin monesti, mitä tapahtuu, jos itse joskus sairastun. Olen kuitenkin halunnut ajatella, että ihmiselämä on arvokas, vaikka muisti katoaisikin, eikä alzheimerpotilaan elämää tarvitse nähdä vain kammottavana tilana. Hyvästeihin on ainakin aikaa, niin kauan tauti usein piinaa. Genovan teos on lohdullinen ja sairastunutta kunnioittava. Lohtua ja kunnioitusta sairastunut ja läheiset todella kaipaavatkin.
VastaaPoistaKyllä, oon täysin samaa mieltä siitä, että ihmiselämä on arvokas! Ja just tuo, että tässä taudissa hyvästeihin ja asioiden järjestelyihin on aikaa. Mä oon kyllä joskus hoitanut alzheimerpotilasta, enkä kyllä silloin ajatellut että onpa tuo ihminen kammottavassa tilassa. Tätä kirjaa lukiessa tuli vain ajateltua asioita uudesta näkökulmasta ja just siitä, että mitä jos itse sairastuisin tähän tautiin. Mitä mä tekisin ja miten sen kestäisin.
PoistaTämä kirja on keikkunut lukulistallani jo jonkun aikaa, samoin elokuvan haluaisin katsoa. Kuitenkin perjaatteeni on lukea kirja ennen elokuvaa, joten saa nähdä koska niiden pariin pääsen.
VastaaPoistaAlzheimer on tautina kyllä sellainen, että sitä ei kenellekkään toivoisi ja kuitenkin niin moni siihen sairastuu. Muistan lukioaikana olleeni eräällä psykologian luennolla, jossa kerrottiin, että olisi mahdollista tutkia kuka sairastuu alzheimeriin ja kuka ei. Tosin sitä ei voida tietää, missä vaiheessa tauti iskee, joten kaikki geeneissään tautia kantavat eivät sitä kuitenkaan ehdi kokea.
Tämä keikkui itsellänikin muutaman vuoden! Kun vihdoin kirjaan tartuin, oli sitä vaikea laskea kädestä. Joten nopeasti tämän itse ainakin lukasin. :)
PoistaJoo siis tämänhän käsittääkseni on pystynyt selvittämään jo jonkun aikaa, mutta itse en kyllä varmaan uskaltaisi ikinä testeissä käydä. :D
Mulla odottaa tämä hyllyssä englanniksi, pitäisi lukea se pian! Se on ollut lukulistalla jo 5 vuotta...Voin muuten suositella tästä tehtyä leffaa, se oli tosi koskettava ja kaunis.
VastaaPoistaJoo siis itsellänikin oli kirja ainakin 4 vuotta lukulistalla :D melkein hävetti kuinka kauan se ehti sillä roikkua. Mutta nyt olen tämän lukenut ja oon enemmän ku tyytyväinen! Joten suosittelen sullekkin! :)
PoistaVähän jäi harmittamaan, kun kirjasto olikin mennyt tänään 17 kiinni enkä ehtinyt ajoissa. Olisin pääsiäiseksi halunnut käydä leffan lainaamassa :( pitää jättää nyt myöhempään..