ANTTI TUISKU, ANTTI ARO & ANTON VANHA-MAJAMAA - ANTTI TAPANI

Muistan kun mie pienenä kolmasluokkalaisena kävelin iskän kanssa Prismaan, jossa heti kaupan sisälle päästyä näin Antti Tuiskun levyn. Siitäpä alkoi hetken ruinaaminen että "Iskä, mie haluan ton, Antti ja Hanna on miun lemppareita". Se ilta menikin sitten hymy korvissa ja Antin levyä läpi kuunnellen. Sitä en muista suostuiko iskä vielä automatkalla laittamaan levyä soimaan auton soittimesta, epäilen kyllä suuresti. :D

Ja vaikka jossain vaiheessa kadotin Antin musiikin, oon niin onnellinen, että löysin sen taas Peto on irti biisin ilmestyttyä. Antti on se kenet otan seurakseni treenaamaan, juhlimaan ja silloin kun oon vähän allapäin. Veikkaan myös, että oon saanut aika monelta yökerhon DJ:ltä savut nousemaan korvista, kun oon käynyt pyytämässä illan aikana sen kymmenen kertaa Anatudea soimaan. Muistan sen yhdenkin kerran, kun jossain baarissa oli latinomusiikin ilta, mutta illan viimeinen hidas olikin Keinutaan sillä vakuutin DJ:n että tää biisi kruunaa miun illan. Ja niin se kruunasikin.

Tässä vaiheessa voitte varmaan jo kuvitella kuinka fiiliksissä olin, kun ensimmäisen kerran näin wsoy:n katalogissa kirjan ilmestyvän. Antin yksityiselämästä Suomen kansa tietää hyvin vähän, verrattuna monen muun suomalaisen julkkiksen elämään. Ja tämä voi tuntua hyvin oudolta monesta meistä, sillä onhan kyseessä Suomen suurin poptähti. Itse en edes ennen tämän kirjan julkaisua ollut ajatellut miten "vähän" tiedän Antista mitään. 

Kirjan avulla oppii paljon uutta Antti Tapanista sekä Anatudesta. Antti on sitkeä tyyppi, joka vetää keikat 38,6 asteen kuumeessa sillä ei halua tuottaa faneilleen pettymystä. Kova tyyppi suorittamaan ja menossa jatkuvasti. Opitaan myös siitä, millaista on käydä pohjalla. Ja kuten moni varmasti on lehtien otsikoista jo suurimmat paljastukset lukenut, oli Antin nuoruuden tyttöystävä tehnyt abortin sekä Antti on elänyt hyvin väkivaltaisessa suhteessa. 

Uppouduin kirjaan kunnolla ja mieli teki vain ahmia lisää ja lisää. Yhtä asiaa mietin vain toistamiseen kirjaa lukiessa, miksi se oltiin toteutettu haastattelumuodossa? Hieman tylsähkö idea, jos rehellinen olen. Myös haastattelijan kommentit olivat välillä kummallisia. Muuten oivallinen paketti kyseessä ja pidin siitä, että Antin vanhemmat päästettiin välillä ääneen sekä mm. Jurek Reunamäki. Naurun pyrskähdyksiäkin kirja tuotti kun sai lukea biisileireistä ja En kommentoi levyn synnystä.

"Viimeeksi kun niin kävi, en meinannut kestää. Päädyin baareihin hakemaan hyväksyntää ja täytin päiväni turhakkeilla. Sen jälkeen mie olen käynyt vuosikaudet terapiassa ja lukenut kymmeniä self help -oppaita, mutta mitä sitten. Mistä mie tiedän, olisinko vieläkään riittävän vahva kohtaamaan uutta alamäkeä?"s.348

Vieläkin hymy nousee korviin miettiessäni viimeistä kertaa, kun kävin kuuntelemassa Anttia huhtikuussa Turussa. Nyt tää fani jää vaan odottamaan (liian pitkäksi aikaa) sitä hetkeä, kun Antti palaa takaisin tauoltaan. Onneksi symppis Antti päivittelee somea välillä, niin helpottaa tätä keikkaikävää. 

Teos: Antti Tapani

Ilmestynyt: 2018 

Kirjailija: Antti Tuisku, Antti Aro & Anton Vanha-Majamaa

Sivuja: 352

Kustantaja: Wsoy

Kirjastolaina

Takakannesta/Sivuhärpäkkeestä:

Antti Tuisku on Suomen suurin poptähti, mutta kuka on Antti Tapani?

Koko kansan tuntema Antti Tuisku on eri ihminen kuin yksityisyyttään varjeleva Antti Tapani, joka on selviytynyt rankoista nuoruuden kokemuksista: koulukiusaamisesta, läheisriippuvaisuudesta ja vaikeista seurustelusuhteista.

2004 Antti Tuirku singahti vain 19-vuotiaana Siwan kassalta supertähteyteen ja saman tien ivan ja epäilyn kohteeksi. Hänet leimattiin nopeasti laulutaidottomaksi levy-yhtiön tuotteeksi. Keikoilla lavalle lentelivät pullot ja kolikot. Media revitteli.

Aluksi Antti uskoi itsekin, että pohjoiset juuret pitäisivät Rovaniemen-pojan jalat maassa. Kun suosio Idols-menestyksen jälkeen notkahti ja väki kaikkosi keikoilta, tapahtuikin kaikkea muuta. Antti löysi itsensä etsimästä selkääntaputtelua ja vahvistusta itsetunnolleen. Nousu takaisin huipulle vaati kipeän menneisyyden kohtaamista. Todellista rohkeutta uskoa itseensä.

JOHN GREEN - KILPIKONNAN KUORELLA

Olen aiemmin lukenut Greeniltä vain Tähtiin kirjoitetun virheen, joskus ennen blogin perustamista. Pidin siitä hirmuisesti, ja muistankin lukeneeni sen yhdeltä istumalta, mikä on mulle todella harvinaista. Sen jälkeen en ole uskaltanut lukea herralta mitään. Sillä melkeinpä kaikki arvostelut, mitä muista kirjoista olen lukenut, ovat olleet luokkaa "Ei yltänyt Tähtiin kirjoitetun virheen tasolle". Paljon on myös kritisoitu sitä, että Greenin kirjojen nuoret päähenkilöt eivät ole uskottavia nuoria aikuismaisilla filosofisilla ajatuksillaan. Lähdin kuitenkin avoimin mielin lukemaan tätä uusinta kirjaa Kilpikonnan kuorella, sillä nuortenkirja, jossa päähenkilöllä on mielenterveysongelma, on melkeinpä automaattisesti lukulistallani (tästä aiheesta ei mielestäni vieläkään puhuta/kirjoiteta tarpeeksi!).

"Kärsin jonkinlaisesta ahdistuksesta, myönnetään, mutta mielestäni ei ole järjenvastaista olla huolissaan siitä, että oman ihon alla asuu bakteeriyhdyskunta."s.11

Kirjan päähenkilön Aza Holmesin elämä ei aina ole helppoa. Hän kärsii pakko-oireista ja pelkää kuollakseen bakteereja. Aza asuu äitinsä kanssa kahdestaan, sillä isä on kuollut monta vuotta sitten takapihalla ruohoa ajaessaan. Azalla on myös paras ystävä Daisy, joka on suuri Star Wars -fani (vitsit mä kiitän taas tässä vaiheessa sitä, että tutustuin Star Warsien maailmaan pari vuotta sitten, olisin ollut taas vähän pihalla muuten). Daisy kirjoittaa fanifiktiota Star Warsista, mutta Aza ei ole kovin kiinnostunut siitä, tai Star Warsista muutenkaan, vaikka suostuukin leffoja aina Daisyn kanssa katsomaan.

Daisy innostuu eräänä päivänä selvittämään kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin, sillä siitä on luvattu 100 000 dollarin palkkio. Daisy houkuttelee Azan mukaan, sillä Aza "tuntee" kadonneen Pickettin vanhimman pojan, Davisin. Aza on nähnyt Davisin viimeeksi monta vuotta sitten, ja onkin hieman noloa, kun Aza ja Daisy löydetään Davisin kodin lähettyviltä urkkimasta. Davis ja Aza kuitenkin, ei mitenkään yllätys, ystävystyvät ja sen myötä rakastuvat toisiinsa.

Kirja keskittyy pääsääntöisesti kahteen asiaan, Azan pakko-oireisiin ja niiden pahenemiseen sekä Russel Pickettin mysteeriin. Ensirakkaus on myös suuri osa tätä tarinaa ja se, miten seurustelu onnistuu tytöltä, joka pelkää bakteereja niin kovin kuin Aza.

Valitettavasti tää kirja ei iskenyt muhun niin kovin kuin olisin toivonut. Tuntui, että luin pienen ikuisuuden tätä valtavan pitkää kirjaa (köh, 265 sivua) ja en oikein saanut otetta hahmoista. Kaikki jäivät hieman etäisiksi mulle, vaikka Azan pakko-oireet olikin mielestäni uskottavan taidokkaasti kirjoitettu. Kirjan loputtua tajusin kuitenkin, ettei mikään herättänyt oikein tunteita ja lähinnä ärsyynnyin jo aiemmin mainitsemasta hahmojen kielenkäytöstä. Välillä nimittäin oikeasti jouduin pohtimaan, että luenko kirjaa 16-vuotiaista, vai jo minuakin vanhemmista aikuisista. Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun en itse ole niin filosofinen :D! Enkä tiedä olisinko osannut kiinnittää tähän niin paljon huomiota, jos tätä ei oltaisi Greenin kirjojen kohdalla niin paljon kritisoitu. Kirja oli ihan ok, olisin ehkä pitänyt tästä nuorempana enemmän, tai sitten en. Haluan kyllä silti lukea vielä Greeniltä muutakin, ainakin Will Grayson, Will Grayson!

Teos: Kilpikonnan kuorella

Alkuperäinen nimi: Turtles all the way down

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: John Green

Sivuja: 265

Kustantaja: Wsoy

arvostelukappale

Takakannesta:

Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä.

John Greenin viidees kirja on mukaansa imaiseva, kirkas kertomus pakko-oireista, sinnikkyydestä ja ensirakkaudesta sekä elämänpituisen ystävyyden voimasta.

Muissa blogeissa: Carry On Reading, Kirjasähkökäyrä, Bibbidi Bobbidi Book, Sivujen havinaa, Ei vain mustaa valkoisella

Kirja käsittelee mielenterveyttä

STEPHANIE GARBER - CARAVAL

Mikä suuri ongelma tästä kirjasta mulle tulikaan! Mutta taas kerran voin todeta olleeni väärässä. Nyt hävettää myöntää, mutta sain tämän arvostelukappaleena kustantajalta vuosi sitten. Yritin sitten pariinkin otteeseen tätä lukea, mutta kirja ei vain tuntunut imaisevan mukanaan. Luovutin siis suosiolla, sillä tiesin muiden tykänneen tästä, enkä halunnut oman huonon fiilikseni pilaavan tätä lukukokemusta. Tuossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ihan oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja luen tämän vaikka väkisin, en voi enää roikottaa tätä lukemattomana. Ja alku tuntui tälläkin yrityksellä taas niin tuskaiselta...

Caraval kertoo kahdesta sisaruksesta, Scarlett ja Donatella Dragnasta. He asuvat kotisaarellaan julman isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tyttäriään. Isä on järjestänyt Scarlettille avioliiton kreivin kanssa, jonka Scarlett näkee vasta häissään. Avioliitto on molemmille tytöille keino päästä pois julman isänsä luota, mutta mitä jos aviomies on yhtä julma? Ja sitten on vielä Scarlettin unelma: Caraval. Caraval on maaginen peli ja esitys, joka järjestetään kaukana tyttöjen kotisaarelta. Peliin voivat osallistua vain kutsun saaneet henkilöt ja Scarlett on halunnut peliin koko ikänsä. Hän on monta vuotta lähettänyt kirjeitä Caravalin mestarille Legendille ja pyytänyt, että voisivat siskonsa kanssa päästä kerran osallistumaan. Mistä moinen into? Tyttöjen isoäiti kertoi aina tarinoita mahtavasta Caravalista ja mystisestä Legendistä. Tällä viimeisellä kerralla, Scarlett omaksi yllätyksekseen saa kutsut Caravaliin. Caravalissa kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Varsinkaan sieltä ei pääse niin ajoissa pois kuin olisi tarkoitus. Ja voiko romantiikalta välttyä noin salaperäisessä paikassa?

Scarlett oikaisi selkänsä ja kokosi rohkeutensa, johon yleensä turvautui ainoastaan silloin, kun hänen piti suojella sisartaan. "Luulen, että teette nyt virheen. Minun nimeni on Scarlett Dragna, ja me olemme Caravalin mestari Legendin kunniavieraita."s.96

Mikä onni, että päätin kuitenkin tarttua tähän ja selättää pelkoni. Myönnetään alun olleen todellakin tuskaisa, sillä tuntui etten meinannut saada langanpätkistä kiinni. Veikkaisin kuitenkin, että vika oli minussa itsessäni, enkä vain omaa tyhmyyttäni saanut tekstistä heti kiinni. En myöskään alkuun välittänyt kirjan hahmoista oikeastaan ollenkaan, ei kiinnostanut yhtään mitä heille tapahtuu. Ehdinkin tästä valittaa jo Goodreadsissa ja heti valituksen jälkeen joku tässä klikkasikin. Olen nyt pari päivää sulatellut lukemaani, ja voihan jumpe! Tämä vain muuttui paremmaksi mitä kauemmin sulattelin. Kaikki se tarinan maagisuus ja yllätykset. Tämä onkin mielestäni hyvä lukea niin, ettet tiedä tarinasta kunnolla mitään etukäteen!

Olen siis hyvin onnellinen siitä, että sain selätettyä tämän kirjan ja iloinen myös siitä, että kuitenkin odotin tämän lukemista. Koska olihan tässä odottamisessa jotain hyvääkin. Seuraava osa tulee syksyllä ja nyt kirjan tapahtumat ovat luultavasti paremmin päässäni! En malttaisi odottaa. Näkisin mielelläni tämän myös elokuvana ja filmatisointi onkin myyty Twentieth Century Foxille kauan ennen kirjan julkaisua. Kirja olisi toki toiminut mielestäni myös hyvin yksittäisenä teoksena, mutta en pane pahakseni, jos tämä yhdellä osalla jatkuu.

Teos: Caraval

Alkuperäinen nimi: Caraval

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Stephanie Garber

Sivuja: 359

Kustantaja: Wsoy

Arvostelukappale

Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! 

Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

"ÄLKÄÄ ANTAKO LUMON VIEDÄ TEITÄ MENNESSÄÄN."

Muissa blogeissa: Bibbidi Bobbidi Book, Unelmien aika, Sivujen välissä, Carry On Reading, Kirjamaailma, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuilua

MEG CABOT - PRINSESSAPÄIVÄKIRJAT 1 & 2

Mia Thermopoliksen elämä muuttuu kertaheitolla kun hän saa kuulla olevansa Genovian prinsessa. Tämän luulisi olevan jokaisen nuoren tytön unelma, mutta Mialle tämä ei ole mieluinen yllätys. Prinsessana oleminen tietää prinsessatunteja ankaran isoäidin kanssa. Asian salassapito parhaalta ystävältäkin voi osoittautua haasteelliseksi, eikä juttua helpota yhtään ihastuminen parhaan ystävän isoveljeen. Kaiken tämän lisäksi Mialla menee koulussa huonosti Algebrassa ja aineen opettaja seurustelee Mian äidin kanssa. Kuulostaa aika sopalta, mutta juuri tämän takia sarja onkin aivan hulvaton!

Aloitin tämän kirjasarjan joskus ala-asteella ja viihdyin Mian matkassa aina neljänteen kirjaan asti. Sitten se taas vaan jotenkin jäi? Niin kuin mulla usein sattuu tapahtumaan kirjasarjojen kanssa.. tai ainakin sattui ennen. Yritin aloittaa sarjaa uudelleen vuonna 2012, mutta silloinkin se unohtui ekan osan jälkeen. Kirjasarjaa on tehty 11 osaa, joista viimeisin julkaistiin kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen osa julkaistiin 2008, joten näiden välissä on monta vuotta vierähtänyt aikaa. Tuo viimeisin osa kertoo Miasta aikuisena, eikä sitä ole saatavilla (vielä ainakaan) suomennettuna. Mutta juuri tämän uusimman kirjan takia innostuin tämän sarjan lukemisesta uudelleen. Ja okei, ihan ekaks ajatus lähti siitä kun Milka instagramissaan kertoi lukevansa sarjan uudelleen. Kiitos Milkan, kuulin tästä uusimmasta aikuisille suunnatusta osasta! Nyt oon hulluna metsästänyt kirppareilta ja kirjastojen poistoista näitä kirjasarjan puuttuvia osia itselleni.

Kirjat lukee todella nopeasti, ne imaisevat mukanaan ja kappaleet ovat sopivan lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Kuten aina, suosin lyhyempiä kappaleita. Päähenkilönä Mia on aivan mahtava! Tavallinen tyttö jolla on hyvä huumorintaju ja tämä loistaa kirjoista. Mian suhde isoäitiinsä on realistinen. Omaan itsekin isoäidin jolla on kovin kärkkäät mielipiteet, mutta joka silti on hyvin rakas. Oikeastaan Mian suhteet kaikkiin henkilöihin ovat jotenkin todella luontevia ja todentuntuisia. Niin äiti-tytär-suhde kuin isä-tytär-suhdekin.

Ja sitä tunteiden määrää mitä nämä kirjat voivat saada aikaiseksi. Naurua ääneen, kyyneleitä poskilla sekä kutkutuksia mahan pohjassa.. koska ah, ihana Michael Moscovitz ♥.

Nyt tää sarja saa hetken olla tauolla. Pakko lukea muutama kiinnostava uutuus välissä, mutta varmasti palaan tämän pariin syksyllä. Onko täällä muita, ketkä fanittaa prinsessapäiväkirjoja?

Teos: Prinsessapäiväkirjat, Prinsessa parrasvaloissa

Kirjailija: Meg Cabot

Sivuja: 215 & 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Popsugar reading challenge: 25. A book you loved as a child

Osallistun näillä Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

LISA GENOVA - EDELLEEN ALICE

Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on kelpo aviomies ja kolme aikuista lasta. Hän on kognitiivisen psykologian professori, menestynyt ja saavutuksistaan ylpeä. Hän on hajamielinen aivan kuten muutkin, kunnes unohduksia eivät enää selitä stressi, kiire eivätkä vaihdevuodet.

Edelleen Alice on syväsukellus alzheimerintaudista kärsivän ihmisen mieleen, silmät avaava kertomus taudista, jossa yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alicen kokemuksista muodostuu vaikuttava tutkielma identiteetistä, rakkaudesta ja merkityksellisen elämän ehdoista. Vaikka ulkopuolisen silmin Alice näyttää kadottavan otteensa arkeen ja elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni.

♦♦♦

Edelleen Alice on kauniisti sekä hyvin koskettavasti kirjoitettu kirja alzheimeriin sairastumisesta. Kirja joka on ollut jo muutamia vuosia tbr-listalla ja ollut lainassakin useamman kerran. Nyt vihdoin deadlinen lähestyessä tuntui, että olisi aika tälle kirjalle. Onneksi luin! Tämä oli nimittäin huikean hyvä lukukokemus. 

Kirjan lukeminen meinasi aika ajoin ahdistaa, sillä niin vavisuttavan aidosti oli sairastuminen kirjoitettu. Niin kuin kirjan päähenkilö Alicekin mainitsee, olisipa sairastunut mieluummin syöpään kuin alzheimerintautiin. Niin paljon helpompaa olisi omaisille, sekä itsellekin. Tieto siitä, että tulet lähi vuosina tai jopa kuukausina unohtamaan miltä lapsesi näyttävät ja että sinulla ylipäätään on lapsia, on pelottava.

"Jos se ei johdu unen puutteesta, mitä arvelet?" hän kysyi äänellä, josta kirkkaus ja itseluottamus olivat nyt täysin kaikonneet. s.46

Kun Alice saa tietää diagnoosinsa, ei hän meinaa uskoa sitä. Alice tuntee itsensä vielä niin nuoreksi, miten hänellä siis voisi olla alzheimerintauti? Sehän on vanhusten tauti. Ja miten kerätä rohkeutta kertoa aviomiehelle ja lapsille, että hän Alice, on sairastunut tähän kammottavaan aivoja ja muistoja tuhoavaan tautiin. Ja miten kertoa lapsille, että heilläkin saattaa olla edessään sama tulevaisuus, jos tauti on periytynyt heille.

"Lydia, olen hyvin ylpeä sinusta."

"Kiitos."

"Jos minä satun unohtamaan, muista että minä rakastan sinua."

"Minäkin rakastan sinua, äiti."s.225

Voin vain kuvitella kuinka rankkaa luettavaa kirja on sellaiselle henkilölle, jonka läheinen tai tuttu on sairastunut alzheimeriin. Se oli jo rankkaa minullekkin, vaikka itselläni ei lähipiirissä ole tautia esiintynyt. Kirja oli paikka paikoin niin koskettava ja tuli niin iholle, että sai useamman kuin yhden kerran pyyhkiä kyyneleitä poskilta. Kirja voi olla myös lohdullista luettavaa ja itse ainakin tulevaisuudessa jos kohtaan alzheimerintautia sairastavan henkilön, katson häntä ihan uusin silmin.

Totisesti toivon ettei itse tarvitse tähän tautiin sairastua. Pelkästään jo se on kamalaa, ettet pysty enää työskentelmään, saati lähtemään itse ulos kun pelkäät eksyväsi. Mutta miettikää sitä, että sinun täytyy olla kotona neljän seinän sisällä ja et voi edes katsoa elokuvia tai lukea kirjoja sillä unohdat koko ajan mitä niissä tapahtui. Mitä tässä vaiheessa voi enää muuta tehdä kuin istua ja masentua?

Kirjan hahmoista Alice oli tottakai suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tulee hänen nuorin tyttärensä Lydia. Alicen mies John taas jäi itselleni todella etäiseksi henkilöksi ja jopa hieman ärsyttäväksikin. Mielelläni olisin lukenut kirjaa pidemmällekkin, mutta olin kyllä tyytyväinen kirjan loppuun. Vaikka pieni pelko minussa asustikin, mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin. Tämä täytyy ehdottomasti lukea joskus uudestaan! Ja suosittelen kirjaa lämpimästi muillekkin, jos alzheimerintauti yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisi, niin tämän kirjan jälkeen varmasti kiinnostaa!

"Minua ei enää pyydetä luennoimaan kielestä yliopistoihin ja psykologian konferensseihin ympäri maailmaa. Mutta tässä teidän edessänne minä olen tänään pitämässä toivottavasti elämäni vaikuttavinta puheenvuoroa. Ja minulla on alzheimerintauti. Kiitos." s.245

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Edelleen Alice

Kirjailija: Lisa Genova

Sivuja: 284

Kustantaja: Wsoy

Mistä: Kirjastosta

Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempää

Popsugar reading challenge: 11. A book about a difficult topic

L.M. MONTGOMERY - ANNAN NUORUUSVUODET

Anna-sarjan ensimmäisessä romaanissa Anna Shirley tulee lastenkodista Vihervaaraan Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi. Tunteellinen ja vilkas punatukka ei aina sovi perinteisten teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, mutta koulussa Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen. Ystävänsä Diana Barryn kanssa Anna perustaa tyttöjen kirjallisen klubin. Neitoset odottavat innokkaasti kolmetoistavuotispäiviään, jolloin he saavat luvan solmia hiuksensa aikuismaiselle nutturalle. 

Osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä neljännellä kierroksella klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Ihan mahtavaa, että näitä klassikkohaasteita järjestetään, sillä muuten lukupinooni meinaa tarttua vain niitä uutuuksia! Alkuperäinen suunnitelmani oli, että luen Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta eihän suunnitelmat ikinä pidä. Aloitin kuuntelemaan Annan nuoruusvuosia jo syksyllä äänikirjana (hyvin satunnaisesti kylläkin) ja kuukausi sitten otin kirjan siihen rinnalle. Luin ja kuuntelin hyvin rauhalliseen tahtiin yhden tai kaksi kappaletta kerrallaan. Viimeiset 80 sivua luin kirjasta eilisen illan ja tämän päivän aikana ja voisin väittää, että nautin niistä kaikista eniten.

Annan nuoruusvuodet kertoo orpotyttö Annasta, joka väärinkäsityksen seurauksena päätyy asumaan Marilla ja Matthew Cuthbertin, yli viisikymmenvuotiaiden siskon ja veljen luokse Avonlean kylään Prinssi Edwardin saarille. Heidän taloaan kutsutaan Vihervaaraksi ja sen suurta luontoa Anna pääseekin ihastelemaan. Anna on aivan mahtava persoona! Okei aluksi en tiennyt, että pidänkö Annasta vai en.. mutta ei siinä kauan mennyt kun tyttö voitti minut puolelleen kaikilla kommelluksillaan. Ja niitä kommelluksia, niitä sattuu nuorelle Annalle paljon! Kirjaa lukiessa/tai kuunnellessa sai kyllä nauraa ääneen.

En todellakaan olisi osannut arvata kuinka paljon tästä pidän. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa ja viimeisten sivujen aikana itkin sekä ilosta, että surusta ja ajattelin vain etten halua tämän loppuvan. Kirjassa eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta joka tuo kirjaan ihastuttavan tunnelman. Tämä tunnelma välittyy lukijalle hyvin. Tavallaan harmittaa etten ole lukenut tätä jo aiemmin, mutta näköjään tähän voi rakastua näin vanhempanakin.

Olen iloinen, että päädyin lukemaan tämän kirjan. Yritin joskus 5 vuotta sitten aloittaa Anna-sarjaa, mutta luovutin varmaan ensimmäisen 20 sivun jälkeen. Nyt odotan innolla sarjan seuraavia osia, sekä haluan tutustua L.M Montgomeryn muihinkin teoksiin! Suosituksia?

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Annan nuoruusvuodet

Kirjailija: L.M Montgomery

Sivuja: 282

Kustantaja: WSOY

Kirjasarja/Trilogia: Anne of Green Gables #1

Mistä minulle: Kirjaston poistomyynti 

Helmet lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Popsugar reading challenge: 4. An audiobook

EMMA PUIKKONEN - EUROOPPALAISET UNET

Tsekkiläinen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin, Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn. Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Andor matkustaa Berliiniin puoluetapaamiseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Andor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?

Täytyy myöntää, että en ollut edes kuullut Puikkosesta ennen Finlandia-ehdokkaiden julkaisua. Tosin tämähän ei yhtään yllätä, sillä olen ollut niin surkea lukemaan kotimaista kirjallisuutta. Ja nyt täytyy kysyä itseltäni, että miksi? Siis tämän kirjan jälkeen voin kyllä sanoa, että kotimaiseen kaunoon on paljon helpompi tarttua. Tämä oli upea!

Taidokkaasti kirjoitettu episodiromaani käsittelee ajankohtaisia asioita. Teos leikkii paljon ajatuksella "entä jos asiat olisivat menneet toisin?". Kirja pohjaa lähimenneisyydestä tuttuihin uutisiin. Uutisiin jotka itselleni olivat osittain vieraita, mutta tämä ei haitannut lukemista. Jokainen episodi kirjassa oli koskettava, eikä yksikään käsitellyt helppoja asioita. Episodit myös linkkittyivät toinen toisiinsa eri tavoin. Tämä pieni 179 sivuinen teos oli suuri! Niin suuri, että piti monta kertaa laskea kirja alas ja pohtia lukemaansa.

Kirja oli melkein täydellinen. Pidin lähes kaikista episodeista jollakin tavalla. Kaksi episodia tosin meni itselläni yli ymmärryksen, mutta varmasti toinen lukukerta auttaisi asiaa. Pidin myös kirjassa olevasta maagisuuden tunteesta. Huomaa etten ole tämän tyylistä kirjallisuutta paljon lukenut. En löydä yhtään vertailukohdetta mielestäni tälle teokselle vaikka kuinka pohdin. En keksi paljoa sanottavaa. Osaan vain sanoa, että upeaa ja koskettavaa kaunoa! Enkä pistäisi pahakseni, jos saisin tämän teoksen koristamaan hyllyäni.

Tajusin juuri, että Eurooppalaiset unet oli ensimmäinen Finlandia-ehdokas jonka luin.. tyyliin ikinä?! En oikeasti tietääkseni ole lukenut yhtäkään Finlandia-voittajaa tai -ehdokasta. Tästä ei ollut huono aloittaa, eikä olisi yhtään haitannut jos tämä olisi voittanut! Lukekaa tämä♥.

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Eurooppalaiset unet

Kirjailija: Emma Puikkonen

Sivuja: 179

Kustantaja: WSOY

Mistä: Kirjastosta

Helmet lukuhaaste 2017: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

Popsugar reading challenge: 14. A book involving travel

LAURA LÄHTEENMÄKI - NUTCASE

Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

Nutcase on romaani totuuden ja harhan rajamailta. Se herättää pohtimaan miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme.

Nutcasen kansikuva herätti huomioni kevään katalogeja selaillessani. En oikeastaan odottanut teokselta mitään. Tiesin vain, että kyseesssä on suomalaisen kirjoittama nuortenkirja. Kotimaisten kirjailijoiden teokset ovat usein olleet aika hännällä lukupinossani, mutta tämä jostain syystä kiilasi monen ohi. Kärsin kuukauden sisällä suuresta lukujumista, joten liekö kirjan pieni sivumäärä houkutellut tarttumaan tähän.

Kirjan päähenkilö Saimi asuu maalla perheensä kanssa. Kaukana kaupungista asuvat sisarukset ovatkin aina olleet kuin paita ja peppu. Saimilla ei oikeastaan ole omia kavereita vaan hän on aina leikkinyt ja hengaillut veljensä ja tämän parin kaverin kanssa. Kun veli lähtee kaupunkiin lukioon, jää kotiin vain Saimi ja vanhemmat. Saimilla on vaikeaa ja ankeaa, sillä koti on hiljainen jos vanhempien riitelyä ei oteta huomioon. Saimi uppoutuu blogien maailmaan mielummin kuin hankkisi itselleen kavereita. Yksi blogi nousee Saimin suosikiksi ja hän alkaa saimaistua blogia kirjoittavan Sumun kanssa. Sumulla on samanlaisia ajatuksia kuin Saimilla ja hän alkaa tuntea yhteyttä blogin pitäjään.

Alusta asti tekstistä välittyi ahdistava tunnelma ja fiilis. En yleensä pidä ahdistavista kirjoista, mutta silti tämän kanssa jatkoin sitkeästi eteenpäin. Tavallaan halusin tietää mitä tapahtuu, tavallaan en. En myöskään tykkää arvailla mitä kirjoissa tulee tapahtumaan, tai tässä tapauksessa kuka blogia pitävä Sumu on. Jossain vaiheessa lukemista kuitenkin huomasin, että pohdin jokaisen hahmon kohdalla "Voisiko hän olla Sumu?". Ja jossain vaiheessa totesin olevani 99% varma Sumun henkilöllisyydestä. Oikeaksi epäilykseni osuivatkin. Kirja pisti myöskin epäilemään Saimin järjen juoksua. Saimi alkoi tehdä oletuksia ja epäilyjä pienimmistäkin asioista ja blogi ohjasi hänen elämäänsä. Jouduin pohtimaan paljon, että kuvitteliko päähenkilömme tapahtuvia asioita vai tapahtuivatko ne oikeasti.

Saimin veljen Juhon käytös oli hieman pöyristyttävää, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Se miten välinpitämättömäksi hän muttui Saimia kohtaan oli mielestäni ärsyttävää. Saimi ei ymmärtänyt, kuinka Juho voi välillä jäädä kaupunkiin viikonlopuksi ja olla tulematta kotiin. Juholla oli vihdoin mahdollisuus alkaa itsenäistymään, joten olisin luultavasti itsekin tuossa tilanteessa ottanut hieman etäisyyttä perheeseeni. Itselläni tuli tunne, että Saimi on aina hieman roikkunut Juhon ja hänen kavereidensa perässä. Sillä jos he olisivat niin tärkeitä ja hyviä ystäviä niin kuin Saimi kuvaili, miksi Juho viikonloppuina kotiin tullessa hengailisi keskenään poikien kanssa. Miksi Juho ei edes pyydä Saimia mukaan tai kysy mitä hänelle kuuluu?

Plussaa tämä kirja saa totisesti siitä, että tunnelma välittyi niin hyvin. Odotin kuitenkin kirjan lopulta jotain enemmän, joten se laski fiilistäni koko paketista. Voi olla, että olen kirjalle hieman liian vanha lukija. Tämä sopisi hyvin yläaste ikäiselle. En pidä suomalaisista kirjoista tai ainakaan ne eivät ole suosikkejani. En mahda itselleni mitään, mutta kun luen kirjaa joka sijoittuu Suomeen ja on täynnä suomalaisia nimiä.. minun tekee mieli sulkea kirja heti. Alussa taisinkin hieman irvistellä maalaismaisemalle ja Juholle ja Saimille. Kyllä siihen sitten tottui ainakin jotenkin.

Kirjassa keskeisessä osassa oleva Sumun blogi on luettavissa oikeasti netissä. Kun kirja julkaistiin, tuli blogikin lukijoiden luettavaksi. Tämä oli toinen asia jonka vuoksi kirja vaikuttikin mielenkiintoiselta katalogissa. En ole ennen lukenut kirjaa joka laajenee blogimaailmassa. Vilkaisinkin Sumun blogin läpi kirjan luettua, mutta ei se kovin kummoinen ollut. En itse jaksanut lukea kaikki postauksia.

lelunionpakattu.vuodatus.net linkistä löydät Sumun blogin. Suosittelen kumminkin lukemaan blogia kirjan lukemisen jälkeen, näin vältyt spoilaantumiselta ja ymmärrät enemmän teksteistä.

Arvosana: ♥♥½

Teos: Nutcase

Kirjailija: Laura Lähteenmäki

Sivuja: 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Kirjastosta

SUZANNE COLLINS - VIHAN LIEKIT

Nälkäpeli #2
Sisältää spoilereita edellisistä osista.

kuva täältä

EDESSÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN PELI...

Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että tämän käytös pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?

Mikä loistava kirja! Luin ensimmäisen osan Nälkäpelistä viime vuoden lopussa ja tämä on kolmas kerta kun luen kyseistä sarjaa. Voi kun olisinkin ensimmäisen lukukerran jälkeen kirjoittanut sarjan herättämiä ajatuksia ylös, sillä tottakai tämän hetkiset fiilikset ovat paljon laimeammat. Ensimmäisen osan lukeminen tökki kolmannella lukukerralla ja annoin sille siksi neljä tähteä. Nyt voin vain todeta, että en ollut Nälkäpelille sopivalla fiiliksellä ensimmäisen osan parissa. Tämä toinen taas.. noh, nautin tästä täysin rinnoin! Tämä ei tökkinyt sitten lainkaan. En menettänyt hermoja Katnissiin kertojana Vihan liekeissä kertaakaan. Tämä vain oli pelkkää mahtavuutta koko kirja.

Nälkäpeli ei lopu koskaan. Painajaiset Nälkäpelistä seuraavat Katnissia kotivyöhykkeelle, eikä hän siksi saa nukuttua. Melkeinpä heti kotiutumisen jälkeen on alettava valmistautumaan voittajien kiertueelle vyöhykkeiden läpi. Katniss ja Peeta joutuvat kohtaamaan kuolleiden tribuuttien perheet ja surun. Joudutaan myös elämään jatkuvassa pelossa. Pelko kapinan kasvamisesta, pelko presidentistä ja hänen teoistaan, pelko siitä onko kukaan koskaan turvassa. Ja miten ihmeessä presidentti voi tietää kaiken? Kun voittajakiertue on ohi, Nälkäpelin ei silti anneta unohtua. Kiertueen jälkeen koko Panemille paljastetaan 75. Nälkäpelin (eli neljännesjuhlan) erikoisuus. Edellisessä neljännesjuhlassa osallistujia oli 24 sijaan 48, joten jotain erikoista on luvassa tässäkin juhlavuodessa.

Peeta on kyllä ehdoton lempparini tässä kirjassa. En meinannut kestää Katnissin ja Peetan viileitä välejä kirjan alussa. Meinasin tulla hulluksi. Tosin Gale sai minut hermostumaan vielä enemmän. Gale voisi painua hitoille ja jättää Katnissin rauhaan.. tätä mieltä minä olen (koska Peeta <3). Ja jos nyt puhutaan kirjan aiheuttamista tuntemuksista, niin pakko mainita presidentti Snowsta. Presidentin julmuus tulee entistä enemmän esille tässä osassa sekä presidentti aiheuttaa minussa vielä näin kolmannellakin lukukerralla kylmät väreet. Harmittaa tosin, että oman mieleni tuottaman hirvittävän presidentin tilalle on nykyään tullut elokuvissa Snowta näyttelevä Donald Sutherland.

Tässä on dystopia jota suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Tätä parempaan dystopiaan en ole törmännyt. Tosin eipä ole dystopiaa hirveästi tullut edes luettua (vielä). Mutta Divergentin eli Outolinnun tämä ainakin voittaa 6-0. Minulla olisi toki enemmänkin sanottavaa tästä kirjasta, mutta en halua spoilata teitä ketkä ette ole kirjaa lukeneet tai elokuvaa nähneet (Onko teitä vielä?!).

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Vihan liekit

Kirjailija: Suzanne Collins

Sivuja: 412 (pokkarissa)

Kustantaja: WSOY

Kirjasarja/Trilogia: Nälkäpeli #2

Mistä: Omasta hyllystä