STEPHANIE PERKINS - ANNA AND THE FRENCH KISS

Here is everything I know about France: Amélie and Moulin Rouge. The Eiffel Tower and the Arc de Triomphe... And, I'm moving to Paris for a year. To boarding school. Alone.

Anna had everything figured out - she was about to start senior year with her best friend, she had a great weekend job, and her huge work crush looked as if it might finally be going somewhere... Until her dad decides to send her 4383 miles away to Paris. On her own.

But despite not speaking a word of French, Anna finds herself making new friends, including Etienne St. Clair, the smart, beautiful boy from the door above. But he's taken -  and Anna might be too. Will a year of romantic near-misses end with the French kiss she's been waiting for?

♦♦♦

Kun Annan äiti ja isä jättävät hänet Ranskaan, yksityiskoulunsa uuteen huoneeseen, Anna tuntee paniikin iskevän. Onneksi seinänaapuri Meredith kuulee Annan itkun ja tulee tervehtimään tätä. Kuinka helpottavaa on, kun on joku kenen viereen mennä syömään ensimmäisenä koulupäivänä. Anna tutustuu Meredithin kautta tämän kavereihin, jotka ovat käyneet koulua pidempään. Samalla Anna tutustuu St. Clairiin jolla on aivan syötävän upea tukka.. mutta jolla on tyttöystävä, joka valmistui edellisenä vuonna. Tämähän ei kuitenkaan Annaa haittaa, sillä hänelläkin on poikaystäväehdokas kotona Atlantassa. St. Clair on vain mukava ystävä, kenen kanssa käydä elokuvissa.

Kirja lähti itselläni hieman hitaasti liikkeelle, sillä aloitin tämän aivan Jenny Hanin To all the boys i've loved beforin perään (johon muuten rakastuin). Mutta kun kirja vihdoin nappasi mukanaan, en meinannut malttaa laskea tätä kädestäni. Tarinan loppu on ennalta arvattava niin kuin usein tällaisissa kirjoissa, mutta se ei minua haitannut. Nautin sen kaiken lukemisesta, mitä alun ja lopun välillä tapahtui.

Anna oli hyvin aito päähenkilö, jonka seurassa viihdyin. Myös kirjan muut hahmot olivat kirjoitettu todella taidokkaasti (pieni ihastus täällä Etienneen!) sekä Pariisin miljöö. En ole ikinä ollut Pariisissa, mutta kirjaa lukiessa tuli fiilis kuin sinne olisi oikeasti päässyt. Himoitsin kahviloiden leivonnaisia, Eiffelin huipulle pääsyä sekä ihania vanhoja elokuvateattereita. Ja vähänkö haluun nyt Pariisiin!!

Kirja toi tavallaan vähän lohtua ja luottamusta, että uuteen kaupunkiin tai saati sitten uuteen maahan muuttaessa tulee lopulta pärjäämään. En siis yhtään elä pelon ja jännityksen fiiliksiä tällä hetkellä, kun muutto koittaa kahden viikon päästä..en yhtää. Kirja oli sitä mitä odotinkin, mutta Jenny Hanin kirja kolahti vielä vähän kovemmin kuin tämä. Perkinsin kirja kyllä muuttuu mielessäni koko ajan vaan paremmaksi ja paremmaksi, mitä enemmän antanut itseni sulatella kirjaa. Jatko tälle sarjalle kiinnostaa kovin, mutta sitä ei ole hylyssäni eikä kirjastossa. Joten tätä joutuu nyt hetken odottelemaan. Onneksi hyllyt notkuvat muutakin luettavaa!

Teos: Anna and the french kiss

Kirjailija: Stephanie Perkins

Sivuja: 401

Kustantaja: Usborne

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

Popsugar reading challenge: 37. A book with a title that's a character's name

MEG CABOT - PRINSESSAPÄIVÄKIRJAT 1 & 2

Mia Thermopoliksen elämä muuttuu kertaheitolla kun hän saa kuulla olevansa Genovian prinsessa. Tämän luulisi olevan jokaisen nuoren tytön unelma, mutta Mialle tämä ei ole mieluinen yllätys. Prinsessana oleminen tietää prinsessatunteja ankaran isoäidin kanssa. Asian salassapito parhaalta ystävältäkin voi osoittautua haasteelliseksi, eikä juttua helpota yhtään ihastuminen parhaan ystävän isoveljeen. Kaiken tämän lisäksi Mialla menee koulussa huonosti Algebrassa ja aineen opettaja seurustelee Mian äidin kanssa. Kuulostaa aika sopalta, mutta juuri tämän takia sarja onkin aivan hulvaton!

Aloitin tämän kirjasarjan joskus ala-asteella ja viihdyin Mian matkassa aina neljänteen kirjaan asti. Sitten se taas vaan jotenkin jäi? Niin kuin mulla usein sattuu tapahtumaan kirjasarjojen kanssa.. tai ainakin sattui ennen. Yritin aloittaa sarjaa uudelleen vuonna 2012, mutta silloinkin se unohtui ekan osan jälkeen. Kirjasarjaa on tehty 11 osaa, joista viimeisin julkaistiin kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen osa julkaistiin 2008, joten näiden välissä on monta vuotta vierähtänyt aikaa. Tuo viimeisin osa kertoo Miasta aikuisena, eikä sitä ole saatavilla (vielä ainakaan) suomennettuna. Mutta juuri tämän uusimman kirjan takia innostuin tämän sarjan lukemisesta uudelleen. Ja okei, ihan ekaks ajatus lähti siitä kun Milka instagramissaan kertoi lukevansa sarjan uudelleen. Kiitos Milkan, kuulin tästä uusimmasta aikuisille suunnatusta osasta! Nyt oon hulluna metsästänyt kirppareilta ja kirjastojen poistoista näitä kirjasarjan puuttuvia osia itselleni.

Kirjat lukee todella nopeasti, ne imaisevat mukanaan ja kappaleet ovat sopivan lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Kuten aina, suosin lyhyempiä kappaleita. Päähenkilönä Mia on aivan mahtava! Tavallinen tyttö jolla on hyvä huumorintaju ja tämä loistaa kirjoista. Mian suhde isoäitiinsä on realistinen. Omaan itsekin isoäidin jolla on kovin kärkkäät mielipiteet, mutta joka silti on hyvin rakas. Oikeastaan Mian suhteet kaikkiin henkilöihin ovat jotenkin todella luontevia ja todentuntuisia. Niin äiti-tytär-suhde kuin isä-tytär-suhdekin.

Ja sitä tunteiden määrää mitä nämä kirjat voivat saada aikaiseksi. Naurua ääneen, kyyneleitä poskilla sekä kutkutuksia mahan pohjassa.. koska ah, ihana Michael Moscovitz ♥.

Nyt tää sarja saa hetken olla tauolla. Pakko lukea muutama kiinnostava uutuus välissä, mutta varmasti palaan tämän pariin syksyllä. Onko täällä muita, ketkä fanittaa prinsessapäiväkirjoja?

Teos: Prinsessapäiväkirjat, Prinsessa parrasvaloissa

Kirjailija: Meg Cabot

Sivuja: 215 & 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Popsugar reading challenge: 25. A book you loved as a child

Osallistun näillä Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

HOLLY BOURNE - OONKO IHAN NORMAALI?

Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekkään?

♦♦♦

"Huomaatteko miten se tekee pahaa kaikille. Kuinka se, että meitä käsketään käyttäytymään kuin pojat ja tytöt, rikkoo meidät kaikki. Tytöt ovat äärimmäisen paineen alla ja tulevat todennäköisemmin diagnosoiduiksi ja leimatuksi hulluiksi. Kun taas poikien ei ole lupa avautua ja puhua tunteistaan, koska se ei ole 'miehekästä', joten he pitävät kaiken sisällään, kunnes eivät kestä enää. Jonkin on muututtava." s.400

Bournen uutuus oli mulla yksi kevään odotetuimmista nuortenkirjoista. Kirjan takakansi tosin sai mut hieman epäilemään, oonko jo liian vanha tälle 16-vuotiaasta kertovalle kirjalle. Kuitenkin kiinnostuksen kirjassa herätti sen aihepiirit mielenterveys ja feminismi. Ja siis tämähän oli ihan mahtava! Ihanaa, että tällaisia vähän erilaisia nuortenkirjoja tehdään ja vielä suomennetaan! Loistavana esimerkkinä tämän lisäksi vasta suomennettu Minä, Simon, Homo Sapiens (jonka muuten luin jo toistamiseen puolen vuoden sisään).

Eviellä on takana kolmen vuoden sairastelu pakko-oireisen häiriön kanssa (OCD). Nyt olisi aika palata kouluun ja siihen "normaaliin" elämään. Evie ei halua kenenkään tietävän menneisyydestään ja sairastelustaan, sillä hän ei halua olla se friikki tyttö vaan ihan normaali lukiolainen. Evie on melkein onnistunut vähentämään lääkityksensä kokonaan pois, mutta vaarana on sairastua uudelleen. Niinpä saadaan lukijana jännittää, miten Evie tulee pärjäämään ja pääseekö hän irti lääkityksestään vai uusiutuuko sairaus. 

En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikkapa siitä, että ihanaa ettei tässä pelkästään keskitytty tyttö- ja poikaystäviin ja perus instaloveen, vaikka alunperin sitä pelkäsinkin. Vaan ihan ykkösenä tässä oli se YSTÄVYYS. Evien, Lottien ja Amberin ystävyys oli virkistävää luettavaa. Tyttöjen perustama vanhojenpiikojen kerho on aivan loistava! Aihepiirit mistä tytöt keskustelevat, ovat oikeasti tärkeitä ja saivat jopa minut kiinnostumaan enemmän feminismistä. En olekaan aiemmin mielestäni lukenut mitään feminististä kirjallisuutta ja tämä oli tällainen kevyt kosketus sitä. Feminismi on muutenkin mielestäni pinnalla enemmän tällä hetkellä, joten on helppo löytää lisää aihepiiriin kuuluvia kirjoja.

Toinen asia mikä on hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa on mielenterveys. Mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta on paljon mm. masennukseen ja syömishäiriöihin liittyviä kirjoja. Mutta että OCD:stä kertovaa kirjallisuutta? En ole törmännyt vielä kertaakaan aiemmin kirjaan joka käsittelisi tätä sairautta. Itselläni ei ole kokemusta OCD:stä, mutta silti Evien tarina tuo mielestäni aidon tuntuisen kosketuksen sairauteen. Kirjan loppukin on mielestäni ihanan lohdullinen.

Pidin kirjasta siis ihan älyttömästi! Ja oon ihan fiiliksissä, että tästä tulee jatkoa jo kesällä. Tämä on tietääkseni trilogia? Ja seuraavassa osassa keskitytään Amberiin? Ihanaa! 

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Oonko ihan normaali

Kirjailija: Holly Bourne

Sivuja: 412

Kustantaja: Gummerus (2017)

Kirjasarja/Trilogia: The Spinster Club #1

Mistä minulle: Kirjastosta

LISA GENOVA - EDELLEEN ALICE

Alice Howland on viisikymppinen älykäs ja viehättävä nainen, jolla on kelpo aviomies ja kolme aikuista lasta. Hän on kognitiivisen psykologian professori, menestynyt ja saavutuksistaan ylpeä. Hän on hajamielinen aivan kuten muutkin, kunnes unohduksia eivät enää selitä stressi, kiire eivätkä vaihdevuodet.

Edelleen Alice on syväsukellus alzheimerintaudista kärsivän ihmisen mieleen, silmät avaava kertomus taudista, jossa yhteydet katkeavat eivätkä paikat ja ajat, sanat ja kasvot enää löydä toisiaan. Alicen kokemuksista muodostuu vaikuttava tutkielma identiteetistä, rakkaudesta ja merkityksellisen elämän ehdoista. Vaikka ulkopuolisen silmin Alice näyttää kadottavan otteensa arkeen ja elämään, hän itse kokee pitävänsä siitä päivä päivältä tiukemmin kiinni.

♦♦♦

Edelleen Alice on kauniisti sekä hyvin koskettavasti kirjoitettu kirja alzheimeriin sairastumisesta. Kirja joka on ollut jo muutamia vuosia tbr-listalla ja ollut lainassakin useamman kerran. Nyt vihdoin deadlinen lähestyessä tuntui, että olisi aika tälle kirjalle. Onneksi luin! Tämä oli nimittäin huikean hyvä lukukokemus. 

Kirjan lukeminen meinasi aika ajoin ahdistaa, sillä niin vavisuttavan aidosti oli sairastuminen kirjoitettu. Niin kuin kirjan päähenkilö Alicekin mainitsee, olisipa sairastunut mieluummin syöpään kuin alzheimerintautiin. Niin paljon helpompaa olisi omaisille, sekä itsellekin. Tieto siitä, että tulet lähi vuosina tai jopa kuukausina unohtamaan miltä lapsesi näyttävät ja että sinulla ylipäätään on lapsia, on pelottava.

"Jos se ei johdu unen puutteesta, mitä arvelet?" hän kysyi äänellä, josta kirkkaus ja itseluottamus olivat nyt täysin kaikonneet. s.46

Kun Alice saa tietää diagnoosinsa, ei hän meinaa uskoa sitä. Alice tuntee itsensä vielä niin nuoreksi, miten hänellä siis voisi olla alzheimerintauti? Sehän on vanhusten tauti. Ja miten kerätä rohkeutta kertoa aviomiehelle ja lapsille, että hän Alice, on sairastunut tähän kammottavaan aivoja ja muistoja tuhoavaan tautiin. Ja miten kertoa lapsille, että heilläkin saattaa olla edessään sama tulevaisuus, jos tauti on periytynyt heille.

"Lydia, olen hyvin ylpeä sinusta."

"Kiitos."

"Jos minä satun unohtamaan, muista että minä rakastan sinua."

"Minäkin rakastan sinua, äiti."s.225

Voin vain kuvitella kuinka rankkaa luettavaa kirja on sellaiselle henkilölle, jonka läheinen tai tuttu on sairastunut alzheimeriin. Se oli jo rankkaa minullekkin, vaikka itselläni ei lähipiirissä ole tautia esiintynyt. Kirja oli paikka paikoin niin koskettava ja tuli niin iholle, että sai useamman kuin yhden kerran pyyhkiä kyyneleitä poskilta. Kirja voi olla myös lohdullista luettavaa ja itse ainakin tulevaisuudessa jos kohtaan alzheimerintautia sairastavan henkilön, katson häntä ihan uusin silmin.

Totisesti toivon ettei itse tarvitse tähän tautiin sairastua. Pelkästään jo se on kamalaa, ettet pysty enää työskentelmään, saati lähtemään itse ulos kun pelkäät eksyväsi. Mutta miettikää sitä, että sinun täytyy olla kotona neljän seinän sisällä ja et voi edes katsoa elokuvia tai lukea kirjoja sillä unohdat koko ajan mitä niissä tapahtui. Mitä tässä vaiheessa voi enää muuta tehdä kuin istua ja masentua?

Kirjan hahmoista Alice oli tottakai suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tulee hänen nuorin tyttärensä Lydia. Alicen mies John taas jäi itselleni todella etäiseksi henkilöksi ja jopa hieman ärsyttäväksikin. Mielelläni olisin lukenut kirjaa pidemmällekkin, mutta olin kyllä tyytyväinen kirjan loppuun. Vaikka pieni pelko minussa asustikin, mitä lähemmäs kirjan loppua pääsin. Tämä täytyy ehdottomasti lukea joskus uudestaan! Ja suosittelen kirjaa lämpimästi muillekkin, jos alzheimerintauti yhtään kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisi, niin tämän kirjan jälkeen varmasti kiinnostaa!

"Minua ei enää pyydetä luennoimaan kielestä yliopistoihin ja psykologian konferensseihin ympäri maailmaa. Mutta tässä teidän edessänne minä olen tänään pitämässä toivottavasti elämäni vaikuttavinta puheenvuoroa. Ja minulla on alzheimerintauti. Kiitos." s.245

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Edelleen Alice

Kirjailija: Lisa Genova

Sivuja: 284

Kustantaja: Wsoy

Mistä: Kirjastosta

Helmet lukuhaaste 2017: 43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempää

Popsugar reading challenge: 11. A book about a difficult topic

KIERA CASS - ELIITTI

35 TYTTÖÄ SAAPUI PALATSIIN. VAIN KUUSI ON JÄLJELLÄ.

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenillle?

America tarvistee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

♦♦♦

Olen niin onnellinen tästä sarjasta! En muista milloin viimeeksi on täytynyt sinnitellä hereillä ja lukea aamu neljään asti, kun ei vain ole pystynyt jättämään kirjaa kesken. Eliitti on jatkoa Valinnalle, jonka luin uudestaan tammikuun alussa. Seuraavat kappaleet tulevat siis sisältämään spoilereita ensimmäisestä osasta, joten jatkathan omalla vastuullasi.

Eliitti jatkaa suoraan siitä, mihin Valinta jäi. Eletään siis neljännen maailmansodan jälkeistä aikaa entisissä Yhdysvalloissa, joka on muuttunut kuningaskunta Illéaksi. Illéan prinssi Maxonin on tullut aika valita itselleen puoliso ja tätä valintaa välitetään TV:n välityksellä koko kansalle. America on selvinnyt Valinnassa 6 tytön Eliittiin, mutta ei siltikään vielä tiedä haluaako prinsessaksi vai ei. Toinen osa keskittyykin paljon siihen kumman miehen America valitsee; prinssi Maxonin vai ensirakkauden Aspenin, joka on työllistynyt palatsiin vartijaksi. America pyytää jatkuvasti Maxonilta lisää aikaa päätökseen, haluaako hän prinsessaksi vai ei (ja haluaako hän Aspenin vai ei, mutta tätähän Maxon ei tiedä). Olenkin yllättynyt siitä, kuinka vähän minua ärsytti American aikaansaamattomuus päätöksenteossa. Normaalisti tällaiset päähenkilöt tuppaavat ärsyttämään aivan valtavasti. Olen selkeästi vain päättänyt pitää tästä sarjasta.

Eliitissä on synkempiä piirteitä kuin Valinnassa ja asiat tuntuvat menevän paljon huonompaan suuntaan. Kuningas saa tarpeekseen Americasta ja yrittää savustaa tämän ulos kilpailusta. Kapinalliset hyökkäävät yhä tiheämpään tahtiin palatsiin. Lukija saa vastauksia ensimmäisessä osassa heränneisiin kysymyksiin, mutta myös paljon uusia kysymyksiä nousee esiin. 

Olen aika varma, että tämän trilogian loppu on arvattavissa oikein. Silti on hyvinkin viihdyttävää ja mielenkiintoista lukea kuinka siihen lopputulokseen päästään. Eliitissä tapahtui paljon sellaista, mitä en osannut arvata tulevan! Eliitissä valaistaan myös Gregory Illéan valtaan nousemista ja sitä edeltävää aikaa.. ja sain kyllä paljon kylmiä väreitä. Tuli aika elävästi mieleen Trump ja hänen sanomisensa ja ajatusmaailma. Ei ollenkaan hyvä juttu. 

Toinen osa ei aivan yltänyt mielestäni ensimmäisen tasolle, vaikka tässäkin oli paljon hyviä juttuja. Dystopia osuutta jäin ehkä kaipaamaan hitusen enemmän, sekä lisätietoa maailmasta jossa eletään. Trilogioiden toiset osat tuppaavat yleensä olemaan niitä heikoimpia lenkkejä. Tällä hetkellä odotan tuskissani, että saisin sarjan kolmannen osan käsiini. Sain sen jo toissapäivänä tilattua Adlibrikselta, mutta lähetysaika oli 5-15 arkipäivää... toivottavasti ei mene puolta kuukautta!

Suosittelen edelleen sarjaa jos nuorten kirjat ja romanttiikka uppoaa. :)

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Eliitti

Kirjailija: Kiera Cass

Sivuja: 320

Kustantaja: Pen & Paper

Kirjasarja/Trilogia: The Selection #2

Mistä minulle: Adlibris

Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

EMMA PUIKKONEN - EUROOPPALAISET UNET

Tsekkiläinen rekkakuski Toma noukkii kyytiinsä nuoren liftarin, Johanneksen, jonka kanssa hän kokee maantiellä unohtumattoman näyn. Vuosia myöhemmin Johannes makaa sairasvuoteella ja saa ihmeellisen kyvyn nähdä minne ikinä haluaa. Unkarilainen Andor matkustaa Berliiniin puoluetapaamiseen ja tapaa siellä nuoren hollantilaisen Elinen. Samaan aikaan Kosovon Gornje Obrinjessa on tapahtumassa jotain peruuttamatonta. Entä jos Andor voisi vaikuttaa kosovolaisen kylän kohtaloon?

Täytyy myöntää, että en ollut edes kuullut Puikkosesta ennen Finlandia-ehdokkaiden julkaisua. Tosin tämähän ei yhtään yllätä, sillä olen ollut niin surkea lukemaan kotimaista kirjallisuutta. Ja nyt täytyy kysyä itseltäni, että miksi? Siis tämän kirjan jälkeen voin kyllä sanoa, että kotimaiseen kaunoon on paljon helpompi tarttua. Tämä oli upea!

Taidokkaasti kirjoitettu episodiromaani käsittelee ajankohtaisia asioita. Teos leikkii paljon ajatuksella "entä jos asiat olisivat menneet toisin?". Kirja pohjaa lähimenneisyydestä tuttuihin uutisiin. Uutisiin jotka itselleni olivat osittain vieraita, mutta tämä ei haitannut lukemista. Jokainen episodi kirjassa oli koskettava, eikä yksikään käsitellyt helppoja asioita. Episodit myös linkkittyivät toinen toisiinsa eri tavoin. Tämä pieni 179 sivuinen teos oli suuri! Niin suuri, että piti monta kertaa laskea kirja alas ja pohtia lukemaansa.

Kirja oli melkein täydellinen. Pidin lähes kaikista episodeista jollakin tavalla. Kaksi episodia tosin meni itselläni yli ymmärryksen, mutta varmasti toinen lukukerta auttaisi asiaa. Pidin myös kirjassa olevasta maagisuuden tunteesta. Huomaa etten ole tämän tyylistä kirjallisuutta paljon lukenut. En löydä yhtään vertailukohdetta mielestäni tälle teokselle vaikka kuinka pohdin. En keksi paljoa sanottavaa. Osaan vain sanoa, että upeaa ja koskettavaa kaunoa! Enkä pistäisi pahakseni, jos saisin tämän teoksen koristamaan hyllyäni.

Tajusin juuri, että Eurooppalaiset unet oli ensimmäinen Finlandia-ehdokas jonka luin.. tyyliin ikinä?! En oikeasti tietääkseni ole lukenut yhtäkään Finlandia-voittajaa tai -ehdokasta. Tästä ei ollut huono aloittaa, eikä olisi yhtään haitannut jos tämä olisi voittanut! Lukekaa tämä♥.

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Eurooppalaiset unet

Kirjailija: Emma Puikkonen

Sivuja: 179

Kustantaja: WSOY

Mistä: Kirjastosta

Helmet lukuhaaste 2017: 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista

Popsugar reading challenge: 14. A book involving travel

KERSTIN GIER - SAFIIRINSINI

Rakkaus ei katso aikaa

Menneisyyteen rakastuminen ei ehkä ole lainkaan hyvä ajatus. Sen huomaa 16-vuotias Gwendolyn, jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Gwendolynilla ja Gideonilla on kuitenkin muita ongelmia, kuten vaikkapa maailman pelastaminen. Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää.


Safiirinsini jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa Rubiininpuna jäi. Onneksi! Sillä ensimmäinen osa jäi hyvin koukuttavaan kohtaan.

Gwendolyn ei ole vieläkään ehtinyt tottua aikamatkustamiseen. Miten olisikaan? Siitä ei ole kuin muutama päivä kun hän ensimmäisen kerran matkusti ajassa. Ja silti, jo nyt Gwendolynilta vaaditaan osaamista 1700-luvun käytöstavoissa ja sanoissa. Gwen saa paljon paheksuvia katseita ja puheita, kun ei heti opi kaikkea. Sääliksi käy tyttöä, sillä kateellisella Charlotte serkulla oli näiden asioiden opetteluun aikaa yli 10 vuotta. Reilua? Ei.

Gwendolyn on aivan hurmaava tyttönen. Niin hauska kuin viisaskin. Päähenkilö kenen kanssa ei tule tylsää. Mielestäni Gier on luonut aivan loistavan hahmokaartin tähän sarjaan. Kaikissa hahmoissa on jotain mistä pidän. Uutena hahmona kirjassa on vesinokkaeläin demoni (haluaisin nähdä kuvan tästä:D?) Xavier, kenet vain Gwen voi nähdä. Xavier on ihanan ärsyttävä ja loppujen lopuksi ihanan avulias. Hän vakoilee Gwenin puolesta ja auttaa häntä kaikessa missä vain tarvitsee apua. Eikä pidä unohtaa luottoystävä Leslietä, siinä vasta onkin tosiystävä ja ihana hahmo!

Kirja sisältää ensimmäistä osaa huomattavasti enemmän "tykkää-ei tykkää-tykkää" keskusteluja ja mietteitä. Välillä meinasi mennä hermot, mutta onneksi vain meinasi. Kahden ensimmäisen kirjan tapahtumat sijoittuvat noin yhden viikon sisälle, joten vähän jäi mietittyttämään tämä Gwenin rakastuminen hurmaavaan Gideoniin. Selkeä insta-love... kyllä. Tätä kirjaa lukiessa voi varmasti tuntua siltä, että juoni ei etene mihinkään. Jostain kumman syystä minua se ei edes haitannut, sillä kirja oli silti niin täynnä tapahtumia ja sivut kääntyivät kuin itsestään!

Tosiaan, tässä osassa jää edelleen moni asia auki. Viimeisen osan varaan on siis jätetty paljon. Olen toki iloinen, että kaikkea ei paljasteta kerralla. Samalla olen myös hieman peloissani, että mitä jos viimeisessä osassa kaikki ei selviä ja asioita jää roikkumaan ilmaan. Joudunkin tarttumaan seuraavaan osaan hieman pelonsekaisin tuntein.

Aikamatkailu meinaa saada oman pääni hieman sekaisin. Välillä olisi vaatinut ehkä enempää aivokapasiteettia kirjan lukuun. Aikamatkailu on silti minulle hyvin raikas ja uusi juttu, sillä en ole paljon kyseisestä aiheesta lukenut. Pidän sarjan ideasta älyttömästi! Safiirinsini on toiseksi osaksi mielestäni varsin eheä kokonaisuus. Viimeiselle osalle on siis kovat odotukset näiden kahden ensimmäisen osan jäljiltä!

On toki totta, että tämä on hieman nuoremmille suunnattu. Mutta minä en jostain syystä vaatinut tältä paljon. (Oikeasti olen edelleen 15v tasolla, joten siksi tämä nappasi :DD). Ei vaan, lukekaa tämä trilogia ihmeessä, jos ette ole vielä lukeneet! Taidan tosin itse olla niitä harvoja blogimaailmassa, ketkä eivät ole tätä sarjaa lukeneet. Mutta niin hyvä tämä on, että haluaisin trilogian koristamaan omaakin hyllyä.

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Safiirinsini

Kirjailija: Kerstin Gier

Sivuja: 360

Kustantaja: Gummerus

Kirjasarja/Trilogia: Rakkaus ei katso aikaa #2

Mistä: Kirjastosta

Onko teillä antaa vinkkejä kirjoista, joissa on aikamatkustusta (ja tietenkin hyvistä sellaisista)?! Ja mistä ihmeestä tästä sarjasta tehdyt elokuvat voisi nähdä, vinkkejä? kiitos♥

CASSANDRA CLARE - LASIKAUPUNKI

tulipas ikävä kesää ja tuota laituria ♥

"Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa", Jace sanoi. "Se teki sinusta vahvemman."

Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.

Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?

Tämän kirjan kanssa meni pieni ikuisuus, sillä luin suurimmaksi osaksi tätä e-kirjana. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, luen e-kirjoja yleensä aina ennen nukkumaan käymistä puhelimen pieneltä näytöltä.. Siinä menee vain muutama minuutti ja olen jo unessa. Eli kirja ei mielestäni ollut huono, päinvastoin, se oli hyvä! Ja koska tämä on jatkoa edellisille osille, en pysty kirjoittamaan tätä ilman spoilereita. Joten luethan omalla vastuulla eteenpäin.

Kolmas osa Varjojen kaupungeista oli huomattavasti parempi kuin edeltävä osa. Tästä huomaa jo Claren kehityksen kirjailijana. Ja luotan siihen, että seuraavat osat jatkavat samalla tasolla tai nousevat vielä korkeammalle. Tässä osassa päästiin pois New Yorkin ympäristöstä aivan uuteen maailmaan, varjometsästäjien kotiin Idrisiin. Kirjassa ollaan myös suurten kysymysten äärellä. Voiko Valentinea voittaa? Saako Clary pelastettua äitinsä? Kuinka käy Claryn ja Jacen kielletylle rakkaudelle?

Maisemanvaihdos teki kirjasta piristävämmän ja oli oikeasti kiva oppia Idrisistä. Tällä kerralla en myöskään ärsyyntynyt Claryyn (edellistä kirjaa lukiessa löin päätä seinään). Enemmän minua ärsytti mielensä kanssa tuskaileva Jace tällä kertaa. Mutta onneksi vastapainoksi oli ihana vampyyri Simon!

Pakko myöntää, että itselläni meni muutama ehkä itsestäänselvyys ohi, johtuen varmasti kirjan lukemisesta väsyneenä (esimerkkinä peili juttu). Kaikki varmasti tajusivat sen ennen kuin se suoraan kirjassa kerrottiin, paitsi minä. Toisaalta olisi ehkä laskenut kirjan viihdyttävyyttä jos olisin tajunnut tämän itse. Olen muutenkin välillä hyvin laiska lukija, enkä jaksa arvailla tulevaa tai vastauksia kysymyksiin. :D Mutta hei, olihan se arvattavissa ettei Clary ja Jace voi oikeasti olla sisaruksia. Sen minäkin sentään tajusin jo ennen kuin se kirjassa kerrottiin! 

Mielestäni kirjassa oli muutama nerokaskin juttu mm. Sebastianin hahmo. Asiat mitä Valentinesta saatiin kirjassa selville nostatti välillä karvoja pystyyn, mutta toisaalta hahmo ei ollutkaan aivan mustavalkoisen paha. Valentinesta muuten en tykännyt pahiksena ollenkaan.

Kirjasta kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli. Tämä olisi toiminut trilogianakin, mitä Clare alunperin meinasikin. Toisaalta kun mietin, olisi tämä ollut hieman laimea trilogia eikä todellakaan olisi noussut suosikikseni. En siis pistä pahakseni, että edessä on kolme osaa lisää ja toivottavasti hyvää sellaista.

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Lasikaupunki

Kirjailija: Cassandra Clare

Sivuja: 480 

Kustantaja: Otava

Kirjasarja/Trilogia: Varjojen kaupungit #3

Mistä: Kirjastosta

RANSOM RIGGS - NEITI PEREGRINEN KOTI ERISKUMMALLISILLE LAPSILLE

Viisitoistavuotias Jacob on kasvanut kuunnellen erikoisen isoisänsä kummitusjuttuja eriskummallisista orpolapsista ja hirviöistä. Jacob lähtee perhetragedian seurauksena isoisän tarinoissa esiintyneelle kaukaiselle saarelle Walesin edustalla. Hän löytää saarelta Neiti Peregrinen lastenkodin rauniot. Jacob tutkii merkillisen talon hylättyjä makuuhuoneita ja käytäviä, ja vähitellen käy selväksi, että taloon aikoinaan majoitetut lapset olivat vähintäänkin eriskummallisia: he saattoivat olla myös vaarallisia. Lapset oli ehkä viety kaukaiselle saarelle karanteeniin, mutta miksi? Ja jotenkin - niin mahdotonta kuin se onkin - lapset tuntuvat olevan yhä elossa...

Luin tämän joskus pari kuukautta sitten, joten olen edelleen jäljessä bloggaustahdissani. Yritän kovin saada lukutahtini kiinni. Onneksi syksy on minulle sisällä jumittamisen aikaa, joten saatan tässä ehkä onnistuakkin.

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille oli jo hetken roikkunut lukulistallani. Halusin lukea kirjan ennen elokuvan ilmestymistä ja siinä onnistuin. Suurta ennakkokäsitystä kirjasta minulla ei ollut, vain se mitä olin leffan trailerin katsomalla saanut selville. Ajattelin tämän olevan fantasian ja kauhun sekoitus. Täytyy sanoa, että ei tässä paljon kauhua ollut, kerta minä pystyin tämän lukemaan pelkäämättä. Sillä itsehän en uskalla lukea mitään kauhukirjallisuutta ja kauhuleffat ahdistavat. 

Kirjan alku lähti hieman hitaasti liikkeelle tai sitten minä vain sytyin tälle hitaamman puoleisesti. Jacobin isoisä on kertonut kummitusjuttuja koko Jacobin lapsuuden ajan. Jacob ei ole ikinä uskonut todeksi isoisänsä tarinoita, sillä kukapa uskoisi tarinoita hirviöistä ja lapsista erikoisilla kyvyillä. Kun Jacobin perheessä tapahtuu tragedia, lähtee hän isänsä kanssa kaukaiselle saarelle joka esiintyi isoisän tarinoissa. Jacob lähtee etsimään saarelta lastenkotia, jossa Jacobin isoisä tarinoiden mukaan eli lapsena seuranaan mitä eriskummallisimpia lapsia, sekä johtajatar Neiti Peregrine. Jacob löytää vain lasten turvakodin rauniot, mutta jotain kummallista talossa silti edelleen on.

Kirja sisältää aitoja vintagekuvia, jotka olivat mielestäni upea lisä tarinaan. Kuvat auttoivat uppoutumaan kirjan tunnelmaan paremmin. Ja kun kirjassa päästiin vauhtiin, ei sitä olisi malttanut laskea kädestä. Minuun tämä teos iski, vaikkei mikään mestariteos olekaan. Hyvä ja virkistävän erilainen idea.

Kirjan hirviöit eli ns. "pahikset", jättivät vähän oudon vaikutelman. En ehkä osannut kuvitella niitä oikein, joten vika taisi olla vain minussa. Olisin kuitenkin kaivannut vähän jotain muuta (esim. ne lonkerot pois naamasta). Myös juonessa oli muutama aukko (silmukka), mutta ei se loppupeleissä minua haitannut. Myönnettäköön myös, etten älyttömästi pitänyt kirjan lopusta. Se oli niin selkeä "jatkoa luvassa"-loppu. Pakko silti lukea seuraavatkin osat. :D

En ollut asettanut odotuksiani kovinkaan korkealle, joten ehkä siksi yllätyin kirjasta niin positiivisesti. Haluan ehdottomasti lukea ne seuraavatkin osat. Mitkä ikävä kyllä eivät ole ilmestyneet Suomeksi. Toivottavasti leffateattereissa pyörivä elokuvasovitus kirjasta saisi jatkon käännöksille uuden päätöksen. Tätä ensimmäistä osaa suosittelen kaikille kokeiltavaksi!

TÄSTÄ pääset katsomaan leffan trailerin!

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kirjailija: Ransom Riggs

Sivuja: 350

Kustantaja: S&S

Kirjasarja/Trilogia: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille #1

Mistä: Kirjastosta

PATRICK NESS - HIRVIÖN KUTSU

kuva täältä

Hirviö ilmestyy paikalle keskiyön jälkeen. Siitä tulee Conorin ystävä ja se kertoo Conorille kolme tarinaa - sillä tarinat ovat hurjinta mitä on! Mutta pystyykö hirviö parantamaan Conorin äidin?

Muistan kuinka iloinen olin kuullessani, että Nessiä käännetään suomeksi. Ja vielä Jim Kayn kuvittamana! En ole aiemmin lukenut Nessiltä mitään, mutta olen kuullut paljon hehkutuksia hänen teoksistaan. Niinpä heti Hirviön kutsun ilmestyttyä kävin lainaamassa kirjan kirjastosta ja lukasin sen melkeinpä yhdeltä istumalta. Jim Kayn kuvitukset tuovat mahtavan lisämausteen lukukokemukselle (ja vitsit, että nyt tekisi mieli tattua kuvitettuun Harry Potteriin).

Kirjan idea on alunperin kirjailija Siobhan Dowdin, joka itse hävisi taistelun syöpää vastaan ehtimättä kirjoittaa tarinaansa. Ness suostui jatkamaan Dowdin työtä kirjoittamalla teoksen päätökseen Dowdin muistiinpanojen pohjalta.

13-vuotias Conor saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään. Öisin hieman yli puolen yön jälkeen hirviö ilmestyy Conorin luokse kertomaan tarinoita, jotka eivät ole mukavia tai iloisia. Hirviö sanoo kertovansa kolme tarinaa, jonka jälkeen Conorin täytyy kertoa hirviölle totuus. Conorilla on päivisin tukenaan isoäiti jonka kanssa on vaikea tulla toimeen, eikä avioeron jälkeen Amerikkaan muuttanut isä auta kuvioissa yhtään sen enempää.

Tarina on koskettava ja pitää otteessaan loppuun asti. Kirjassa käydään läpi Conorin tuntemuksia, pelkoja ja sitä, miten hän niitä käsittelee. Kirja on paikoitellen hyvinkin koskettavaa ja melkein jopa pelottavaa luettavaa. Välillä jopa tekee ihan pahaa lukea kirjaa, sillä niin lähelle tämä tarina tulee ja niin helppoa on samaistua Conoriin. Kirja saa jopa muutamat kyyneleet vierimään tämän lukijan poskella, mikä on harvinaista.

Ensimmäisen Nessin kirjan luettua voin vain toivoa, että herran teoksia käännetään suomeksi lisää. Taitavaa ja koskettavaa sanailua. Ja ei pidä unohtaa Jim Kayta ja hänen upeita piirroksiaan. 

Arvosana: ♥♥♥♥
Teos: Hirviön kutsu
Kirjailija: Patrick Ness / Siobhan Dowd

Sivuja: 215
Kustantaja: Tammi
Mistä: Kirjastosta

K.K. ALONGI - KEVÄTUHRIT

kuva täältä

Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.


Yllättäen minulle tuttuun tapaan olin hieman skeptinen tähän kirjaan tarttumisesta. Sillä taas kirja joka sijoittuu Suomeen ja kertoo suomalaisista, enkä minä pidä suomalaisista kirjoista. Tai näin minä luulin. Yritän pikkuhiljaa karistella tuota ajatustapaa pois, koska taas kerran olin väärässä. Kevätuhrit oli hyvin viihdyttävää ja jopa jännittävää lukemista, enkä olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni.

Mitä minä itse tekisin, jos kuolemanaalto pyyhkäisisi ihmiskunnan maailmankartalta ja vain minä ja muutama muu nuori jäisimme eloon? Tähän kysymykseen mietin jatkuvasti vastausta kirjaa lukiessani. Kirjan alussa seurataan punkkarityttö Jaden, sekä blondin Susetten selviytymistä ensi järkytyksestä kuolemanaallon jälkeen. Miksi kaikki ovat kuolleet? Miksi tytöt ovat hengissä, vaikka suurin osa eläimistäkin näyttää olevan kuolleita? Tytöt eivät voi selvittää edes ketä kaikkia kuolemanaalto koskee. Pelkkää Helsinkiä, Suomea vai koko maailmaa? Sähköverkko on kaatunut. Kirjan tapahtumat kattaa noin yhden viikon kuolmanaallon jälkeistä aikaa. Tytöt yrittävät parhaansa mukaan selvitä ensimmäisestä viikosta ja mukaan matkaan tarttuu tahtomattakin pari muuta nuorta.

Miljöö vaihtuu kirjassa hyvää tahtia, eikä kirja siksi ehdi kyllästyttämään minua missään vaiheessa. Suomen luonnonilmiöt ja saunominen ovat merkittävä osa kirjaa ja sen tunnelmaa. Ja minä joka väitin etten tykkää suomalaisista kirjoista, mutta juuri suomalaiset elementit tekivät kirjasta niin hyvän. Koska kirjan tapahtumapaikka on Suomi, tulee kirjasta helpommin lähestyttävä. Tuttuja kaupunkeja ja paikkoja vilahtaa ohi silmien ja siksi itsensä kuvitteleminen tilanteeseen on helpompaa. Uskon kyllä, että tämä voisi toimia muuallakin maailmassa. Toivottavasti kirjaa käännetään muillekkin kielille!

Kirja on hyvä ja pohjustaa tulevia osia. Toivon tosin, että saan seuraavissa osissa vastauksen mikä kuolemanaallon on aiheuttanut. Sillä nyt tälle ei anneta mitään selitystä. En kestä ajatusta siitä, että kirjailija ei kerro lukijoille kuinka kaikki tapahtui.

Seuraavissa osissa kaipaisin hahmoilta enemmän luonteen paljastavia puolia. Tuntui, että kaikki hahmot (Jadea lukuunottamatta) olivat hieman persoonattomia. Mutta koska tarinassa mentiin hyvällä vauhdilla eteenpäin, tämä ei vielä haitannut ja veroittanut montaa tähteä kirjalta pois. Toivottavasti seuraava osa tulisi pian, sillä itse en ainakaan löytänyt julkaisuajankohtaa seuraavalle osalle. Sekä olisi myös hienoa saada tietää kuinka monta osaa sarjaan tehdään.

Luin Kevätuhrit melkein kaksi kuukautta sitten. Yritin nyt pinnistellen miettiä, mitä kirjassa tapahtui ja mitkä olivat omat fiilikseni tästä. Toivottavasti saan bloggaustahtini kiinni, sillä helpottaisi postauksien näpyttelemistä huomattavasti. Oppisinpa edes kirjoittamaan ajatuksia ylös samalla kun luen kirjaa. Tässä kovasti yritetään opetella!

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Kevätuhrit

Kirjailija: K.K. Alongi

Sivuja: 302

Kustantaja: Otava

Kirjasarja/Trilogia: Kevätuhrit #1

Mistä: Kirjastosta

KERSTIN GIER - RUBIININPUNA

Rakkaus ei katso aikaa #1

kuva täältä

Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä! 

Osa kateellisista sukulaisista ei tahdo uskoa, että Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua, mutta yhtä kaikki häntä aletaan salaisen veljeskunnan toimesta valmistella tuleviin aikamatkoihin, joilla hän täyttää mystistä tehtävää ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa.

Niin... minulla on edelleen Lontooseen jokin kumma kaipuu. Tai ei se niin kumma ole, sillä onhan kyseessä aivan mahtava kaupunki! Joten vieläkin kirjat, joiden tapahtumat sijoittuvat Lontooseen, herättävät kiinnostukseni. Näin ollen tartun kirjaan herkemmin kuin johonkin toiseen. Kirjan lukemisesta on taas vierähtänyt melkein kaksi kuukautta, mutta mielummin kirjoitan tämän myöhään kuin en milloinkaan.

Minua jännitti tarttua tähän kirjaan, sillä niin moni on tätä sarjaa kehunut muutamaa negatiivista palautetta lukuun ottamatta. Minulla käy usein niin, että nostan odotukset liian korkealle ja niiden kanssa tullaan sitten ryminällä alas. Aikamatkailu ei muutenkaan ole minulle kovin tuttu aihe. Harry Potter ja Azkabanin vanki näin äkkiseltään mietittynä taitaa olla ainut kirja, jossa olen aikamatkustamisesta lukenut. Onneksi jännitin turhaan.. Sillä ai että, mie tykkäsin tästä!

Gwendolyn on aina tiennyt, että hänen serkullaan Charlottella on aikamatkaajan geeni. Sillä miten tätä voisikaan unohtaa, kun kaikki muistuttavat asiasta jatkuvasti. Kun eräänä päivänä Gwen matkaa yllättäen ajassa taaksepäin, kukaan ei meinaa uskoa asiaa todeksi. Miten Gwen tulee pärjäämään, sillä ei häntä ole syntymästä alkaen koulutettu kohtaamaan entisaikojen vaaroja ja käytöstapoja. Onneksi hänellä on Gideon, toinen samaista aikamatkageeniä kantava ikätoveri seuranaan.

Pelkäsin aluksi, että Gwendolyn on ärsyttävä ja lapsellinen päähenkilö jonka kanssa minulla menee hermot. Mutta yllätyin suuresti, sillä en menettänyt hänen kanssa kertaakaan hermoja (tämä on hyvin outoa, sillä menetän usein hermot kirjojen päähenkilöiden kanssa). Gwen on omaperäinen haamuille jutteleva teinityttö, jonka menoa jaksaa seurata. Hänen paras ystävänsä Leslie on ihastuttava ja hauska persoona. Nauroin hänen sutjautuksilleen muutamankin kerran.

Gideonin ja Gwenin tehtävä on mystinen ja vaarallinen. Se selviää vain lukemalla! Kun kirjan aloittaa, sitä ei malttaisi lopettaa. Muistan kuinka paljon harmitti lopettaa kirjan lukeminen illalla, kun silmät eivät yksinkertaisesti pysyneet enää auki. Olisin halunnut tietää kaiken nyt ja heti. Kävin jo lainaamassa trilogian toisen ja kolmannenkin osan itselleni. Nyt ne huutelevat nimeäni tuolta yöpöydältä. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan tämän sarjan parissa. Ja tässä on taas kirja jota suosittelen mielelläni kaikille! Tosin.. taidan olla viimeinen ihminen planeetalla joka luki tämän vasta nyt! :D

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Rubiininpuna

Kirjailija: Kerstin Gier

Sivuja: 344

Kustantaja: Gummerus

Kirjasarja/Trilogia: Rakkaus ei katso aikaa #1

Mistä: Kirjastosta

RICK RIORDAN - SALAMAVARAS

Percy Jackson #1

Mitä jos kuulisit olevasi Olympoksen jumalan puoliverinen jälkeläinen? Percy Jacksonin elämästä on leikki kaukana, kun antiikin jumalat, sankarit ja hirviöt muuttuvat todeksi...

"Me emme ole tyhmiä Percy Jackson. Oli vain ajan kysymys milloin saisimme tietää, kuka sinä olet."

Mistä matikanope oikein puhuu? Se mitä newyorkilaiselle Percy Jacksonille tapahtuu kesken luokkaretken, on jotain ihan pimeää. Hän saa kannoilleen Kreikan mytologian pelottaviman hirviön ja päätyy Puoliveristen leirille, jossa häntä odottaa suuri tehtävä. Percyllä ystävineen on kymmenen päivää aikaa etsiä ylijumala Zeuksen mestarisalama, maailman mahtavin ase, ja estää ihmiskunnan tuhoisin sota.

Tämäkin kirja on yksi marraskuun aikana lukemistani kirjoista. (Miten olenkin näin jäljessä bloggauksissani?) Kuten edellinenkin kirja josta bloggasin, myös tämä on tullut luettua aikaisemmin. Viime kerrasta, kun luin kyseisen kirjan on aikaa n. 5 vuotta. Olin katsonut ensiksi elokuvan Salamavarkaasta ja heti perään päätin lukea kirjan. Suurisuuri virhe. Elokuva oli tuolloin ok. Kirja taas pläääh. Muistan vain, että kirja vaikutti tylsältä, sillä tiesin jatkuvasti mitä tuleman pitää. Totesin, että kyseessä on kirjasarja jota en jaksa lukea... Mutta kuinkas sitten kävikään?

Olen viimeisen vuoden aikana törmännyt tähän kirjaan milloin Booktubessa ja milloin jonkun blogin puolella. Kaverinikin hehkutti kyseistä kirjasarjaa. En ole kuullut tästä melkein mitään negatiivista ja ihmettelinkin, että miten itselläni voi olla näin negatiivinen fiilis Percy Jacksonista. Törmäsin sitten eräänä päivänä kirjaan kirpputorilla ja päätin napata sen itselleni. Päätin antaa uuden mahdollisuuden. Ja onneksi annoin!
Kirja on paitsi hauska myös koskettava ja opettavainen. Opettavaisella meinaan sitä, että väkisinkin kirjaa lukemalla oppii Kreikan mytologiaa. Ja kyllä, nauroin ääneen kirjaa lukiessani. Riordan on hauska kirjailija! Hän on tehnyt Percystä hauskan hahmon jonka sutjautuksille repeilee ääneen.

12-vuotias Percy Jackson saa kuulla olevansa puoliverinen. Hän menee Puoliveristen leirille ja valmistautuu siellä suureen seikkailuun. Percyllä on kymmenen päivää aikaa etsiä ja palauttaa mestarisalama Zeukselle. Percy saa etsintä retkelle Amerikan halki mukaansa parhaan ystävänsä Groverin ja Annabethin. Kolmikko kokee matkallansa useita haasteita ja esteitä, eikä kommelluksilta vältytä.

Tosiaan.. Se mitä 12-vuotias poika joutuu tekemään ja kokemaan tässä kirjassa sai minut välillä unohtamaan kuinka nuori päähenkilömme on. Niin hurjia ja jopa pelottavia asioita hän matkansa aikana koki. Kirjassa tosiaan mennään vauhdilla haasteesta toiseen. Aina kun kolmikko päätyy uuteen paikkaan lukija tiedostaa heti, että kaikki ei välttämättä ole sitä miltä näyttää. Tämä toistuva kuvio sai minut pariin otteeseen ehkä menettämään innostukseni ja uskon, että tämä oli varmasti se piirre mihin ensimmäisellä lukukerralla kyllästyin. Olin onnekseni unohtanut kirjasta melkein kaiken, joten tällä kerralla viihdyin Percyn matkassa. Ja se miten riemukasta luettavaa tämä oli pääsi todellakin yllättämään minut!

Luin suurimman osan tästä kirjasta e-kirjana aina ennen kuin kävin nukkumaan, joten kirja eteni hidasta vauhtia. Minulla kun on tapana lukea sängyssä se max. 10 sivua, jonka jälkeen silmät menevät väkisinkin kiinni. Viimeiset 100 sivua lukaisin kumminkin yhdeltä istumalta, sillä en malttanut lopettaa. Odotan kyllä innolla seuraavia osia! Haluan päästä näkemään kuinka Percy ystävineen kasvaa. Ja seuraavista osista minulla ei olekaan mitään käsityksiä. En ole nähnyt elokuvaa toisesta osasta, vaikka sellainenkin on tehty. Olen myös vältellyt spoilaantumista.

Pakko kertoa vielä lopuksi tämä. Muistin kirjan loputtua, että olen pari vuotta sitten tallentanut Salamavarkaan digiboksille.. Päätin katsoa tämän elokuvan. Aluksi vain nauroin sille kuinka surkea elokuva on ja tämän jälkeen kävikin sitten ärsyttämään kun asiat meni eri tavalla kuin kirjassa (näin käy melkeinpä aina). Hyvät näyttelijät elokuvassa kylläkin on! Epäilen, että siihen suurin osa budjetista onkin käytetty.. hyvien näyttelijöiden hankkimiseen. :D

Salamavaras pääsi siis yllättämään ja ihastuttamaan minut! Olen niin iloinen, että annoin uuden mahdollisuuden tälle sarjalle. Riordan vaikuttaa mahtavalta kirjailijalta! Ja haluan jatkaa sarjan parissa pikimmiten. Salamavaras saa kunnialliset 4 tähteä. Yksi tähti lähti kirjan ennalta arvattavuudesta.

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Salamavaras

Kirjailija: Rick Riordan

Sivuja: 367 (iso pokkari)

Kirjasarja/Trilogia: Percy Jackson #1

Kustantaja: Otava

Mistä: Oma kirjahylly