J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkien järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?

♦♦♦

Tämä oli kolmas kerta kun luin Puoliverisen prinssin, edellisestä lukukerrasta ei taida olla kuin kaksi vuotta, joten suhteellisen tuoreessa muistissa oli kaikki tapahtumat. Kuudes osa Harry Potter-sarjasta muuttaa ilmapiiriä entistäkin synkemmäksi, lukuunottamatta iloisia ja valoisia pilkahduksia kirjan sivuilla. Harry on edelliseen osaan nähden kasvanut huimasti, vaikka ajoittain hänen jääräpäisyytensä ärsyttää tässäkin. Tajusin juuri, että Harryn jääräpäisyys taitaa olla osa hänen luonnettaan, ei vain pelkkä murrosiän aiheuttama asia. Hah. 

Vihdoin Harryn puheita uskotaan Voldemortin paluusta! Se helpottaa kirjan lukemista jollakin tavalla, sillä edellisessä osassa muiden uskomattomuus ärsytti ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Siriuksen loistaminen poissaolollaan vihloo tämän lukijan sydäntä aina, mutta onneksi kirjassa on niitä iloisiakin asioita. Pidän esimerkiksi tämän kirjan ihmissuhteista ja niistä rakkaushuolista! Naureskelin ääneen kun Harryn "rinnassa uinuvasta olennosta" puhuttiin, kun viitattiin ihastuksesta Ginnyyn. 

Kirjassa päästään tutustumaan paremmin Voldemortiin, Dumbledoren järjestämillä yksityistunneilla. Lukijalle selviää, ettei Voldermot ole aivan mustavalkoisen paha, vaikka paha onkin. Harryn kuudentena vuotena päästään myös ensimmäistä kertaa nauttimaan taikajuomatunneista, sillä opettajana on eläkepäiviltään takaisin tullut Kuhnusarvio. Kalkaros on siis vihdoin saanut itselleen tavoittelemansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan pestin.

Ihan sydäntä raastaa kuinka kovasti säälin Dracoa tässä osassa. En edes ennen ole tuntenut näin tätä lukiessani, joten en tiedä mikä on muuttunut. Jotenkin pidän muutenkin Dracosta nykyään paljon enemmän, kuin aiemmin!

Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen tulee aina haikea olo, sillä tajuaa, että vain viimeinen osa enää jäljellä ja sitten sarja on taas ohi. Haikeaa oloa lisää entisestään tämän kirjan lopun tapahtumat, joita lukiessa kyyneleet valuvat poskille. Ja tähän väliin: EN VOI VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ MIKSI DUMBLEDOREN HAUTAJAISIA EI OLE ELOKUVASSA!!!! 

Lopuksi kerron vielä hauskan muiston, tai ainakin omasta mielestäni hauskan. :D Muistan kun joskus 11-12 vuotiaana, ennen kun olin lukenut edes yhtäkään Potteria, tartuin kaupassa tähän osaan ja luin takakannen. Selvennetään, että tiesin Pottereista ehkä kolmen ensimmäisen elokuvan verran tässä vaiheessa. Takakannen paljastus siitä, että Dumbledore alkaa pitämään Harrylle yksityistunteja sai mielikuvitukseni juoksemaan. Muistan selvästi vieläkin kun luulin, että Dumbledore alkaa valmistella/tekemään Harrysta uutta rehtoria :'DDD ja siksi yksityistunnit. Oivoi kuinka väärässä olinkaan.

Vihdoin viimeinen rästipostaus vuodelta 2016 on taputeltu näin yöllä silmät ristissä. Tuli vain tunne, että nyt on pakko saada tämä alta pois, jotta voisin vihdoin keskittyä meneillä olevaan vuoteen! Joten kiitos ja anteeksi väsyneestä, ei mitään päätä eikä häntää sisältävästä tekstistä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 698

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #6

Mistä: Omasta hyllystä / ostettu antikvariaatista