J.K. ROWLING - IHMEOTUKSET JA NIIDEN OLINPAIKAT: ALKUPERÄINEN ELOKUVAKÄSIKIRJOITUS

Vihdoin tuli aika tälle kirjalle! Olin sopivasti ehtinyt unohtamaan elokuvasta jo jotain, joten sain kirjaa lukiessa melkein yllättyä joistain käänteistä. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus on siis elokuvan käsikirjoitus. Kuka olisi arvannut!

Pääsemme kirjassa (pitäisikö tässä nyt puhua kirjasta vai elokuvasta? noh, minä puhun kirjasta) seuraamaan Lisko Scamanderin seikkailuja 20-luvun New Yorkissa. Lisko on valmistunut Tylypahkasta aiemmin ja hän omistaa salkullisen ihmeotuksia. Ihmeotukset pääsevät kuitenkin valloilleen New Yorkissa, jonka jälkeen ollaan pulassa. Myös pahamaineinen velho Grindelwald tekee tuhojaan ympäri maailmaa ja New Yorkissakin tapahtuu pahoja asioita. 

En täysin rakastunut elokuvaan silloin, kun sen marraskuussa 2016 kävin elokuvissa katsomassa. Vaikkakin elokuvan Pottermainen musiikki sai kylmiä väreitä aikaiseksi. Joten sanotaanko suoraan, että en kyllä saanut tästä kirjastakaan yhtään mitään uutta irti. Nämä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoitukset eivät selkeästi ole minua varten. Tulen käytännössä vain surulliselle mielelle näistä (ainakin jos luen jotain Pottereihin liittyvää).

Mun mielestä Rowling olisi hyvin voinut kirjoittaa kunnon pitkän romaanin tästä. Olisin uskoakseni nauttinut siitä paljon enemmän. Nyt lähinnä vain ärsyttää elokuvassa olevat aukot ja se, kun lukijalle/katsojalle jää itselle niin paljon tulkinnan varaan. Eli siis surullinen fiilis tästä tulee, eikä tää mun mielestä anna mitään uutta, jos leffan on jo nähnyt. Sanotaan nyt kuitenkin, että on tässä maailman kaunein kansi! Ja Haisku, Jacob sekä Queenie ovat ihania! Ja elokuvassa Eddie Redmayne näyttelee Liskoa NIIIN hyvin♥. Nyt voin hyvillä mielin katsoa elokuvan vihdoin uudestaan ja odotan kyllä innolla tänä vuonna tulevaa jatko-osaa! Vaikkakaan en ole tyytyväinen kaikkiin näyttelijävalintoihin.

Teos: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus

Alkuperäinen nimi: Fantastic Beasts and Where to Find Them: The Original Screenplay

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2017

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 293

Kustantaja: Tammi

arvostelukappale

Takakannesta:

Huikea seikkailu vuosisadan alun New Yorkissa amerikkalaisten velhojen ja jästien ja ihmeotusten maailmassa! Jaana Kapari-Jatan kekseliäs ja loistava suomennos.

Tutkija ja tutkimusmatkailija Lisko Scamanderin ihmeotukset karkaavat ja aiheuttavat kaaosta New Yorkissa. On vuosi 1926. Tylypahkasta aikoinaan valmistunut velho ja tutkija ja taikaministeriön työntekijä Lisko Scamander on ollut tutkimusmatkalla ympäri maailmaa tutkimassa ihmeotuksia ja hänen tarkoituksenaan on pysähtyä pikaisesti New Yorkiin, mutta pysähdyksestä tuleekin pitempi kuin hän arvasi. Amerikan jästit ovat hankalaa joukkoa ja Amerikan velhot pahemmassa pulassa kuin Englannin velhot. Osa Liskon ihmeotuksista karkaa ja New York on kaaoksessa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on J.K. Rowlingin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Elokuvan pääosassa, Lisko Scamanderina, on Academy Award ® -palkittu näyttelijä Eddie Redmayne. Elokuva kertoo ajoista viisikymmentä vuotta ennen Harry Potterin tarinan alkua.

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Hurja Hassu Lukija, Kirjahilla

JOHN TIFFANY, JACK THORNE & J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KIROTTU LAPSI

Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

♦♦♦

Pohdin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta postausta ikinä. Pohdin tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa, että tuleeko tästä mitään ja haluanko tätä julkaista. Mulla on niin ristiriitaiset fiilikset kirjasta, etten tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi ja lauseiksi. Miten saisin kaikki ajatukset järkevästi esille ilman, että tämä koko postaus on vain yksi iso oksennus. Noh, sekametelisoppa tämä silti tulee olemaan ja julkaistaan nyt sitten kumminkin. 

Kirja ilmestyi englanniksi viime kesänä ja fanit haalivat kirjan käsiinsä heti. Tämä fani tosin jäi odottamaan malttamattomana marraskuuta ja suomennosta. Vältin oikeastaan kaikki spoilerit, sillä en lukenut yhtäkään arvostelua tästä etukäteen. Näin vain Goodreadsissa tähdet millä muut tätä arvioivat. Näistä tähdistä sain vähän osviittaa, että mikään mestariteos ei ole kyseessä ja porukka oli aika pettyneitä tähän. Tämän seurauksena omat odotukset laskivat ja jäin oikeastaan odottamaan vain kauheaa pettymystä. En kuitenkaan itse päässyt kirjaan käsiksi marraskuussa, sillä oma Pottereiden uudelleenluku oli kesken ja halusin saada sen ensiksi päätökseen. Niinpä aloitin lukemaan tätä ystävänpäivän maratonissa helmikuussa.

Olin lukenut suomennoksen ilmestymisen jälkeen muutamia mielipiteitä Kirotusta lapsesta. Juonesta en ottanut selvää etukäteen, mutta vähän muiden fiiliksistä kyllä. Lukijat olivatkin yllättyneitä ettei tämä ollutkaan niin huono kuin oli pelätty. Ja taas omat odotukset alkoivat salakavalasti kasvamaan vaikka kuinka yritin olla odottamatta mitään.

Kirja oli ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus jonka luin, mutta tekstin tyylin tottumiseen ei mennyt kauan ja tämä oli todella nopeaa luettavaa. Juuri sopivaa luettavaa maratonille, vinkvink! En tiedä kuinka suuri virhe oli heti Kuoleman varjelusten perään käydä tätä lukemaan, mutta kyllähän se vaikutti. Kun yhtä äkkiä ei enää olekaan Rowlingin ihanaa kuvailua ja kaikki pitää itse tulkita rivien välistä. Se ainakin joltain osin pilasi omaa lukukokemusta, sillä tuli vain ikävä normi Pottereita. 

Kirjan juoni ei sytyttänyt, se oli vain iso meh. Tunnelma oli ankean ahdistava ja odotin jotain vain paljon enemmän. Tosin uskon, että tää toimii näytelmänä paljon paremmin kuin luettuna. Sillä tavallahan tämä on tarkoitettukin. Harmitti älyttömästi kun kirjasta puuttui rakkaita hahmoja esim. Hagrid! Sekä jokaisen hahmon luonteenpiirteet oli ylikorostettu. Jouduin monta kertaa pyörittelemään silmiä sille, kuinka tyhmäksi hahmoksi Ron oli kirjoitettu. Tosin en taas tiedä, johtuuko korostus siitä, että tämä toimisi näyttämöllä paremmin.

Hyviä puolia kirjasta löytyi toki myös. Tai no sanotaan näin, että tykästyin Dracoon ja hänen poikaansa Scorpiukseen ihan älyttömästi. Muuta positiivista onkin todella vaikea kaivaa mielen sopukoista kun kirja päässyt hieman jo unholaan. Luen tämän varmasti joskus vielä uudelleen, mutta minun Potterini päättyvät edelleen siihen Kuoleman varjeluksiin. Tämä oli käytännössä kuin jonkun kirjoittamaa fanfictionia, vaikka se hieman vieras aihe itselleni onkin. Se tästä kuitenkin tuli mieleen.

Voin suositella kokeilemaan tätä, mutta mielestäni tämän lukematta jättämisellä ei menetä mitään. Jos tästä päätettäisiin tehdä elokuva, sen kyllä katsoisin mielelläni. Warner Broshan osti tästä elokuvaoikeudet, mutta jonkin lehtiartikkelin mukaan eivät tee elokuvaa ilman Daniel Radcliffea Harry Potterina. Ja Radcliffe taisi mielestäni sanoa, ettei suostu elokuvaan ainakaan ennen vuotta 2020. Joten saa nähdä mitä tuleman pitää.

Arvosana: ♥♥♥

Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi: osat 1 ja 2

Kirjailija: John Tiffany, Jack Thorne & J.K. Rowling

Sivuja: 446

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter (#8)

Mistä minulle: Adlibris

Helmet lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi

Popsugar challenge 2017: 2. A bestseller from 2016

Tää tuli Lontoossa vastaan kulman takanta ihan yllätttäen!

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tunteunut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

♦♦♦

Vihdoin olen selvittänyt tieni loppuun asti näissä Potterien uusintaluvuissa. Monta kertaa uudelleenluku on tyssännyt osiin 4-6. Ja tosiaan tämän viimeisen osan olen lukenut vain kerran aiemmin! Paljon oli siis sellaista mitä en muistanut, sillä muistin lähinnä vain tapahtumat mitkä ovat elokuvissakin mukana. Sain Kuoleman varjelukset luettua helmikuun ystävänpäivä maratonissa. joo tiedetään postaustahti on hyvin jäljessä.

Kirjaa lukiessa oli todella haikea fiilis ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän se haikeus kasvoi. Tähän väliin pitäisi varmaan varoittaa ettei kannata lukea loppuun, jos haluat välttyä spoilereilta. spoiler alert! Pelkästään jo kirjan aloittaminen oli pelottavaa, sillä tiesin ensimmäisten 70 sivun sisältävän kohtauksen jota lukiessa olen itkenyt varmaan ämpärillisen. Tällä kertaa säästyin kohdasta kyynelittä, mutta tuskaisaa luettavaa se silti oli. Muistan joskus jonkun maininneen, että tämä viimeinen osa Pottereista on kuin Game of Thrones. Porukkaa nimittäin lahdataan sellaista tahtia sekä rakkaitakin henkilöitä kuolee. Olen enemmän kuin samaa mieltä!

Jotenkin viimeistä osaa ajatellessa tulee mieleen vain, että kirja olisi pelkkää metsässä piileskelyä. Oikeastihan näin ei ollut! Ja olinkin osittain helpottunut siitä, kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Toki en ehkä ikinä pääse yli Hedwigin ja Dobbyn kohtaloista, mutta niiden kanssa on pitänyt vain oppia elämään. Ja pakko tähän väliin mainita, en muistanut kuinka ihana Oljo on tässä osassa, ihan sydän suli♥

Harry sai Dumbledorelta tehtävän Puoliverisessä prinssissä; hänen pitää tuhota kaikki olemassa olevat hirnyrkit! Kirja on oletettavastikin kaikista synkin tähänastisista, sillä Tylypahkan tuttu ja turvallinen ilmapiiri on poissaan. Nyt vaelletaankin ympäri Englantia pohtien mitä ja missä hirnyrkit ovat Voldemortin ollessa joka askeleella lähempänä ja lähempänä. Dumbledore ei ole enään suojaamassa Harrya ja Harry pohtii tunsiko hän Dumbledorea ollenkaan. Miksei Dumbledore jättänyt selkeitä ohjeita ja neuvoja miten tulee toimia? Entä mitä on Kuoleman varjelukset?

Viisasten kivestä alkaen Rowling on punonut monikerroksista juonta, jonka edetessä on syntynyt paljon kysymyksiä. Vihdoin kaikkiin lukemattomiin kysymyksiin saadaan vastaukset ja voidaan haikein mielin laittaa kirjan kannet kiinni. Olen tyytyväinen kirjan loppuun, mutta silti en ikinä pistäisi pahakseni jos Rowling päättäisi kirjoittaa sarjalle jatkoa. Ja kaipaan nimenomaan sitä kirjoitettua jatkoa, en näytelmän käsikirjoitusta. :D

Potter kiintiö on hetkellisesti täynnä ja keskityn hyvillä mielin muihin kirjoihin nyt. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän viimeistään syksyllä kaipaavani Pottereiden turvalliseen syleilyyn ja silloin niihin taas luultavasti tartunkin! Mulla on edelleen lukematta kuvitetut painokset ja syksyllä ilmestyy jo Azkabanin kuvitettu versio! Joten niiden kimppuun sitten seuraavaksi.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 828

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #7

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

Popsugar reading challenge: 18. A book you've read before that never fails to make you smile

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkien järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?

♦♦♦

Tämä oli kolmas kerta kun luin Puoliverisen prinssin, edellisestä lukukerrasta ei taida olla kuin kaksi vuotta, joten suhteellisen tuoreessa muistissa oli kaikki tapahtumat. Kuudes osa Harry Potter-sarjasta muuttaa ilmapiiriä entistäkin synkemmäksi, lukuunottamatta iloisia ja valoisia pilkahduksia kirjan sivuilla. Harry on edelliseen osaan nähden kasvanut huimasti, vaikka ajoittain hänen jääräpäisyytensä ärsyttää tässäkin. Tajusin juuri, että Harryn jääräpäisyys taitaa olla osa hänen luonnettaan, ei vain pelkkä murrosiän aiheuttama asia. Hah. 

Vihdoin Harryn puheita uskotaan Voldemortin paluusta! Se helpottaa kirjan lukemista jollakin tavalla, sillä edellisessä osassa muiden uskomattomuus ärsytti ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Siriuksen loistaminen poissaolollaan vihloo tämän lukijan sydäntä aina, mutta onneksi kirjassa on niitä iloisiakin asioita. Pidän esimerkiksi tämän kirjan ihmissuhteista ja niistä rakkaushuolista! Naureskelin ääneen kun Harryn "rinnassa uinuvasta olennosta" puhuttiin, kun viitattiin ihastuksesta Ginnyyn. 

Kirjassa päästään tutustumaan paremmin Voldemortiin, Dumbledoren järjestämillä yksityistunneilla. Lukijalle selviää, ettei Voldermot ole aivan mustavalkoisen paha, vaikka paha onkin. Harryn kuudentena vuotena päästään myös ensimmäistä kertaa nauttimaan taikajuomatunneista, sillä opettajana on eläkepäiviltään takaisin tullut Kuhnusarvio. Kalkaros on siis vihdoin saanut itselleen tavoittelemansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan pestin.

Ihan sydäntä raastaa kuinka kovasti säälin Dracoa tässä osassa. En edes ennen ole tuntenut näin tätä lukiessani, joten en tiedä mikä on muuttunut. Jotenkin pidän muutenkin Dracosta nykyään paljon enemmän, kuin aiemmin!

Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen tulee aina haikea olo, sillä tajuaa, että vain viimeinen osa enää jäljellä ja sitten sarja on taas ohi. Haikeaa oloa lisää entisestään tämän kirjan lopun tapahtumat, joita lukiessa kyyneleet valuvat poskille. Ja tähän väliin: EN VOI VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ MIKSI DUMBLEDOREN HAUTAJAISIA EI OLE ELOKUVASSA!!!! 

Lopuksi kerron vielä hauskan muiston, tai ainakin omasta mielestäni hauskan. :D Muistan kun joskus 11-12 vuotiaana, ennen kun olin lukenut edes yhtäkään Potteria, tartuin kaupassa tähän osaan ja luin takakannen. Selvennetään, että tiesin Pottereista ehkä kolmen ensimmäisen elokuvan verran tässä vaiheessa. Takakannen paljastus siitä, että Dumbledore alkaa pitämään Harrylle yksityistunteja sai mielikuvitukseni juoksemaan. Muistan selvästi vieläkin kun luulin, että Dumbledore alkaa valmistella/tekemään Harrysta uutta rehtoria :'DDD ja siksi yksityistunnit. Oivoi kuinka väärässä olinkaan.

Vihdoin viimeinen rästipostaus vuodelta 2016 on taputeltu näin yöllä silmät ristissä. Tuli vain tunne, että nyt on pakko saada tämä alta pois, jotta voisin vihdoin keskittyä meneillä olevaan vuoteen! Joten kiitos ja anteeksi väsyneestä, ei mitään päätä eikä häntää sisältävästä tekstistä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 698

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #6

Mistä: Omasta hyllystä / ostettu antikvariaatista

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA

Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymäisillään...

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosi Tylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu, uuden opettajan Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppoa tietää mikä on totta ja kehen voi luottaa.


Kun minulta on kysytty minkä kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle, jos siis vain yhden kirjan saisin valita... Olen aina vastannut Harry Potter ja Feenikisin kilta. Ihan vain koska tämä on Potter ja tässä on eniten sivuja kaikista Pottereista. Nyt näin kolmannen tai neljännen lukukerran jälkeen voin todeta, etten tätä enää valitsisi. Tajusin tällä lukukerralla, että pidän tästä Potterista melkein vähiten.

Harrylla on edessään viides vuosi Tylypahkassa. Kirjan tapahtumat tosin alkavat jo kesältä, kun ankeuttajat hyökkäävät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun ja Harry joutuu taikomaan suojeliuksen. Tämän seurauksena Harry joutuu ministeriöön kuulusteluun, sillä alaikäisillä ei ole lupaa taikoa koulun ulkopuolella tai jästin läsnäollessa.

Voldemort palasi edellisen kirjan lopussa ja Harry on tapauksen ainoa todistaja. Dumbledore uskoo Harrya, mutta taikaministeri ja ministeriö eivät suostu uskomaan Hänen-joka-jääköön-nimeämättä paluuta. Vain pieni kourallinen koulukavereita, velhoja ja noitia tuntuu uskovan Harrya. Kaikki loput uskovat Päivän Profeettaa ja taikaministeri Toffeen puhetta siitä, että Harry on häiriintynyt nuori ja Dumbledore vanhuudenhöperö.

Kirja on saanut nimensä Feenikisin killasta, Voldemortia vastaan nousseiden velhojen ja noitien ryhmästä. Moni killan jäsenistä on kuollut tai kidutettu hulluuden partaalle, joten ryhmä on kasattu uudelleen uusista jäsenistä. Heitä johtaa rehtori Albus Dumbledore ja Feeniksin killan päämaja on Siriuksen lapsuudenkoti. Tuolla killan päämajassa tullaan vuoden aikana viettämään aikaa muutamaan otteeseen.

Harry elää siinä vaiheessa teinivuosiaan, että mielialat heittelevät laidasta laitaan ja elämä tuntuu väärältä. Onneksi Harrylla on kumminkin ystävät vierellään, jotka kestävät Harryn oikut. Itse lukijana täytyy myöntää, että välillä oli raskasta seurata uuden angstisen Harryn menoa.

Viidesluokkalaisilta vaaditaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viides vuosi tylypahkassa pitää sisällään V.I.P-tutkinnot (velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto), jonka suorittaminen vaikuttaa siihen mitä aineita oppilaat kahtena viimeisenä vuonna tulevat opiskelemaan ja mihin nuorilla on mahdollisuus työllistyä tulevaisuudessa. Tutkinnon aiheuttamien paineiden lisäksi, koulussa on uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja jonka ministeriö on valinnut. Dolores Pimento on rupikonnamainen ja häijy nainen, jota kaikki inhoavat Kalkarostakin enemmän. Ministeriö yrittää Pimennon avulla puuttua Tylypahkan asioihin ja siinä onnistuukin. Pimennolla on myös aivan omanlaisensa tapa opettaa pimeyden voimilta suojautumista. Hänen tunneillaan ei taikasauvaa tarvita vaan kaikki opiskellaan kirjasta. Oppilaita tämä ei miellytä, sillä miten he voisivat oppia puolustamaan itseään pelkästään teoriaa lukemalla. Hermione saakin mielestään loistavan idean.

"Kuka sitten?" Harry kysyi otsa rypyssä.

Hermione huokaisi erittäin syvään. 

"Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi. "Minä tarkoitan sinua, Harry."

Syntyi hetken hiljaisuus. Vähäinen yötuuli ratisutti ikkunaluukkuja Ronin takana, tuli lepatti.

"Miten niin tarkoitat minua?" Harry hämmästyi.

"Tarkoitan että sinä alat opettaa meille pimeyden voimilta suojautumista." (s.397)

Tämä kirja on kyllä mainio. Hermostuin lukemaani välillä niin kovin, että teki mieli heittää kirja seinään, ihan vain kokeillakseni jos se satuttaisi Pimentoa. Dolores Pimento on hahmo, jota inhoan ehkä eniten koko maailmassa. Nytkin tätä kirjoittaessa kuulen pääni sisässä Pimennon "höm höm" .. ja verenpaineet nousevat heti kattoon. :D Pimento on syy, miksi en kirjaa halua autiolle saarelle mukaan.

Rowling esittelee tässä kirjassa taas mahtavan hahmokaartin. Tietoomme tulee uusia hahmoja, kuten yksi suosikeistani Luna Lovekiva. Opimme myös vanhoista hahmoista paljon uutta. Pientä romanssiakin on yritetty kirjassa saada aikaiseksi, tästä osiosta tosin itse en ole ikinä välittänyt. En ikinä ymmärtänyt Harryn ja Chon juttua. 

Vaikka menetin hermot kirjan kanssa, on se silti älyttömän rakas. En ikinä voisi antaa näille vähempää kuin viisi tähteä. Kirja pitää otteessaan loistavasti ja välillä on vain parasta, kun saa lukea pelkästään Tylypahkassa hengailusta. Kirjan loppu taas ahdisti suunnattomasti jo etukäteen, mutta olin henkisesti niin varautunut loppuun, että ensimmäisen kerran jäi itkut itkemättä. Kirja antaa vastauksia suuriin kysymyksiin mm. Miksi Voldemort on niin kiinnostunut Harrysta? Samalla kirja luo suuria odotuksia kahteen viimeiseen osaan.

Tästä olisi niin paljon sanottavaa. On hyvin vaikeaa tiivistää 1050 sivuinen kirja pieneen arvosteluun. Voisin puhua tästä loputtomiin ja silti jotain mitä haluan sanoa jää sanomatta. :D Seuraavia osia odotellessa.. Toivottavasti tartun niihin pian, sillä Harry Potter ja Kirottu lapsi tuli postissa ja haluaisin jo lukea sen!!!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 1050

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #5

Mistä: Omasta hyllystä (tosin tämä on siskon omaisuutta)

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA LIEKEHTIVÄ PIKARI

Harry Potter herää Likusteritiellä arvessaan tuntuvaan polttavaan kipuun. Sitä ennen hän on nähnyt kammottavan todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa on kuulunut Voldemortin ääni... Huoli arvesta kevenee hiukan, kun hän saa kutsun lähteä Weasleyn veljesten ja Hermionen kanssa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Loppuottelu on huippujännittävä ja kisojen tunnelma iloisen riehakas, kunnes tilanne yhtäkkiä muuttuu sekasortoiseksi ja uhkaavaksi: kuolonsyöjät marssivat esiin ja taivaalle leimahtaa pimeän piirto.

Harryn Neljäntenä kouluvuonna Tylypahkan koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua, Beuxbatons ja Durmstrang. Kustakin koulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoa ja ajattelua mittaavaan koetukseen, ja kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat turnajaisia omia suosikkejaan kannattustaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: taikaolentojen hoidossa tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin, Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa ja pimeyden voimilta suojautumista opettaa omalaatuinen Alastor "Villisilmä" Vauhkomieli.

Seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin tuntuu Harrysta lähes ylivoimaisen vaikealta tehtävältä, mutta edessä ovat vielä koitokset, joiden veroisia Harry ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Harmittaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Tämä oli kuitenkin minun 4-6 kerta kun Liekehtivän pikarin luin. Tähän kirjaan tarttuminen on aina tuntunut jollain tapaa raskaalta, sillä tämä on selvästi paksumpi ja synkempi kuin kolme aikaisempaa kirjaa. Tähän mennessä olen pitänyt myös vähiten kyseisestä kirjasta tehdystä elokuvasta. Ehkä siinä syyt, miksi tarttuminen tähän aina kolmannen kirjan jälkeen kestää. Mutta kun tähän kirjaan tarttuu, se onkin taas niin rakas ja niin hyvä, ettei lukemista malttaisi lopettaa. Luin kirjan heinäkuussa Barcelonan ja Turkin auringon alla. Olin ostanut keväällä pokkariversion kyseisestä kirjasta ja voin kertoa, että Turkkiin kyseinen kirja jäi. Kirja ei kestänyt edes yhtä lukukertaa, vaan sivut irtoili ja lenteli pitkin hiekkarantaa. Nyt taas muistin, miksi en pokkareita suosi. :D

Harry Potter ja liekehtivä pikari avaa taikamaailmaa entisestään. Se näissä kirjoissa on parasta, kun oppii pala palalta lisää upeasta taikamaailmasta. Pääsemme tutustumaan mm. kahteen uuteen taikakouluun ja Tylypahkan keittiöön. Kirja saa pitämään otteessaan alusta alkaen viimeisille sivuille asti.

Neljäs kirja ja Harryn neljäs kouluvuosi on hyvin normaaliarjesta poikkeava. Huispausta ei tänä vuonna ole koulussa ollenkaan, vaan tilalla on kolmivelhoturnajaiset sekä tanssiaiset. Onneksi saamme myös yhden ottelun verran seurata huispausta, kun käymme muiden velhojen kanssa katsomassa huispauksen MM-kisojen loppuottelun.

Kirjan juonessa on niin paljon taidokkaita väänteitä ja käänteitä, etten minä vieläkään kaikkia muistanut. Voin kertoa, ettei tämän teoksen kanssa tule tylsää. En varmasti ole hetkeen kyllästymässä tähän. Minusta myös tuntuu, että Liekehtivä pikari on nousemassa itselläni TOP3 joukkoon Pottereissa, kun ennen se oli häntäpään joukossa.

Pakko hehkuttaa muutamasta suosikki asiasta kirjassa. Se miten paljon ihana Dobby on osana kirjaa! Ja se kuinka paljon Siriuskin kuuluu kyseiseen osaan, siinä on pari suosikki hahmoani. Yksi parhaimpia kohtauksia koko kirjassa on Siriuksen tapaaminen luolassa! Tosin rakastan myös käyntejä Tylypahkan keittiössä. Hermionen opetus ärsyttävälle Rita Luodikolle on huippu juttu sekin! Kun taas välillä Hermionen vauhkoaminen kotitonttujen oikeuksista saattaa käydä hermoille (tosin ei tällä lukukerralla).

Rowling vain on mahtava. Niin  m a h t a v a. Voisin jatkaa tätä ylistystä loputtomiin. Se miten sarjan monikerroksinen juonikuvio alkaa pohjustautua ja avautua tässä osassa, on jotain niin upeaa. En kyllästy Pottereihin koskaan.

Seuraavaan osaan tartun toivottavasti pikimmiten, olen sitä jo Pottermaratoonissa aloittanut. Muutama kirjaston kirja on täytynyt lukea tässä välissä. Kohta tosin täytyy kiriä Pottereiden kanssa, että ehtii lukea tarpeeksi kirjoja Okklumeus-lukuhaasteeseen.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja liekehtivä pikari

Kirjailija: J.K Rowling

Sivuja: 768

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #4

Mistä: Omasta hyllystä

Okklumeus-lukuhaaste: 3 luettu

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA AZKABANIN VANKI

Harry Potter #3
Sisältää spoilereita edellisistä osista.

Rakastan näitä miun sukkia ♥♥♥!

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. 

Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Tämä on kyllä kaikkien aikojen lempparini! Kolmas Harry Potter vain on omasta mielestäni paras. Tässä esitellään niin valtava määrä uusia hahmoja, joista Sirius, Lupin ja Koukkujalka ovat omat suosikkini. Tämä on se kirja, jonka jälkeen kaikki muuttuu synkemmäksi. Myönnän, että hetkellisesti tuli kirjan luettua fiilis etten halua jatkaa enempää. Mikä oli tietysti tyhmä tunne ja se kestikin vain pienen hetken. Rakastan seuraaviakin osia, joten todellakin haluan ne lukea. Ja oikeasti, olihan tämäkin kirja synkkä kaikkine ankeuttajineen. Ja Rowlinghan on kirjoittanut kirjan masentuneena (tästä ankeuttajat). Mielestäni seuraavat osat ovat kuitenkin sykempiä kuin tämä.

Azkabanin vangissa Harry ja kumppanit käyvät jo kolmatta vuotta Tylypahkaa. Velhomaailma on käynyt jo tutuksi ja ystävykset ovat kasvaneet. Kolmasluokkalaiset oppivat paljon uutta pimeydenvoimilta suojautumisesta uuden hyvän opettajan, professori Lupinin parissa. Huispaus on entistä tärkeämpää, sillä Rohkelikon tulisi viimeinkin voittaa Huispausmestaruus. Tässä kirjassa muuten paneuduttiin kunnolla huispausotteluihin ja minä oikeasti jännitin otteluiden kulkua (vaikka tiesinkin miten ne tulevat päättymään :D) ja nautin niiden lukemisesta suuresti. Näkymättömyysviitta on otettava käyttöön myös kolmantena vuonna, sillä täytyyhän Tylyahoon päästä tutustumaan ja kermakaljaa maistamaan. Harryn isä on myös iso osa tätä kirjaa. Opimme paljon uutta Jamesista ja hänen nuoruudestaan.

Edellisissä osissa Harrylla ja Ronilla on ollut paljon kahdenkeskisiä seikkailuja mm. käynti salaisuuksien kammiossa, sekä Ford Anglialla ajelu. Minusta on ihanaa kun Harrylla ja Hermionella on tässä kirjassa oma juttunsa. Muutenkin aikamatkailu on hyvin kiinnostavaa. Minä ehkä olen se henkilö joka aluksi aina uskoi, että Harry ja Hermione alkaisivat seurustella. Tykkään kumminkin siitä, miten asiat oikeasti menevät.

Nautin tästä kirjasta NIIN paljon. Melkein harmittaa, että tämä on jo takana päin. Nyt koitan pitää taas pienen tauon Pottereista, ja luen muita kirjoja. Saa nähdä kauanko pystyn pysymään erossa tällä kertaa. Ja jos joku ei vielä ole Pottereihin tutustunut (onko teitä vielä?!), niin en voi muuta kuin suositella tätä sarjaa täydestä sydämestäni.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirjailija: J.K Rowling

Sivuja: 456

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #3

Mistä: Omasta hyllystä

Okklumeus-lukuhaaste: 1 luettu

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA SALAISUUKSIEN KAMMIO

Harry Potter #2

kuva täältä

Tulin lukeneeksi joulukuussa parin vuoden tauon jälkeen rakkaimman kirjasarjani toisen osan. Aloitin Potterit englanniksi marraskuussa, mutta ensimmäisen osan jälkeen päätin jatkaa suomeksi. Mieli vain teki lukea suomennokset, sillä niihin olen rakastunut alun alkaen.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on aina ollut se potteri, jonka haluan saada nopeasti pois alta. En tiedä johtuuko se siitä, että seuraava osa on oma lempparini. Ja jos totta puhutaan, en ole kyllä kertaakaan kuullut, että tämä toinen osa olisi jonkun suosikki.

Huomasin lukiessani, etten muistanut kirjaa sanasta sanaan ja välillä aivan yllätyin siitä mitä tapahtuikin seuraavaksi. Mutta tämähän ei haitannut ollenkaan, piristi vain lukukokemusta. Eikä tämä oikeasti ollut edes niin "huono potteri" kuin muistin. Ei tässä mielestäni ollut mitään huonoa. Toki tämä on varmasti kirja jossa hahmot kehittyvät vähiten. Mutta edelleen, viihdyin tämän parissa.

Rowling avaa upeasti taikamaailmaa lisää. Pääsemme kirjassa tutustumaan mm. Weasleyn perheen ihastuttavaan Kotikoloon sekä tapaamme kotitonttu Dobbyn♥. Professori Lockhart on myös hyvin huvittava tapaus joka saa idioottimaisuudellaan minut aina nauramaan tätä kirjaa lukiessani. On myös ihanaa oppia itse Tylypahkasta lisää, sen salaisista kammiosta, kummituksista ja vaikkapa tyttöjen vessasta.

Spoileri varoitus!

Kirjan alkupuolella jossa Harry ja Ron eivät pääse asemalle 9 3/4, pojat saavat idean lentää autolla Tylypahkaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, että MIKSI? Minkä takia pojat ovat niin tyhmiä, että vievät auton eivätkä odota Ronin vanhempia takaisin. Eikai poikien pääsyä kouluun olisi evätty jos he olisivat myöhästyneet ensimmäisenä päivänä.
Oikeasti ärsyttää, että kävin miettimään tätä. Ja tosiaan, ovathan pojat vasta 12-vuotiaita eivätkä varmasti fiksuimmassa iässä. Ja kyllähän tätä on kirjassa perusteltu sillä, että Ron panikoi ettei hänen vanhempansa pääse laiturilta takaisin, jos pojatkaan eivät pääse sisään. Mutta silti, pitikö se auto mennä viemään?! Yyh, johtuuko tämä siitä, että olen tulossa vanhaksi? :D Okei en vouhota tästä enempää.

Voit taas lukea huoletta :)

Hymähtelin lukiessani kirjan viittauksia tulevista tapahtumista. Ensimmäisillä lukukerroilla kun ei ole ymmärtänyt mitä joillakin asioilla tarkoitetaan. Ja kyllä, hämmästelen edelleen miten toisessa kirjassa viitataan jo asioihin mitkä tapahtuvat viimeisessä kirjassa. Kuitenkin kun miettii vuosien määrää mitä kirjojen ilmestymisen välissä on ollut. Ah, Rowling on vain huippu!

Tämä kirja ilahdutti ja hauskuutti iltojani joulukuussa. Yritän nyt taas lukea kamalaa kasaa kirjaston kirjoja jotka olen kotiini raahannut, ennen kuin aloitan Azkabanin vangin. Vaikeaa on malttaa pysyä erossa. Tämä teos saa minulta kunnialliset viisi tähteä (aivan kuin voisin muuta pottereille antaa). Tosin jos arvostelisin potterit jossain omassa kategoriassaan, niin silloin tämä saisi ehkä 3,5 tähteä. En tiedä, en vain osaa antaa näille vähempää tähtiä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 365 

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #2

Mistä: Oma kirjahylly

P.S. Tänään on ollut kyllä surun päivä meille potterfaneille. :( Rest in peace Alan Rickman.
Minulla on vain yksi sana.

ALWAYS.

J.K. ROWLING - HARRY POTTER AND THE PHILOSOPHER'S STONE

Harry Potter #1

Pientä OATLYN mainostamista samalla :D

Harry Potter thinks he is an ordinary boy - until he is rescued by a beetle-eyed giant of a man, enrols at Hogwarts School of Witchcraft and Wizardry, learns to play Quidditch and does battle i a deadly duel. The Reason: HARRY POTTER IS A WIZARD!

Aloitin tämän kirjan lukemisen englanniksi jo puoli vuotta sitten, mutta tämä jäi jostain syystä sivulle 69 moneksi kuukaudeksi. Päätin siis aloittaa tämän alusta kaksi viikkoa sitten, sillä valmistaudin kasvattamaan fiiliksiä Lontoon matkaa varten josta kerroin edellisessä postauksessa. Ja ah kuinka ihanaa oli palata takaisin Tylypahkaan. ♥

Tästä en kyllä pääse ikinä yli, mutta tämä on minulle se rakkain kirjasarja ikinä. Ja J.K Rowling on mahtava kirjailija, pakko lukea häneltä muutakin. Voisi luulla että saan tällä hetkellä yliannostuksen potteria, sillä leffamaratooni menossa ja kirjat aloitettu + kierros Warner Brossin studioilla viime viikolla. Olenkin aivan potterin lumoissa tällä hetkellä (näpyttelen tätä tekstiä Harry Potter pyjama päällä, jonka löysin Lontoosta :D!) ja mieleni tekisi jatkaa suoraan kirjan toiseen osaan Salaisuuksien kammioon.

Tähän väliin haluan hehkuttaa, että sain elämäni toisen englannin kielisen kirjan loppuun! Olin koko peruskoulun ja sen jälkeenkin surkea englannissa. Tämä on ärsyttänyt minua niin paljon ja niin kauan, että haluan muutoksen tähän. Tosin sain jo viime vuonna koulussa kiitettäviä englannista, eli ehkä jotain muutosta on tapahtunut. Olen myös ollut niin TV-sarjoihin koukuttuva ihminen, että olen väkisinkin oppinut englantia. Päätin siis, että voisin aloittaa englanniksi lukemisen urakkani pottereilla. Tämä ehkä kumminkin oli liian helppoa, sillä olen lukenut kyseisen kirjan suomeksi ainakin 4 kertaa. Muistin ulkoa liian paljon ja laiskistuin etsimään sanoja joita en englanniksi ymmärtänyt, ajattelin "Tiedän kumminkin mitä tässä tapahtuu joten ei haittaa jos on outoja sanoja siellä täällä". Tällä ajattelutavalla en tietenkään kasvata omaa sanavarastoani. Joten tämän todenneena, en jatka sarjaa englanniksi, sillä saan suomennoksesta enemmän irti ja siihen olen alunperinkin rakastunut. Luen mielummin sellaisia kirjoja englanniksi joita ei löydy suomeksi ollenkaan.

The Philosopher's Stone aloittaa tämän mahtavan fantasiaseikkailun. Tämä ensimmäinen kirja onkin selvästi suunnattu nuoremmille, sillä tästä ei löydä viimeisten osien synkkyyttä. Rowling pohjustaa jo tässä hienosti tulevia osia ja en malta odottaa, että pääsen viimeisten osien kimppuun. Sillä oikeasti, rehellisesti sanottuna olen lukenut viimeisen osan kerran, siis yhden (1) ainoan kerran (hyi häpeä)! En tiedä miksi, mutta lukupinooni on tarttunut aina muuta viidennen tai kuudennen kirjan jälkeen. Joten nyt on tavoitteenani lukea suhteellisen lyhyellä aikavälillä KAIKKI potterit. Odotan myös niitä paksumpia kirjoja joissa on lukuja pelkästä Tylypahkassa hegailusta eikä asioita tapahdu hirvittävällä vyöryllä. Sillä oikeasti, parasta tässä on kun oppii pala palalta lisää upeasta taikamaailmasta.

Kaikki hahmot kirjassa ovat niin rakkaita ja olen niin kiintynyt heihin, että itken ja nauran varmasti aina kun luen tätä sarjaa. Voisin selostaa tästä sarjasta loputtomiin, mutta tähän aikaan yöstä kirjalliset tuotokseni eivät ole kovin fiksuja. :D

Yritän aina mainostaa kaikille, että tämä sarja on jokaisen PAKKO lukea. Poikaystäväni saa kuulla jatkuvasti siitä, kuinka upea asia häneltä jää kokematta ilman tätä sarjaa. Olen myös tämän vuoden aikana yrittänyt lukea hänelle tätä ÄÄNEEN iltasaduksi (koska kyllä, omistan poikaystävän joka ei lue kirjoja!!!) ja saada siten innostumaan sarjasta, mutta ei me päästy edes puoleen väliin kirjaa. Siskonikin joutuu kuuntelemaan ainaista valitustani siitä, että hän on jättänyt sarjan Liekehtivään pikariin. Eli olen asettanut elämän tavoitteeksi saada nämä kaksi henkilöä lukemaan tämän sarjan.. tai poikaystäväni lukemaan edes yhden kirjan.

Mutta tiivistettynä, tästä parempaa en ole löytänyt! Pelkkää rakkautta. Joten suosittelen tätä kirjasarjaa JOKAISELLE (jos se ei tullut jo selväksi)! Ei ilman Pottereiden lukemista voi kuolla. Nyt vain yritän saada keskeneräiset kirjani loppuun ennen kuin tartun seuraavaan osaan.. tästä tulee vaikeaa!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 223

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #1

Mistä: Oma kirjahylly