LUCINDA RILEY: MYRSKYN SISAR

Saanko itkeä ja nauraa sekä ehkä hieman kiljua ja hyppelehtiä? Sillä näin innoissani en ole aikoihin ollut kirjallisuudesta. Sain Lucinda Rileyn Myrskyn sisaren hetki sitten luettua loppuun ja kirjoitan tätä ehkä pienessä tunnekuohun vallassa. Olin hurjan innoissani jo luettuani sarjan ensimmäisen osan Seitsemän sisarta. Ajattelin, että näinköhän toinen osa kykenee samaan... ja ei ihan, tämä oli nimittäin vielä parempi. Siitä ei ole edes kauaa, kun totesin ystävälleni etten yleensä itke kirjoja lukiessani. Mikä on minusta hyvin outoa, sillä telkkaria katsoessani itken aina = ilosta ja surusta. Mutta voi jumpe, tämä sarja ja varsinkin tämä toinen osa. Montahan nenäliinaa mulla meni?

Riley tekee mielestäni upeaa työtä tämän sarjansa kanssa. Se taustatyön määrä, mitä hän kertoo tehneensä on häikäisevää ja sen myös näkee tekstistäkin. Ja ihanaa, että hän sanoo asuvansa aina siellä, mihin kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat, eli tätä kirjaa tehdessään hän on asunut Norjassa sekä Saksassa.

Ally D´Aplièse on adoptoidun sisarusparven toiseksi vanhin tytär. Hän on ammattipurjehtija ja niin hyvä sellainen, että hänellä on mahdollisuus päästä Olympialaisiin kotimaansa Sveitsin joukkueeseen. Kesken purjehduskisan alkua Ally saa kuulla isänsä kuolemasta ja kiitää vauhdilla kotiin muiden sisarusten luokse. Kirja alkaa siis samasta ajanjaksosta kuin edellinen osa. Kirjasarjan kaikki kuusi ensimmäistä osaa alkavat siitä, kun sisarukset saavat tietää isänsä kuolemasta. Kirjailija on sanonut, että kirjat voidaan lukea satunnaisessa järjestyksessä. Kuitenkin tarinan taustalla menee yhteinäinen punainen lanka ja mielestäni sarjasta saa eniten irti lukemalla sen oikeassa (ilmestymis)järjestyksessä.

Tuttuun tapaan tässäkin kirjassa päästään sukeltamaan Allyn sukujuuriin ja matkaamme vuorostaan Norjaan sekä Saksaan (okei myös Englantiin ja Kreikkaan, mutta sukutarina sijoittuu Norjaan ja Saksaan). Kirjassa vaihdellaan kahden päähenkilön välillä, eli Allyn lisäksi on Anna Landvik joka oli kuuluisa laulaja Norjassa 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran Allyn tarinan vaihtuessa Annan tarinaan, ensireaktioni oli "EIIII". Mutta nyt meni oikeasti vain pari sivua ja olin jo aivan koukussa Anna Landvikin elämään ja siihen, kuinka hän päätyy laulamaan kuuluisan Edward Griegin oopperan ensi-iltaan.

Riley onnistuu kirjallaan pitämään mielenkiintoni yllä jatkuvasti. Naurattaa se, kuinka normaalisti pelkään aloittaa paksuja kirjoja, mutta näitä kirjoja lukiessa nautin vain sivujen suuresta määrästä. Näissä tosin on myös ihanan iso fontti ja riviväli, joten sivut kääntyvät nopeasti! 

En mitään halua kirjasta spoilata, mutta sanottava on, että tässä oli surullisempi pohjavire kuin edellisessä osassa. Olin hieman spoilaantunut joistakin kirjan tapahtumista etukäteen (kiitos äiti), mutta silti voisin sanoa järkyttyneeni. Tässä osassa keskityttiin myös ihanan paljon musiikkimaailmaan (josta mitään en itse kyllä ymmärrä) sekä purjehdukseen. Ja jos edellisen osan luettua mulla oli hinku päästä näkemään Rio omin silmin, arvatkaapa kuinka paljon haluan nyt matkata Norjaan!

Mieltäni kutkuttavat erilaiset mahdollisuudet siitä, mihin sarja etenee ja mikä tämä Pa Saltin luoma mysteeri lopulta onkaan. Nyt näppejä polttelisi jo hyllyssä odottava kolmas osa, joka ilmestyi pari kuukautta sitten! Mutta maltan vielä pienen hetken, sillä tiedän ahmivani sen taas vauhdilla ja neljättä osaa joutuu odottamaan vielä hetkisen. Hirvittävän vaikeaa oli myös koota näitä hajanaisia ajatuksia tästä kirjasta kasaan, kun haluaisin vain laulaa jotain ylistyslaulua tästä. :D Joten lopuksi kai sanon vain (jos ette tähän mennessä ole jo tätä ymmärtäneet): LUKEKAA LUKEKAA LUKEKAA TÄMÄ SARJA!

Teos: Myrskyn sisar

Alkuperäinen nimi: The Storm Sister

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Lucinda Riley

Sivuja: 734

Kustantaja: Bazar

Takakannesta:

Allyn tarina jatkaa ainutlaatuista matkaa 

Seitsemän sisaren maailmaan, jossa 

salaisuudet paljastuvat herkullisen hitaasti

mutta aina yllättäen.

Ally D´Aplièse on ammattilaispurjehtija ja juuri aloittamassa purjehduskisaa sekä rakastumassa korviaan myöten kilpa-aluksen kapteeniin, kun hän saa viestin isänsä kuolemasta. Ally matkustaa heti lapsuuden kotiinsa, jossa hänen viisi sisartaan jo odottavat häntä. Sisarus-sarjan isä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt jokainen tytöistä saa oman kirjeen, johon Pa Salt on sisällyttänyt vihjeen kunkin alkuperästä.

Allyn vihje vie hänet Norjaan. Vuonojen ja metsien maassa hän saa kuulla yli sata vuotta sitten eläneestä Anna Landvikista, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Pala palalta Annan ja Edwardin tarina hahmottuu Allylle, mutta samalla se saa hänet yhä enemmän miettimään, kuka Pa Salt oikeastaan oli ja miksi seitsemäs sisar on kadoksissa.

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tunteunut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

♦♦♦

Vihdoin olen selvittänyt tieni loppuun asti näissä Potterien uusintaluvuissa. Monta kertaa uudelleenluku on tyssännyt osiin 4-6. Ja tosiaan tämän viimeisen osan olen lukenut vain kerran aiemmin! Paljon oli siis sellaista mitä en muistanut, sillä muistin lähinnä vain tapahtumat mitkä ovat elokuvissakin mukana. Sain Kuoleman varjelukset luettua helmikuun ystävänpäivä maratonissa. joo tiedetään postaustahti on hyvin jäljessä.

Kirjaa lukiessa oli todella haikea fiilis ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän se haikeus kasvoi. Tähän väliin pitäisi varmaan varoittaa ettei kannata lukea loppuun, jos haluat välttyä spoilereilta. spoiler alert! Pelkästään jo kirjan aloittaminen oli pelottavaa, sillä tiesin ensimmäisten 70 sivun sisältävän kohtauksen jota lukiessa olen itkenyt varmaan ämpärillisen. Tällä kertaa säästyin kohdasta kyynelittä, mutta tuskaisaa luettavaa se silti oli. Muistan joskus jonkun maininneen, että tämä viimeinen osa Pottereista on kuin Game of Thrones. Porukkaa nimittäin lahdataan sellaista tahtia sekä rakkaitakin henkilöitä kuolee. Olen enemmän kuin samaa mieltä!

Jotenkin viimeistä osaa ajatellessa tulee mieleen vain, että kirja olisi pelkkää metsässä piileskelyä. Oikeastihan näin ei ollut! Ja olinkin osittain helpottunut siitä, kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Toki en ehkä ikinä pääse yli Hedwigin ja Dobbyn kohtaloista, mutta niiden kanssa on pitänyt vain oppia elämään. Ja pakko tähän väliin mainita, en muistanut kuinka ihana Oljo on tässä osassa, ihan sydän suli♥

Harry sai Dumbledorelta tehtävän Puoliverisessä prinssissä; hänen pitää tuhota kaikki olemassa olevat hirnyrkit! Kirja on oletettavastikin kaikista synkin tähänastisista, sillä Tylypahkan tuttu ja turvallinen ilmapiiri on poissaan. Nyt vaelletaankin ympäri Englantia pohtien mitä ja missä hirnyrkit ovat Voldemortin ollessa joka askeleella lähempänä ja lähempänä. Dumbledore ei ole enään suojaamassa Harrya ja Harry pohtii tunsiko hän Dumbledorea ollenkaan. Miksei Dumbledore jättänyt selkeitä ohjeita ja neuvoja miten tulee toimia? Entä mitä on Kuoleman varjelukset?

Viisasten kivestä alkaen Rowling on punonut monikerroksista juonta, jonka edetessä on syntynyt paljon kysymyksiä. Vihdoin kaikkiin lukemattomiin kysymyksiin saadaan vastaukset ja voidaan haikein mielin laittaa kirjan kannet kiinni. Olen tyytyväinen kirjan loppuun, mutta silti en ikinä pistäisi pahakseni jos Rowling päättäisi kirjoittaa sarjalle jatkoa. Ja kaipaan nimenomaan sitä kirjoitettua jatkoa, en näytelmän käsikirjoitusta. :D

Potter kiintiö on hetkellisesti täynnä ja keskityn hyvillä mielin muihin kirjoihin nyt. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän viimeistään syksyllä kaipaavani Pottereiden turvalliseen syleilyyn ja silloin niihin taas luultavasti tartunkin! Mulla on edelleen lukematta kuvitetut painokset ja syksyllä ilmestyy jo Azkabanin kuvitettu versio! Joten niiden kimppuun sitten seuraavaksi.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 828

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #7

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

Popsugar reading challenge: 18. A book you've read before that never fails to make you smile

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkien järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?

♦♦♦

Tämä oli kolmas kerta kun luin Puoliverisen prinssin, edellisestä lukukerrasta ei taida olla kuin kaksi vuotta, joten suhteellisen tuoreessa muistissa oli kaikki tapahtumat. Kuudes osa Harry Potter-sarjasta muuttaa ilmapiiriä entistäkin synkemmäksi, lukuunottamatta iloisia ja valoisia pilkahduksia kirjan sivuilla. Harry on edelliseen osaan nähden kasvanut huimasti, vaikka ajoittain hänen jääräpäisyytensä ärsyttää tässäkin. Tajusin juuri, että Harryn jääräpäisyys taitaa olla osa hänen luonnettaan, ei vain pelkkä murrosiän aiheuttama asia. Hah. 

Vihdoin Harryn puheita uskotaan Voldemortin paluusta! Se helpottaa kirjan lukemista jollakin tavalla, sillä edellisessä osassa muiden uskomattomuus ärsytti ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Siriuksen loistaminen poissaolollaan vihloo tämän lukijan sydäntä aina, mutta onneksi kirjassa on niitä iloisiakin asioita. Pidän esimerkiksi tämän kirjan ihmissuhteista ja niistä rakkaushuolista! Naureskelin ääneen kun Harryn "rinnassa uinuvasta olennosta" puhuttiin, kun viitattiin ihastuksesta Ginnyyn. 

Kirjassa päästään tutustumaan paremmin Voldemortiin, Dumbledoren järjestämillä yksityistunneilla. Lukijalle selviää, ettei Voldermot ole aivan mustavalkoisen paha, vaikka paha onkin. Harryn kuudentena vuotena päästään myös ensimmäistä kertaa nauttimaan taikajuomatunneista, sillä opettajana on eläkepäiviltään takaisin tullut Kuhnusarvio. Kalkaros on siis vihdoin saanut itselleen tavoittelemansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan pestin.

Ihan sydäntä raastaa kuinka kovasti säälin Dracoa tässä osassa. En edes ennen ole tuntenut näin tätä lukiessani, joten en tiedä mikä on muuttunut. Jotenkin pidän muutenkin Dracosta nykyään paljon enemmän, kuin aiemmin!

Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen tulee aina haikea olo, sillä tajuaa, että vain viimeinen osa enää jäljellä ja sitten sarja on taas ohi. Haikeaa oloa lisää entisestään tämän kirjan lopun tapahtumat, joita lukiessa kyyneleet valuvat poskille. Ja tähän väliin: EN VOI VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ MIKSI DUMBLEDOREN HAUTAJAISIA EI OLE ELOKUVASSA!!!! 

Lopuksi kerron vielä hauskan muiston, tai ainakin omasta mielestäni hauskan. :D Muistan kun joskus 11-12 vuotiaana, ennen kun olin lukenut edes yhtäkään Potteria, tartuin kaupassa tähän osaan ja luin takakannen. Selvennetään, että tiesin Pottereista ehkä kolmen ensimmäisen elokuvan verran tässä vaiheessa. Takakannen paljastus siitä, että Dumbledore alkaa pitämään Harrylle yksityistunteja sai mielikuvitukseni juoksemaan. Muistan selvästi vieläkin kun luulin, että Dumbledore alkaa valmistella/tekemään Harrysta uutta rehtoria :'DDD ja siksi yksityistunnit. Oivoi kuinka väärässä olinkaan.

Vihdoin viimeinen rästipostaus vuodelta 2016 on taputeltu näin yöllä silmät ristissä. Tuli vain tunne, että nyt on pakko saada tämä alta pois, jotta voisin vihdoin keskittyä meneillä olevaan vuoteen! Joten kiitos ja anteeksi väsyneestä, ei mitään päätä eikä häntää sisältävästä tekstistä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 698

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #6

Mistä: Omasta hyllystä / ostettu antikvariaatista

L.M. MONTGOMERY - ANNAN NUORUUSVUODET

Anna-sarjan ensimmäisessä romaanissa Anna Shirley tulee lastenkodista Vihervaaraan Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi. Tunteellinen ja vilkas punatukka ei aina sovi perinteisten teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, mutta koulussa Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen. Ystävänsä Diana Barryn kanssa Anna perustaa tyttöjen kirjallisen klubin. Neitoset odottavat innokkaasti kolmetoistavuotispäiviään, jolloin he saavat luvan solmia hiuksensa aikuismaiselle nutturalle. 

Osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä neljännellä kierroksella klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Ihan mahtavaa, että näitä klassikkohaasteita järjestetään, sillä muuten lukupinooni meinaa tarttua vain niitä uutuuksia! Alkuperäinen suunnitelmani oli, että luen Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta eihän suunnitelmat ikinä pidä. Aloitin kuuntelemaan Annan nuoruusvuosia jo syksyllä äänikirjana (hyvin satunnaisesti kylläkin) ja kuukausi sitten otin kirjan siihen rinnalle. Luin ja kuuntelin hyvin rauhalliseen tahtiin yhden tai kaksi kappaletta kerrallaan. Viimeiset 80 sivua luin kirjasta eilisen illan ja tämän päivän aikana ja voisin väittää, että nautin niistä kaikista eniten.

Annan nuoruusvuodet kertoo orpotyttö Annasta, joka väärinkäsityksen seurauksena päätyy asumaan Marilla ja Matthew Cuthbertin, yli viisikymmenvuotiaiden siskon ja veljen luokse Avonlean kylään Prinssi Edwardin saarille. Heidän taloaan kutsutaan Vihervaaraksi ja sen suurta luontoa Anna pääseekin ihastelemaan. Anna on aivan mahtava persoona! Okei aluksi en tiennyt, että pidänkö Annasta vai en.. mutta ei siinä kauan mennyt kun tyttö voitti minut puolelleen kaikilla kommelluksillaan. Ja niitä kommelluksia, niitä sattuu nuorelle Annalle paljon! Kirjaa lukiessa/tai kuunnellessa sai kyllä nauraa ääneen.

En todellakaan olisi osannut arvata kuinka paljon tästä pidän. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa ja viimeisten sivujen aikana itkin sekä ilosta, että surusta ja ajattelin vain etten halua tämän loppuvan. Kirjassa eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta joka tuo kirjaan ihastuttavan tunnelman. Tämä tunnelma välittyy lukijalle hyvin. Tavallaan harmittaa etten ole lukenut tätä jo aiemmin, mutta näköjään tähän voi rakastua näin vanhempanakin.

Olen iloinen, että päädyin lukemaan tämän kirjan. Yritin joskus 5 vuotta sitten aloittaa Anna-sarjaa, mutta luovutin varmaan ensimmäisen 20 sivun jälkeen. Nyt odotan innolla sarjan seuraavia osia, sekä haluan tutustua L.M Montgomeryn muihinkin teoksiin! Suosituksia?

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Annan nuoruusvuodet

Kirjailija: L.M Montgomery

Sivuja: 282

Kustantaja: WSOY

Kirjasarja/Trilogia: Anne of Green Gables #1

Mistä minulle: Kirjaston poistomyynti 

Helmet lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Popsugar reading challenge: 4. An audiobook

BECKY ALBERTALLI - SIMON VS. THE HOMO SAPIENS AGENDA

Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.

Becky Albertallin esikoisteos nousi lukulistalleni hieman ennen oman blogini perustamista. Tämä oli ensimmäisiä englanninkielisiä kirjoja joita itselleni ostin. Jostain kumman syystä kirja pääsi pölyttymään hyllyssäni melkein vuoden päivät, ennen kuin tähän tartuin. Voi miksi odotin näin kauan?! Kirja oli ihan mieletön! En tiedä onko luvassa yhtään järkevää tekstiä, sillä mieleni tekee varsin päättömästi hypettää kirjaa!

Kirja alkaa siitä, kun Simon Spierin koulutoveri Martin Addison kertoo Simonille lukeneensa hänen sähköpostinsa. Sähköpostit, jotka ovat Simonin henkilökohtaisia ja joita ei todellakaan ole tarkoitettu ulkopuolisen silmille. Simon on jo hetken aikaa lähetellyt sähköpostia salaperäisen Bluen kanssa ja kaikki heidän välillään tuntuu kolahtavan paikalleen. Blue ja Simon ovat myöntäneet toisilleen olevansa homoja, mutta kumpikaan ei ole uskaltanut kertoa kenellekkään muulle. Nyt Simonin homoudesta tietää kaikista maapallon ihmisistä Martin Addison.

Simon on aivan mahtava päähenkilö. Niin sympaattinen ja ihana kaveri, jollaista toivoisi myös itselle. Tätä kirjaa lukiessa käy muuten tekemään mieli Oreoita, pakko varoittaa. Simon on helposti samaistuttava hahmo, joten uskon siksi kirjan tulevan lähelle lukijoita. Ja suurta suosiota kirja herätti varsinkin tällaisessa potterheadissa. Simon on nimittäin suuri Harry Potter -fani, joten sain nauraa kaikille Potter -viittauksille.

Nora looks up from her book. "Simon. Eww."

"It's a dementor robe over my clothes. I think you'll survive."

"What's a dementor?"

I mean, I can't even. "Nora, you are no longer my sister."

"So it's some Harry Potter thing," she says. 

Bluen henkilöllisyyttä oli hauska arvailla kirjaa lukiessa, mutta en arvaillut liikaa! Kaikki kirjan hahmot ovat mielestäni upeita. Kaikki myös suhtautuvat ihanasti Simonin homouteen. Josta tulikin mieleeni.. tämä taisi olla ensimmäinen kirja jonka luin, jossa homous on näin suuressa osassa. Ei huono aloitus, haluan lukea lisää näitä kirjoja!

Kirja on oikeasti suuri hyvän mielen kirja. Jo se kertoo jotain, että tämä oli viime vuoden luettujen TOP 1! Pyrin aina kirjoittamaan edes muutaman rivin muistiinpanoja lukemastani kirjasta helpottaakseni blogitekstien kirjoittamista. Tällä kertaa muistiinpanot jäi hieman lyhkäisiksi, sillä olin vain piirrellyt sydämiä joka väliin.. :D Ehkä se kertoo siitä kuinka täydellinen kirja mielestäni oli. Minuun tämä iski ja nyt odotan innolla Albertallilta uutta luettavaa. Sitä pitäisi olla tiedossa jo keväällä! Ja mahtava uutinen on myös se, että tämä ilmestyy suomeksi keväällä! Nyt myös te, ketkä ette lue englanniksi, pääsette halutessanne tämän lukemaan. Itse aion ainakin käännöksen lukea. :)

Jos jotain miinusta pitäisi kirjasta keksiä, olisi sen lyhykäisyys. Kirja loppui mielestäni aivan liian nopeasti. Mielestäni olisi saanut olla tuplasti enemmän luettavaa. Ikävä Simonia.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Kirjailija: Becky Albertalli

Sivuja: 303

Kustantaja: Penguin Books

Mistä: Omasta hyllystä

Mistä hankittu: Foyles

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA

Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymäisillään...

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosi Tylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu, uuden opettajan Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppoa tietää mikä on totta ja kehen voi luottaa.


Kun minulta on kysytty minkä kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle, jos siis vain yhden kirjan saisin valita... Olen aina vastannut Harry Potter ja Feenikisin kilta. Ihan vain koska tämä on Potter ja tässä on eniten sivuja kaikista Pottereista. Nyt näin kolmannen tai neljännen lukukerran jälkeen voin todeta, etten tätä enää valitsisi. Tajusin tällä lukukerralla, että pidän tästä Potterista melkein vähiten.

Harrylla on edessään viides vuosi Tylypahkassa. Kirjan tapahtumat tosin alkavat jo kesältä, kun ankeuttajat hyökkäävät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun ja Harry joutuu taikomaan suojeliuksen. Tämän seurauksena Harry joutuu ministeriöön kuulusteluun, sillä alaikäisillä ei ole lupaa taikoa koulun ulkopuolella tai jästin läsnäollessa.

Voldemort palasi edellisen kirjan lopussa ja Harry on tapauksen ainoa todistaja. Dumbledore uskoo Harrya, mutta taikaministeri ja ministeriö eivät suostu uskomaan Hänen-joka-jääköön-nimeämättä paluuta. Vain pieni kourallinen koulukavereita, velhoja ja noitia tuntuu uskovan Harrya. Kaikki loput uskovat Päivän Profeettaa ja taikaministeri Toffeen puhetta siitä, että Harry on häiriintynyt nuori ja Dumbledore vanhuudenhöperö.

Kirja on saanut nimensä Feenikisin killasta, Voldemortia vastaan nousseiden velhojen ja noitien ryhmästä. Moni killan jäsenistä on kuollut tai kidutettu hulluuden partaalle, joten ryhmä on kasattu uudelleen uusista jäsenistä. Heitä johtaa rehtori Albus Dumbledore ja Feeniksin killan päämaja on Siriuksen lapsuudenkoti. Tuolla killan päämajassa tullaan vuoden aikana viettämään aikaa muutamaan otteeseen.

Harry elää siinä vaiheessa teinivuosiaan, että mielialat heittelevät laidasta laitaan ja elämä tuntuu väärältä. Onneksi Harrylla on kumminkin ystävät vierellään, jotka kestävät Harryn oikut. Itse lukijana täytyy myöntää, että välillä oli raskasta seurata uuden angstisen Harryn menoa.

Viidesluokkalaisilta vaaditaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viides vuosi tylypahkassa pitää sisällään V.I.P-tutkinnot (velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto), jonka suorittaminen vaikuttaa siihen mitä aineita oppilaat kahtena viimeisenä vuonna tulevat opiskelemaan ja mihin nuorilla on mahdollisuus työllistyä tulevaisuudessa. Tutkinnon aiheuttamien paineiden lisäksi, koulussa on uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja jonka ministeriö on valinnut. Dolores Pimento on rupikonnamainen ja häijy nainen, jota kaikki inhoavat Kalkarostakin enemmän. Ministeriö yrittää Pimennon avulla puuttua Tylypahkan asioihin ja siinä onnistuukin. Pimennolla on myös aivan omanlaisensa tapa opettaa pimeyden voimilta suojautumista. Hänen tunneillaan ei taikasauvaa tarvita vaan kaikki opiskellaan kirjasta. Oppilaita tämä ei miellytä, sillä miten he voisivat oppia puolustamaan itseään pelkästään teoriaa lukemalla. Hermione saakin mielestään loistavan idean.

"Kuka sitten?" Harry kysyi otsa rypyssä.

Hermione huokaisi erittäin syvään. 

"Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi. "Minä tarkoitan sinua, Harry."

Syntyi hetken hiljaisuus. Vähäinen yötuuli ratisutti ikkunaluukkuja Ronin takana, tuli lepatti.

"Miten niin tarkoitat minua?" Harry hämmästyi.

"Tarkoitan että sinä alat opettaa meille pimeyden voimilta suojautumista." (s.397)

Tämä kirja on kyllä mainio. Hermostuin lukemaani välillä niin kovin, että teki mieli heittää kirja seinään, ihan vain kokeillakseni jos se satuttaisi Pimentoa. Dolores Pimento on hahmo, jota inhoan ehkä eniten koko maailmassa. Nytkin tätä kirjoittaessa kuulen pääni sisässä Pimennon "höm höm" .. ja verenpaineet nousevat heti kattoon. :D Pimento on syy, miksi en kirjaa halua autiolle saarelle mukaan.

Rowling esittelee tässä kirjassa taas mahtavan hahmokaartin. Tietoomme tulee uusia hahmoja, kuten yksi suosikeistani Luna Lovekiva. Opimme myös vanhoista hahmoista paljon uutta. Pientä romanssiakin on yritetty kirjassa saada aikaiseksi, tästä osiosta tosin itse en ole ikinä välittänyt. En ikinä ymmärtänyt Harryn ja Chon juttua. 

Vaikka menetin hermot kirjan kanssa, on se silti älyttömän rakas. En ikinä voisi antaa näille vähempää kuin viisi tähteä. Kirja pitää otteessaan loistavasti ja välillä on vain parasta, kun saa lukea pelkästään Tylypahkassa hengailusta. Kirjan loppu taas ahdisti suunnattomasti jo etukäteen, mutta olin henkisesti niin varautunut loppuun, että ensimmäisen kerran jäi itkut itkemättä. Kirja antaa vastauksia suuriin kysymyksiin mm. Miksi Voldemort on niin kiinnostunut Harrysta? Samalla kirja luo suuria odotuksia kahteen viimeiseen osaan.

Tästä olisi niin paljon sanottavaa. On hyvin vaikeaa tiivistää 1050 sivuinen kirja pieneen arvosteluun. Voisin puhua tästä loputtomiin ja silti jotain mitä haluan sanoa jää sanomatta. :D Seuraavia osia odotellessa.. Toivottavasti tartun niihin pian, sillä Harry Potter ja Kirottu lapsi tuli postissa ja haluaisin jo lukea sen!!!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 1050

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #5

Mistä: Omasta hyllystä (tosin tämä on siskon omaisuutta)

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA LIEKEHTIVÄ PIKARI

Harry Potter herää Likusteritiellä arvessaan tuntuvaan polttavaan kipuun. Sitä ennen hän on nähnyt kammottavan todentuntuista ja pelottavaa unta, jossa on kuulunut Voldemortin ääni... Huoli arvesta kevenee hiukan, kun hän saa kutsun lähteä Weasleyn veljesten ja Hermionen kanssa huispauksen maailmanmestaruuskisoihin. Loppuottelu on huippujännittävä ja kisojen tunnelma iloisen riehakas, kunnes tilanne yhtäkkiä muuttuu sekasortoiseksi ja uhkaavaksi: kuolonsyöjät marssivat esiin ja taivaalle leimahtaa pimeän piirto.

Harryn Neljäntenä kouluvuonna Tylypahkan koulussa järjestetään kolmivelhoturnajaiset, joihin osallistuu oman koulun lisäksi kaksi muuta velhokoulua, Beuxbatons ja Durmstrang. Kustakin koulusta valitaan ottelija kolmeen rohkeutta, taitoa ja ajattelua mittaavaan koetukseen, ja kolmen koulun nuoret velhot ja noidat seuraavat turnajaisia omia suosikkejaan kannattustaen. Ottelupäivien välissä koulunkäynti jatkuu: taikaolentojen hoidossa tutustutaan räiskeperäisiin sisuliskoihin, Sibylla Punurmio ennustaa Harrylle synkkää kohtaloa ja pimeyden voimilta suojautumista opettaa omalaatuinen Alastor "Villisilmä" Vauhkomieli.

Seuralaisen pyytäminen joulutanssiaisiin tuntuu Harrysta lähes ylivoimaisen vaikealta tehtävältä, mutta edessä ovat vielä koitokset, joiden veroisia Harry ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.

Harmittaa, että olen mennyt laskuissa sekaisin. Tämä oli kuitenkin minun 4-6 kerta kun Liekehtivän pikarin luin. Tähän kirjaan tarttuminen on aina tuntunut jollain tapaa raskaalta, sillä tämä on selvästi paksumpi ja synkempi kuin kolme aikaisempaa kirjaa. Tähän mennessä olen pitänyt myös vähiten kyseisestä kirjasta tehdystä elokuvasta. Ehkä siinä syyt, miksi tarttuminen tähän aina kolmannen kirjan jälkeen kestää. Mutta kun tähän kirjaan tarttuu, se onkin taas niin rakas ja niin hyvä, ettei lukemista malttaisi lopettaa. Luin kirjan heinäkuussa Barcelonan ja Turkin auringon alla. Olin ostanut keväällä pokkariversion kyseisestä kirjasta ja voin kertoa, että Turkkiin kyseinen kirja jäi. Kirja ei kestänyt edes yhtä lukukertaa, vaan sivut irtoili ja lenteli pitkin hiekkarantaa. Nyt taas muistin, miksi en pokkareita suosi. :D

Harry Potter ja liekehtivä pikari avaa taikamaailmaa entisestään. Se näissä kirjoissa on parasta, kun oppii pala palalta lisää upeasta taikamaailmasta. Pääsemme tutustumaan mm. kahteen uuteen taikakouluun ja Tylypahkan keittiöön. Kirja saa pitämään otteessaan alusta alkaen viimeisille sivuille asti.

Neljäs kirja ja Harryn neljäs kouluvuosi on hyvin normaaliarjesta poikkeava. Huispausta ei tänä vuonna ole koulussa ollenkaan, vaan tilalla on kolmivelhoturnajaiset sekä tanssiaiset. Onneksi saamme myös yhden ottelun verran seurata huispausta, kun käymme muiden velhojen kanssa katsomassa huispauksen MM-kisojen loppuottelun.

Kirjan juonessa on niin paljon taidokkaita väänteitä ja käänteitä, etten minä vieläkään kaikkia muistanut. Voin kertoa, ettei tämän teoksen kanssa tule tylsää. En varmasti ole hetkeen kyllästymässä tähän. Minusta myös tuntuu, että Liekehtivä pikari on nousemassa itselläni TOP3 joukkoon Pottereissa, kun ennen se oli häntäpään joukossa.

Pakko hehkuttaa muutamasta suosikki asiasta kirjassa. Se miten paljon ihana Dobby on osana kirjaa! Ja se kuinka paljon Siriuskin kuuluu kyseiseen osaan, siinä on pari suosikki hahmoani. Yksi parhaimpia kohtauksia koko kirjassa on Siriuksen tapaaminen luolassa! Tosin rakastan myös käyntejä Tylypahkan keittiössä. Hermionen opetus ärsyttävälle Rita Luodikolle on huippu juttu sekin! Kun taas välillä Hermionen vauhkoaminen kotitonttujen oikeuksista saattaa käydä hermoille (tosin ei tällä lukukerralla).

Rowling vain on mahtava. Niin  m a h t a v a. Voisin jatkaa tätä ylistystä loputtomiin. Se miten sarjan monikerroksinen juonikuvio alkaa pohjustautua ja avautua tässä osassa, on jotain niin upeaa. En kyllästy Pottereihin koskaan.

Seuraavaan osaan tartun toivottavasti pikimmiten, olen sitä jo Pottermaratoonissa aloittanut. Muutama kirjaston kirja on täytynyt lukea tässä välissä. Kohta tosin täytyy kiriä Pottereiden kanssa, että ehtii lukea tarpeeksi kirjoja Okklumeus-lukuhaasteeseen.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja liekehtivä pikari

Kirjailija: J.K Rowling

Sivuja: 768

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #4

Mistä: Omasta hyllystä

Okklumeus-lukuhaaste: 3 luettu

SUZANNE COLLINS - VIHAN LIEKIT

Nälkäpeli #2
Sisältää spoilereita edellisistä osista.

kuva täältä

EDESSÄ ON KAIKKIEN AIKOJEN PELI...

Nälkäpeli on ohi, mutta kärsimys ei. Juuri ennen koko maan kattavaa voitonkiertuetta, jolle voittajapari pakotetaan, presidentti Snow tekee epämiellyttävän vierailun Katnissin kotiin. Hän syyttää tyttöä siitä, että tämän käytös pelissä yllyttää ihmisiä kapinaan. Lisäksi hän on saanut vihiä, että Katnissin ja Peetan suhde olikin tekaistu. Voiko heidän kihlautumisensa yleisön edessä vielä pelastaa tilanteen?

Mikä loistava kirja! Luin ensimmäisen osan Nälkäpelistä viime vuoden lopussa ja tämä on kolmas kerta kun luen kyseistä sarjaa. Voi kun olisinkin ensimmäisen lukukerran jälkeen kirjoittanut sarjan herättämiä ajatuksia ylös, sillä tottakai tämän hetkiset fiilikset ovat paljon laimeammat. Ensimmäisen osan lukeminen tökki kolmannella lukukerralla ja annoin sille siksi neljä tähteä. Nyt voin vain todeta, että en ollut Nälkäpelille sopivalla fiiliksellä ensimmäisen osan parissa. Tämä toinen taas.. noh, nautin tästä täysin rinnoin! Tämä ei tökkinyt sitten lainkaan. En menettänyt hermoja Katnissiin kertojana Vihan liekeissä kertaakaan. Tämä vain oli pelkkää mahtavuutta koko kirja.

Nälkäpeli ei lopu koskaan. Painajaiset Nälkäpelistä seuraavat Katnissia kotivyöhykkeelle, eikä hän siksi saa nukuttua. Melkeinpä heti kotiutumisen jälkeen on alettava valmistautumaan voittajien kiertueelle vyöhykkeiden läpi. Katniss ja Peeta joutuvat kohtaamaan kuolleiden tribuuttien perheet ja surun. Joudutaan myös elämään jatkuvassa pelossa. Pelko kapinan kasvamisesta, pelko presidentistä ja hänen teoistaan, pelko siitä onko kukaan koskaan turvassa. Ja miten ihmeessä presidentti voi tietää kaiken? Kun voittajakiertue on ohi, Nälkäpelin ei silti anneta unohtua. Kiertueen jälkeen koko Panemille paljastetaan 75. Nälkäpelin (eli neljännesjuhlan) erikoisuus. Edellisessä neljännesjuhlassa osallistujia oli 24 sijaan 48, joten jotain erikoista on luvassa tässäkin juhlavuodessa.

Peeta on kyllä ehdoton lempparini tässä kirjassa. En meinannut kestää Katnissin ja Peetan viileitä välejä kirjan alussa. Meinasin tulla hulluksi. Tosin Gale sai minut hermostumaan vielä enemmän. Gale voisi painua hitoille ja jättää Katnissin rauhaan.. tätä mieltä minä olen (koska Peeta <3). Ja jos nyt puhutaan kirjan aiheuttamista tuntemuksista, niin pakko mainita presidentti Snowsta. Presidentin julmuus tulee entistä enemmän esille tässä osassa sekä presidentti aiheuttaa minussa vielä näin kolmannellakin lukukerralla kylmät väreet. Harmittaa tosin, että oman mieleni tuottaman hirvittävän presidentin tilalle on nykyään tullut elokuvissa Snowta näyttelevä Donald Sutherland.

Tässä on dystopia jota suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan. Tätä parempaan dystopiaan en ole törmännyt. Tosin eipä ole dystopiaa hirveästi tullut edes luettua (vielä). Mutta Divergentin eli Outolinnun tämä ainakin voittaa 6-0. Minulla olisi toki enemmänkin sanottavaa tästä kirjasta, mutta en halua spoilata teitä ketkä ette ole kirjaa lukeneet tai elokuvaa nähneet (Onko teitä vielä?!).

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Vihan liekit

Kirjailija: Suzanne Collins

Sivuja: 412 (pokkarissa)

Kustantaja: WSOY

Kirjasarja/Trilogia: Nälkäpeli #2

Mistä: Omasta hyllystä

JENNIFER E. SMITH - TILASTOLLINEN TODENNÄKÖISYYS KOHDATA SE AINOA OIKEA

17-vuotias Hadley on matkalla New Yorkista Lontooseen isänsä ja uuden äitipuolensa häihin, mutta myöhästyy täpärästi lennolta. Odotellessaan seuraavaa lentoa täpötäydellä JFK:n kentällä Hadley kohtaa komean, fiksun brittiopiskelijan Oliverin. Sattuma heittää heidät istumaan vierekkäin lennon ajaksi.

Pitkällä lennolla Hadley ja Oliver tutustuvat toisiinsa, ja salamarakastumisen sinetöi suudelma määränpäässä. Onnettomuudekseen nuoret eksyvät toisistaan lentokentän tungoksessa eikä Hadley tiedä edes Oliverin sukunimeä. Mikä tilastollinen mahdottomuus löytää Oliver miljoonakaupungin vilinästä!

Epätoivoinen Hadley livahtaa isänsä häistä Lontoon kaduille vaeltamaan varmana siitä, että maailmasta ei löydy hänelle toista Oliverin kaltaista sielunkumppania.

Lähdin lukemaan kirjaa hieman varautuneesti, sillä tavallaan tiesin mitä tuleman pitää ja olen lukenut joskus aikaisemmin ylistäviä arvosteluita tästä. Pelkäsin, että koen pettymyksen, mutta... Aawwss, tämä oli niin söpö ja samalla niin siirappinen, mutta yllättäen se ei haitannut yhtään! Jos kirja saa tämän tytön itkemään ja nauramaan, se ei voi olla muuta kuin hyvin kirjoitettu. Teos on vain pari sataa sivua pitkä ja sen lukee nopeasti, vähän liiankin nopeasti. Nautin tästä, oikeasti NAUTIN!

Kirjan ensimmäiset 10 sivua sai minut säikähtämään, sillä päähenkilömme Hadley antoi kunnon valitustulvan. Säikähdin etten tulekaan pitämään päähenkilöstämme, mutta onneksi se oli turhaa panikointia. Hadleysta kuoriutui hyvin miellyttävä 17-vuotias nuori nainen. Huomaa, että vanhempien avioero on ottanut koville. Pystynkin hyvin samaistumaan avioerolapseen ja ehkä siksi kirja tuli niin lähelle minua. Oliver, meidän toinen päähenkilömme oli oikea herrasmies. Kuvittelin päässäni hänen upean brittiaksentin ja olin sulaa vahaa. Yllätyin kuinka nopeasti kiinnyin molempiin hahmoihin näin lyhyessä ajassa.

En mahda itselleni mitään, mutta Lontoo on tällä hetkellä heikko kohtani. Jos saan selville jostakin kirjasta, että kirja sijoittuu Lontooseen tartun siihen sen kummempia miettimättä. Hadleyn seikkailut Lontoon kaduilla saikin itselleni aikaan kylmät väreet sekä matkakuumeen kasvamaan entisestään.

Kirja loppui omasta mielestäni liian nopeasti. Jäin janoamaan lisää. Mutta toisaalta, kirja oli juuri täydellinen tällaisenaan. Mikään asia kirjassa ei jäänyt vaivaamaan minua. Kaikki soljui mukavasti eteenpäin ja sitoutui lopuksi söpöksi paketiksi. Tämä kirja voisi sopia hyvin lukujumin poistamiseksi. Mieleni tekisi myös ostaa tämä kirja omaan hyllyyn, jotta voisin palata tähän aina kun haluan (mutta pakko malttaa mieleni, kirjoja tursuaa postilaatikosta nytkin joka päivä). Kiinnostuin Jennifer E. Smithistä kirjailijana suuresti ja haluan lukea häneltä muutakin. Olen kyllä kuullut, että muut kirjat eivät nouse tämän tasolle, mutta se ei haittaa. Haluan lisää sopivan siirappista luettavaa!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea

Kirjailija: Jennifer E. Smith

Sivuja: 203

Kustantaja: Otava

Mistä: Kirjastosta

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA AZKABANIN VANKI

Harry Potter #3
Sisältää spoilereita edellisistä osista.

Rakastan näitä miun sukkia ♥♥♥!

Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. 

Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Tämä on kyllä kaikkien aikojen lempparini! Kolmas Harry Potter vain on omasta mielestäni paras. Tässä esitellään niin valtava määrä uusia hahmoja, joista Sirius, Lupin ja Koukkujalka ovat omat suosikkini. Tämä on se kirja, jonka jälkeen kaikki muuttuu synkemmäksi. Myönnän, että hetkellisesti tuli kirjan luettua fiilis etten halua jatkaa enempää. Mikä oli tietysti tyhmä tunne ja se kestikin vain pienen hetken. Rakastan seuraaviakin osia, joten todellakin haluan ne lukea. Ja oikeasti, olihan tämäkin kirja synkkä kaikkine ankeuttajineen. Ja Rowlinghan on kirjoittanut kirjan masentuneena (tästä ankeuttajat). Mielestäni seuraavat osat ovat kuitenkin sykempiä kuin tämä.

Azkabanin vangissa Harry ja kumppanit käyvät jo kolmatta vuotta Tylypahkaa. Velhomaailma on käynyt jo tutuksi ja ystävykset ovat kasvaneet. Kolmasluokkalaiset oppivat paljon uutta pimeydenvoimilta suojautumisesta uuden hyvän opettajan, professori Lupinin parissa. Huispaus on entistä tärkeämpää, sillä Rohkelikon tulisi viimeinkin voittaa Huispausmestaruus. Tässä kirjassa muuten paneuduttiin kunnolla huispausotteluihin ja minä oikeasti jännitin otteluiden kulkua (vaikka tiesinkin miten ne tulevat päättymään :D) ja nautin niiden lukemisesta suuresti. Näkymättömyysviitta on otettava käyttöön myös kolmantena vuonna, sillä täytyyhän Tylyahoon päästä tutustumaan ja kermakaljaa maistamaan. Harryn isä on myös iso osa tätä kirjaa. Opimme paljon uutta Jamesista ja hänen nuoruudestaan.

Edellisissä osissa Harrylla ja Ronilla on ollut paljon kahdenkeskisiä seikkailuja mm. käynti salaisuuksien kammiossa, sekä Ford Anglialla ajelu. Minusta on ihanaa kun Harrylla ja Hermionella on tässä kirjassa oma juttunsa. Muutenkin aikamatkailu on hyvin kiinnostavaa. Minä ehkä olen se henkilö joka aluksi aina uskoi, että Harry ja Hermione alkaisivat seurustella. Tykkään kumminkin siitä, miten asiat oikeasti menevät.

Nautin tästä kirjasta NIIN paljon. Melkein harmittaa, että tämä on jo takana päin. Nyt koitan pitää taas pienen tauon Pottereista, ja luen muita kirjoja. Saa nähdä kauanko pystyn pysymään erossa tällä kertaa. Ja jos joku ei vielä ole Pottereihin tutustunut (onko teitä vielä?!), niin en voi muuta kuin suositella tätä sarjaa täydestä sydämestäni.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Azkabanin vanki

Kirjailija: J.K Rowling

Sivuja: 456

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #3

Mistä: Omasta hyllystä

Okklumeus-lukuhaaste: 1 luettu

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA SALAISUUKSIEN KAMMIO

Harry Potter #2

kuva täältä

Tulin lukeneeksi joulukuussa parin vuoden tauon jälkeen rakkaimman kirjasarjani toisen osan. Aloitin Potterit englanniksi marraskuussa, mutta ensimmäisen osan jälkeen päätin jatkaa suomeksi. Mieli vain teki lukea suomennokset, sillä niihin olen rakastunut alun alkaen.

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on aina ollut se potteri, jonka haluan saada nopeasti pois alta. En tiedä johtuuko se siitä, että seuraava osa on oma lempparini. Ja jos totta puhutaan, en ole kyllä kertaakaan kuullut, että tämä toinen osa olisi jonkun suosikki.

Huomasin lukiessani, etten muistanut kirjaa sanasta sanaan ja välillä aivan yllätyin siitä mitä tapahtuikin seuraavaksi. Mutta tämähän ei haitannut ollenkaan, piristi vain lukukokemusta. Eikä tämä oikeasti ollut edes niin "huono potteri" kuin muistin. Ei tässä mielestäni ollut mitään huonoa. Toki tämä on varmasti kirja jossa hahmot kehittyvät vähiten. Mutta edelleen, viihdyin tämän parissa.

Rowling avaa upeasti taikamaailmaa lisää. Pääsemme kirjassa tutustumaan mm. Weasleyn perheen ihastuttavaan Kotikoloon sekä tapaamme kotitonttu Dobbyn♥. Professori Lockhart on myös hyvin huvittava tapaus joka saa idioottimaisuudellaan minut aina nauramaan tätä kirjaa lukiessani. On myös ihanaa oppia itse Tylypahkasta lisää, sen salaisista kammiosta, kummituksista ja vaikkapa tyttöjen vessasta.

Spoileri varoitus!

Kirjan alkupuolella jossa Harry ja Ron eivät pääse asemalle 9 3/4, pojat saavat idean lentää autolla Tylypahkaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, että MIKSI? Minkä takia pojat ovat niin tyhmiä, että vievät auton eivätkä odota Ronin vanhempia takaisin. Eikai poikien pääsyä kouluun olisi evätty jos he olisivat myöhästyneet ensimmäisenä päivänä.
Oikeasti ärsyttää, että kävin miettimään tätä. Ja tosiaan, ovathan pojat vasta 12-vuotiaita eivätkä varmasti fiksuimmassa iässä. Ja kyllähän tätä on kirjassa perusteltu sillä, että Ron panikoi ettei hänen vanhempansa pääse laiturilta takaisin, jos pojatkaan eivät pääse sisään. Mutta silti, pitikö se auto mennä viemään?! Yyh, johtuuko tämä siitä, että olen tulossa vanhaksi? :D Okei en vouhota tästä enempää.

Voit taas lukea huoletta :)

Hymähtelin lukiessani kirjan viittauksia tulevista tapahtumista. Ensimmäisillä lukukerroilla kun ei ole ymmärtänyt mitä joillakin asioilla tarkoitetaan. Ja kyllä, hämmästelen edelleen miten toisessa kirjassa viitataan jo asioihin mitkä tapahtuvat viimeisessä kirjassa. Kuitenkin kun miettii vuosien määrää mitä kirjojen ilmestymisen välissä on ollut. Ah, Rowling on vain huippu!

Tämä kirja ilahdutti ja hauskuutti iltojani joulukuussa. Yritän nyt taas lukea kamalaa kasaa kirjaston kirjoja jotka olen kotiini raahannut, ennen kuin aloitan Azkabanin vangin. Vaikeaa on malttaa pysyä erossa. Tämä teos saa minulta kunnialliset viisi tähteä (aivan kuin voisin muuta pottereille antaa). Tosin jos arvostelisin potterit jossain omassa kategoriassaan, niin silloin tämä saisi ehkä 3,5 tähteä. En tiedä, en vain osaa antaa näille vähempää tähtiä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 365 

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #2

Mistä: Oma kirjahylly

P.S. Tänään on ollut kyllä surun päivä meille potterfaneille. :( Rest in peace Alan Rickman.
Minulla on vain yksi sana.

ALWAYS.

R.J PALACIO - WONDER

You can't blend in when you were born to stand out.

My name is August. I won't describe what I look like. Whatever you're thinking, it's probably worse.

Wonder oli kirja jonka luin jo melkein kuukausi sitten. Olisi pitänyt kirjoittaa tämä jo silloin.. Sillä olen unohtanut aivan liian paljon (syytän työ- ja joulukiireitä!).

Muistan kumminkin, että tämä on yksi parhaimpia kirjoja mitä olen tänä vuonna lukenut! Itseasiassa yksi parhaimpia ikinä! Tässä on kirja joka sai minut kulkemaan tunteiden vuoristorataa. Tämä kirja ei säästellyt minua kyyneliltä. Oli ilon ja surun kyyneliä. Kirja sai minut nauramaan, ilahtumaan, vihaiseksi ja onnelliseksi.

Kirja kertoo 10-vuotiaasta August Pulmanista. Hän on aivan tavallinen poika joka fanittaa Star Warsia, pelaa Xboxia, on hauska ja älykäs. Auggiella on tosin synnynnäinen kasvojen poikkeavuus, hänen kasvonsa ovat siis hurjalla tavalla epämuodostuneet. Tämän vuoksi hän on ollut kotikoulussa äitinsä opettamana ja suojeluksessa. Ihmiset tuijottavat poikaa kaupungilla, lapset juoksevat kiljuen karkuun. Nyt hänen vanhempansa ovat päättäneet, että Augustuksen on aika mennä kouluun, aivan niin kuin muutkin lapset. Kouluun meno on kymmenenvuotiaalle Auggielle kova paikka ja kuten arvata saattaa, ensimmäisestä vuodesta ei ole tulossa helppo. Miten saada ystäviä, kun kaikki tuntuvat pelkäävän ja karttavan sinua? Miten saada muut vakuuttuneeksi siitä, että olet sisimmässäsi aivan tavallinen poika?

Kirjasta voi saada etukäteen ajatuksen, että se on lapsille suunnattu, kertoohan se sentään 10-vuotiaasta pojasta. Mielipiteeni kirjan lukemisen jälkeen on kuitenkin se, että tämän voi lukea oli sitten 10- tai 100-vuotias. Ja minulla ainakin tämä meni tunteisiin, syvälle sinne.

Kirja koostuu kahdeksasta osasta. Kolmessa osassa Augustus on itse äänessä. Muissa osissa äänessä ovat Auggien sisko Olivia, tämän poikaystävänsä Justin ja ystävä Miranda. Myös Auggien ystävät Summer ja Jack saavat oman osuutensa. Luulin itse aluksi, että koko kirja kerrotaan Auggien näkökulmasta ja meinasin pettyä, kun ensimmäisen kerran osa vaihtui. Onneksi säikähdin turhaan, sillä kirja sai mukavasti lisää väriä muista kertojista ja lisäsi vain lukunautintoa. Oli mielenkiintoista nähdä Auggie muidenkin silmillä.

Kirja totisesti pistää ajattelemaan. Miten itse käyttäytyisin tilanteessa, jossa kohtaisin Auggien näköisen pojan? Kirja saa myös ajattelemaan koulukiusaamista, joka onkin nykypäivänä paljon esillä. Tämän takia suosittelisinkin kaikkia lukemaan Wonderin.

En varmasti saa tällä tekstillä kirjasta esille niin paljon kun haluaisin! Mutta oikeasti lukekaa tämä! Ja jos kieli mietityttää, niin aina kannattaa kokeilla. Kirja kuitenkin oli hyvin helppoa ja sujuvaa englantia, että jopa minä luin tämän nopeasti ja ilman sanakirjaa! Välillä jopa unohti, että luki vierasta kieltä. Jos et ennen ole lukenut englanniksi kirjoja, suosittelen aloittamaan tästä. :) Itse ainakin voin juhlia, että olen taas saanut yhden englanninkielisen kirjan kokonaan loppuun! Tulen palaamaan kirjan pariin varmasti. :)

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Wonder

Kirjailija: R.J Palacio

Sivuja: 310 (eng. pokkari)

Kustantaja: Corgi

Mistä: Oma kirjahylly

Ps. Jos et ole katsonut Star Wars elokuvia, suosittelen katsomaan! Itse oli pakko kirjan luettua sivistää itseäni. Nyt jopa ymmärrän osan kirjan Star Wars viittauksista. :D Älkääkä Star Warsin vihaajat pelästykö! Ei tämä kirja niin paljon viittauksia sisältänyt, että maku olisi mennyt.
Enään yksi leffa jäljellä ja sitten voinkin mennä katsomaan uusimman Star Warsin elokuviin! Jipii!