LUCINDA RILEY: MYRSKYN SISAR

Saanko itkeä ja nauraa sekä ehkä hieman kiljua ja hyppelehtiä? Sillä näin innoissani en ole aikoihin ollut kirjallisuudesta. Sain Lucinda Rileyn Myrskyn sisaren hetki sitten luettua loppuun ja kirjoitan tätä ehkä pienessä tunnekuohun vallassa. Olin hurjan innoissani jo luettuani sarjan ensimmäisen osan Seitsemän sisarta. Ajattelin, että näinköhän toinen osa kykenee samaan... ja ei ihan, tämä oli nimittäin vielä parempi. Siitä ei ole edes kauaa, kun totesin ystävälleni etten yleensä itke kirjoja lukiessani. Mikä on minusta hyvin outoa, sillä telkkaria katsoessani itken aina = ilosta ja surusta. Mutta voi jumpe, tämä sarja ja varsinkin tämä toinen osa. Montahan nenäliinaa mulla meni?

Riley tekee mielestäni upeaa työtä tämän sarjansa kanssa. Se taustatyön määrä, mitä hän kertoo tehneensä on häikäisevää ja sen myös näkee tekstistäkin. Ja ihanaa, että hän sanoo asuvansa aina siellä, mihin kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat, eli tätä kirjaa tehdessään hän on asunut Norjassa sekä Saksassa.

Ally D´Aplièse on adoptoidun sisarusparven toiseksi vanhin tytär. Hän on ammattipurjehtija ja niin hyvä sellainen, että hänellä on mahdollisuus päästä Olympialaisiin kotimaansa Sveitsin joukkueeseen. Kesken purjehduskisan alkua Ally saa kuulla isänsä kuolemasta ja kiitää vauhdilla kotiin muiden sisarusten luokse. Kirja alkaa siis samasta ajanjaksosta kuin edellinen osa. Kirjasarjan kaikki kuusi ensimmäistä osaa alkavat siitä, kun sisarukset saavat tietää isänsä kuolemasta. Kirjailija on sanonut, että kirjat voidaan lukea satunnaisessa järjestyksessä. Kuitenkin tarinan taustalla menee yhteinäinen punainen lanka ja mielestäni sarjasta saa eniten irti lukemalla sen oikeassa (ilmestymis)järjestyksessä.

Tuttuun tapaan tässäkin kirjassa päästään sukeltamaan Allyn sukujuuriin ja matkaamme vuorostaan Norjaan sekä Saksaan (okei myös Englantiin ja Kreikkaan, mutta sukutarina sijoittuu Norjaan ja Saksaan). Kirjassa vaihdellaan kahden päähenkilön välillä, eli Allyn lisäksi on Anna Landvik joka oli kuuluisa laulaja Norjassa 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran Allyn tarinan vaihtuessa Annan tarinaan, ensireaktioni oli "EIIII". Mutta nyt meni oikeasti vain pari sivua ja olin jo aivan koukussa Anna Landvikin elämään ja siihen, kuinka hän päätyy laulamaan kuuluisan Edward Griegin oopperan ensi-iltaan.

Riley onnistuu kirjallaan pitämään mielenkiintoni yllä jatkuvasti. Naurattaa se, kuinka normaalisti pelkään aloittaa paksuja kirjoja, mutta näitä kirjoja lukiessa nautin vain sivujen suuresta määrästä. Näissä tosin on myös ihanan iso fontti ja riviväli, joten sivut kääntyvät nopeasti! 

En mitään halua kirjasta spoilata, mutta sanottava on, että tässä oli surullisempi pohjavire kuin edellisessä osassa. Olin hieman spoilaantunut joistakin kirjan tapahtumista etukäteen (kiitos äiti), mutta silti voisin sanoa järkyttyneeni. Tässä osassa keskityttiin myös ihanan paljon musiikkimaailmaan (josta mitään en itse kyllä ymmärrä) sekä purjehdukseen. Ja jos edellisen osan luettua mulla oli hinku päästä näkemään Rio omin silmin, arvatkaapa kuinka paljon haluan nyt matkata Norjaan!

Mieltäni kutkuttavat erilaiset mahdollisuudet siitä, mihin sarja etenee ja mikä tämä Pa Saltin luoma mysteeri lopulta onkaan. Nyt näppejä polttelisi jo hyllyssä odottava kolmas osa, joka ilmestyi pari kuukautta sitten! Mutta maltan vielä pienen hetken, sillä tiedän ahmivani sen taas vauhdilla ja neljättä osaa joutuu odottamaan vielä hetkisen. Hirvittävän vaikeaa oli myös koota näitä hajanaisia ajatuksia tästä kirjasta kasaan, kun haluaisin vain laulaa jotain ylistyslaulua tästä. :D Joten lopuksi kai sanon vain (jos ette tähän mennessä ole jo tätä ymmärtäneet): LUKEKAA LUKEKAA LUKEKAA TÄMÄ SARJA!

Teos: Myrskyn sisar

Alkuperäinen nimi: The Storm Sister

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Lucinda Riley

Sivuja: 734

Kustantaja: Bazar

Takakannesta:

Allyn tarina jatkaa ainutlaatuista matkaa 

Seitsemän sisaren maailmaan, jossa 

salaisuudet paljastuvat herkullisen hitaasti

mutta aina yllättäen.

Ally D´Aplièse on ammattilaispurjehtija ja juuri aloittamassa purjehduskisaa sekä rakastumassa korviaan myöten kilpa-aluksen kapteeniin, kun hän saa viestin isänsä kuolemasta. Ally matkustaa heti lapsuuden kotiinsa, jossa hänen viisi sisartaan jo odottavat häntä. Sisarus-sarjan isä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt jokainen tytöistä saa oman kirjeen, johon Pa Salt on sisällyttänyt vihjeen kunkin alkuperästä.

Allyn vihje vie hänet Norjaan. Vuonojen ja metsien maassa hän saa kuulla yli sata vuotta sitten eläneestä Anna Landvikista, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Pala palalta Annan ja Edwardin tarina hahmottuu Allylle, mutta samalla se saa hänet yhä enemmän miettimään, kuka Pa Salt oikeastaan oli ja miksi seitsemäs sisar on kadoksissa.

SARAH J. MAAS: VARJOJEN KUNINGATAR

AAAA EN KESTÄ ODOTTAA MELKEIN VUOTTA SEURAAVAAN SUOMENNOKSEEEEEEN! pieni avautuminen tähän alkuun. taas. olkaa hyvät.

Vaikka kuinka yritin viivytellä tämän lukemista, venytin ja venytin, ei se auttanut. Joudun odottamaan seuraavaa osaa melkein vuoden (jos Gummerukselta tulee seuraava osa ensi keväänä??). Tein itseasiassa itselleni hieman hallaa tällä lukemisen venyttämisellä, tai uskon kirjan kärsineen siitä. Alku nimittäin tuntui vähän puuduttavan pitkältä ja tuntui että mitään ei oikein tapahtunut. Innostuin kovasti vasta sitten, kun suosikkihahmoni Rowan astui taas mukaan kuvioihin noin 200 sivun jälkeen.

Tähän väliin pitää varmaan sanoa, että jos et ole aiempia osia lukenut (tai olet, mutta tämä uusin vielä lukematta) ja haluat välttyä spoilereilta, LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN. Tästä kirjasta puhuminen ilman spoilereita on nimittäin tooodella vaikeaa.

Celaena esiintyy vihdoin taas omalla oikealla nimellään, Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Hän on palannut sinne, missä sarjan ensimmäiset kaksi osaakin olimme, Riftholdiin. Rifthold on synkempi kuin koskaan aiemmin, kaduilla ja viemäreissä kulkee nimittäin valgidemoneita vartioimassa kaupunkia ja nappaamassa kiinni kapinallisia. Aelin ja hänen muu joukkonsa piileskelee päivät Aelinin asunnolla erään varaston kattohuoneistossa. He käyvät vuorollaan tiedustelemassa ja vakoilemassa kaupunkia, tekevät suunnitelmia siitä, miten edetä ja pelastaa ystävänsä. Sillä paha kuningas on ottanut valtaansa oman poikansa, Aelinin rakkaan ystävän Dorianin, hän on istuttanut poikaansa demonin. Aelin, Chaol ja muut kumppanit tekevät kaikkensa pelastaakseen Dorianin, mutta onko mitään enää tehtävissä? Onko Doriania enää? Olisiko armollisinta vain tappaa Dorian?

Kuten jo aiemmin mainitsin, innostuin kirjasta enemmän heti kun Rowan palasi kuvioihin. Aelinin oma haltiasoturi, johon tutustuimme edellisessä kirjassa. Sain kivan jännityksen tunteen lukemiseen, sillä shippaan näitä kahta niin paljon, että pelkäsin Rowanille käyvän huonosti. Sillä miten Rowan pärjää Riftholdissa ilman haltian voimiaan? 

Ja toinen mistä pidin erityisesti, oli Manon Mustanokan kappaleet <3 Tykästyin näihin hiljalleen edellisessä osassa ja tässä osassa taas odotin näitä varmaan eniten! 

Sitten asioita jotka hiertivät mieltä: Niin paljon kuin tän sanominen sattuukin, niin CHAOL. Äh, miksi Maas päätti kirjoittaa tästä hahmosta näin rasittavan? Pidin nimittäin Chaolista ensimmäisessä ja toisessa osassa ehkä eniten. Toiseksi, tässä oli pari mun mielestä ehkä liian helppoa kuolemaa. Ja kolmanneksi, mikä pakkomielle tässä on saada joka hahmo paritettua keskenään? Tää asia häiritsi lopuksi mua varmaan kaikista eniten :D

Eli oikeasti pidin tästä osasta paljon, mutta en niin paljon kuin edellisestä osasta. Yli 700 sivua oli ehkä hieman liikaa, tätä olisi pystynyt tiivistämään hieman. En osaa yhtään odottaa mitä seuraavassa osassa tapahtuu, mutta haluaisin jo tietää. Tsemppiä siis mulle :DD pahimmassa tapauksessa ehdin unohtaa tärkeät asiat seuraavan osan ilmestyttyä ja en jaksa lukea näitä alusta asti (ihan vaan kun aika ei riitä uudelleenlukuun näin lyhyellä välillä).

Koska verivala sitoi nyt hänet ja haltiaprinssin yhteen ikuisiksi ajoiksi, miehen poissaolo tuntui siltä kuin häneltä puuttuisi raaja. Hänestä tuntui yhä samalta, vaikka hänellä olikin paljon tehtävää, vaikka carranamin kaipaamisesta ei ollutkaan mitään hyötyä, ja vaikka mies epäilemättä läksyttäisi häntä sen vuoksi.s.16-17

Teos: Throne of Glass - Varjojen kuningatar

Alkuperäinen nimi: Queen of Shadows

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2019

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 743

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut.

Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: 

Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. 

Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään.

Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

LUCINDA RILEY - SEITSEMÄN SISARTA

Ihan ensimmäisenä mä haluan kiittää omaa äitiäni. Ilman äitiä, tähän kirjaan olisi mitä luultavammin jäänyt tarttumatta. Ihan jo siksi, kun kammoan näitä paksuja järkäleitä, eli kirjoja joissa on yli 500 sivua. Ja tämän kirjasarjan kaikki osat taitavat olla yli 500 sivuisia. Kiitos siis äiti kun hehkutit tätä sarjaa mulle!

Riley kirjoittaa todella koukuttavasti. Ei oikeasti mennyt kuin pari sivua ja totesin, etten voi laskea kirjaa kädestäni ennen kuin silmät menevät väkisin kiinni väsymyksestä. Silti mulla meni taas tämän lukemiseen melkein kuukausi, koska mulla on tällä hetkellä paha tapa lukea montaa kirjaa samaan aikaan = kaikkien kirjojen loppuun viemisessä kestää. Mutta tästäkin huolimatta päivinä, jolloin en tarttunut tähän kirjaan, tarina ja sen hahmot pyörivät mun päässä.

Maia on sisarusperheen vanhin ja kuulee sisaruksista ensimmäisenä heidän isänsä kuolemasta. Kun kaikki sisaret on tavoitettu, he tapaavat porukalla kotilinnassaan Genevejärven rannalla. Siellä he saavat jokainen oman kirjekuoren, jonka miljonääri-isä Papa Salt on heille jättänyt. Papa Salt on adoptoinut kuusi tytärtään eri puolilta maailmaa, silloin kun he olivat pieniä. Ja nyt jos tytöt vain haluavat, he saavat vihjeen omasta syntyperästään. Maian vihje vie hänet Brasiliaan, Rio de Janeiroon, jossa hän alkaa kasata palapeliä yhteen.

"Senhor Quintelas", vanha nainen sanoi huokaisten, "sanoin ystävällenne jo eilen, etten voi auttaa häntä".

"Onko senhora aivan varma? Eihän tarvitse kuin katsoa tuota takan yläpuolella riippuvaa muotokuvaa nähdäkseen, ettei senhorita Maia ole tullut tänne väärin perustein. Eikä hän tavoittele rahaa. Hän haluaa vain selvittää sukujuurensa. Onko se väärin? Voitteko moittia häntä siitä?"

Vilkaistessani Florianon osoittamaan suuntaan näin öljymaalauksen naisesta, jonka nyt tiesin Izabela Aires Cabraliksi. Sillä kertaa mielessäni ei ollut enää epäilyksen häivää. Minäkin näin, että olin kuvan naisen kaksoisolento.s.151-152

Siis vitsit miten kivaa oli lukea kirjaa, joka sijoittui Rioon. Rio on aina ollut mulle sellainen paikka, josta en tiedä oikeastaan muuta kuin ison Jeesus Kristus patsaan kalliolla. Ja kuinka siistiä, että tässä kirjassa palataan Maian vihjeiden perusteella 1920-luvulle, jolloin arkkitehti Heitor de Silva Costa alkaa suunnitella tämän kyseisen patsaan rakentamista. Aluksi en ollut kovin innoissani siitä, että aikakausi vaihtui ja päähenkilö ei ollutkaan enää Maia, mutta Rileyn taidokkaan sanailun ansiosta, koukutuin myös tähän monen vuoden takaiseen tarinaan. Kirjassa vaihdeltiin mielestäni sujuvasti eri vuosikymmenten välillä ja kiinnyin näiden molempien hahmojen tarinaan, oikeastaan koko Maian suvun tarinaan. 

Onhan tämä kirja pääsääntöisesti "hömppää", mutta mun mielestä todella hyvää sellaista! Ja hyvin erilaista mitä olin ennen tätä lukenut. Kirja on juuri sopiva sekoitus oikeaa historiaa, nykypäivää, mysteeriä ja vanhaa legendaa. Kirja meni ihan heittämällä yhdeksi kaikkien aikojen suosikiksi ja en malta odottaa, että pääsen lukemaan jatkoa! Seuraavassa osassa käsitellään sisarusparven toiseksi vanhinta tytärtä, Allya, ja pääsemme käsittääkseni matkaamaan hieman lähemmäs Suomea, nimittäin Norjaan. Kirja jättää myös muutamia kysymyksiä auki ja pelkään, että vastauksia saadaan kunnolla näihin vasta aivan viimeisessä osassa. 

Varoituksen sanana, kirja sai ainakin mulla aikaan sen, että haluaisin nyt päästä käymään Brasiliassa ja Riossa ja nähdä kaiken ihan omin silmin. :D Ensi hätään täytynee ehkä lukea jotain muuta kirjallisuutta Brasiliaan ja Rioon liittyen. Vinkkejä?

Helmet-lukuhaaste: 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

Teos: Seitsemän sisarta

Alkuperäinen nimi: The Seven Sisters

Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Lucinda Riley

Sivuja: 678

Kustantaja: Bazar

Takakannesta:

Maia D'Apliése ja hänen viisi sisartaan ovat kokoontuneet heidän lapsuudenkotiinsa Atlantikseen - upeaan linnaan Genevejärven rannalla. Heidän isänsä, omalaatuinen miljonääri Papa Salt, on kuollut. Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt kun isä on kuollut, saa jokainen heistä oman kirjekuoren, joka sisältää vihjeen tytön historiaan. Maian vihje vie hänet toiselle puolelle maailmaa Rio de Janeiroon, jossa hänen tarinansa palapeli alkaa rakentua.

Kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin, Rion villillä 1920-luvulla, Jeesus Kristus patsaan rakennustyö on vasta alkamassa. Arkkitehti Heitor de Silva Costa perheineen purjehtii Pariisiin etsimään kuvanveistäjää suureen projektiinsa. Heidän kanssaan matkustaa Izabela Bonifacio, joka on isänsä tahdosta vasta kihlautunut. Montmarten taiteilijapiirit muuttavat nuoren naisen elämän täysin, eikä paluu takaisin Rioon ole helppo.

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - TULEN PERILLINEN

Se fiilis kun oivallat löytäneesi uuden lempikirjailijasi, V I H D O I N! Voin viimeinkin mainita myös välillä jonkun muun nimen kuin J.K. Rowlingin, kun suosikkiani kysellään. Sillä kyllä, tämän Throne of Glass -sarjan kolmannen osan myötä, Maas nousee yhdeksi suosikikseni ja haluan lukea häneltä kaiken. En edes tiennyt, kuinka kovasti olenkaan kaivannut elämääni tällaisia kirjoja! Varoituksen sananen vielä.. jos haluat välttyä edellisien osien spoilereilta, ethän lue tämän pidemmälle.

Celaena Sardothien on saapunut Adarlanin kuninkaan käskystä Wendlyniin, Suuren valtameren toiselle puolelle. Wendlyniin, jossa taikuus on yhä läsnä sillä kuningas ei ole onnistunut ottamaan Wendlyniä haltuunsa. Celaena ei kuitenkaan suorita kuninkaan antamaa tehtävää Wendlynissä, vaan viettää päivänsä juomalla viiniä katoilla ja syömällä pihistettyä kamalan makuista teggyaa eli sipulinmakuista leipää. Aurinkoisena päivänä Celaena kuitenkin kohtaa kujalla haltiasoturi Rowanin. Rowan on tullut hakemaan Celaenaa haltiakuningatar Maeven luokse. Itsesäälissä rypevä Celaena lähtee juron haltiasoturin matkaan, sillä Celaenalla on tarve saada Maevelta lisää tietoa mahtiavaimista ja siitä, miten hän voisi kukistaa Adarlanin kuninkaan. Eihän hänen ystävänsä voinut uhrata kaikkea turhaan? Pakkohan hänen on mennä, vaikka mieli tekisi kuolla siihen paikkaan.

Chaol ja Dorian ovat molemmat jääneet Adarlaniin ja heidän välinsä ovat alkaneet viilentyä. Dorian kamppailee taikavoimiensa kanssa ja yrittää parhaansa mukaan piilottaa ja oppia hallitsemaan niitä. Chaol suree Celaenaa, ja samaan aikaan pohtii kuinka voisi suojella prinssiään. Olisiko mahdollista saada taikuus takaisin Adarlaniin? Silloin Dorian ei ehkä olisi niin pahassa pulassa.

Rowan yrittää kouluttaa Celaenaa taikavoimiensa hallitsemisessa ja tämä koulutus onkin iso osa tätä kirjaa. Rowan on ankara ja kylmä Celaenaa kohtaan ja voisi melkein sanoa molempien vihaavan toisiaan. Mutta kuitenkin, Rowanin työ tuottaa tulosta ja Celaeana alkaa hallitsemaan voimiaan. Rowanin tuominen mukaan kirjaan oli yksi tämän kirjan parhaita anteja, pidin tästä hahmosta paljon!

"Jopa hänen sielunsa tuntui avarammalta. Aivan kuin se olisi ollut pitkään vangittuna ja haudattuna ja pääsisi vasta nyt levittämään siipiään. Hän ei tuntenut iloa, eikä ehkä koskaan enää tuntisikaan, mutta hän tunsi ripauksen siitä, millainen oli ollut ennen kuin suru oli musertanut hänet niin täydellisesti". s.268

Tässä osassa Rowanin lisäksi tuli monta muutakin uutta hahmoa. Yksi näistä hahmoista sai heti alussa jo omat kappaleensa - Manon Mustanokka. Aluksi Manonin luvut tökkivät kohdallani, mutta heti kun mukaan asteli liuta lohikäärmeitä olin myyty. Manon kouluttaa pienestä loukkaantuneesta lohikäärmeestä itselleen tunnollisen ratsun ja ystävän (Näin koulutat lohikäärmeesi, on yksi suosikki animaatioistani, joten itkin onnesta näistä lohikäärmeistä lukiessani). Samalla kun liuta uusia hahmoja astelee kuvioon mukaan, jää valitettavasti yksi vanhoista hahmoista taka-alalle, nimittäin Chaol. Ei sillä, shippaan häntä edelleen enemmän kuin Doriania, mutta kiinnostavimpia miespuolisia hahmoja olivat tässä osassa Rowan ja Aedion.

Kolmas kirja paljasti myös vihdoin Celaenan lapsuuden ja kaikki se tuska ja suru mitä Celaena oli joutunut kokemaan, tuli lukijallekin koettavaksi. Celaenan hahmokin kehittyy tässä osassa taas ison harppauksen ja näin ollen ymmärsin tätä hahmoa huimasti paremmin. Maas on aivan äärimmäisen taitava kertoja! Pienet tiedonmuruset mitä hän jakaa lukijalle juuri oikeaan aikaan saa otteen kirjasta vain tiukentumaan. Ja miten tuskaiset kuukaudet on taas edessä odottaa seuraavaa osaa, sillä tämän kirjan loppu... ÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Kirja antaa myös vihdoin järkyttävän selvää kuvaa, kuinka kamalasta miehestä on kyse, kun puhutaan Dorianin isästä, Adarlanin kuninkaasta. Celaena on varmasti ainoa joka hänet voi joskus voittaa, mutta tämän kirjan jälkeen kysymys onkin, ketä kaikkia hän saa taistoon omalle puolelleen mukaan? Keneen voi oikeasti luottaa? Huudan tätä kirjoittaessa sisäisesti koska haluan tietää kaiken nyt ja heti.

"Hän oli kuningatar yhtä lailla kuin Maevekin. Hän oli voimakkaan kansan ja mahtavan valtakunnan hallitsija.

Hän oli tuhkan ja tulen perillinen, eikä hän kumartaisi ketään."s.554

Teos: Throne of Glass - Tulen perillinen

Alkuperäinen nimi: Heir of Fire

Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 624

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista suruista. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan siitä sanoinkuvaamattoman hinnan. Nyt hän taistelee murheen murtamana omaa sisäistä tyhjyyttään vastaan.

Kaiken pimeyden keskellä Celaenasta on kuitenkin kasvamassa koko ajan vahvempi, viisaampi ja määrätietoisempi - todellinen kuningatar. Jos Celaena löytää Wendlynistä etsimänsä vastaukset, oppii hallitsemaan voimiaan ja voittaa demoninsa, hänestä on tulossa myös Adarlanin julman vallanhimoisen kuninkaan suurin uhka. Mutta onko Celaena valmis taistelemaan tiensä takaisin valtaistuimelle?

Muissa blogeissa: Expelliarmus, Tarinoiden syvyydet, Kirjapöllön huhuiluja, Minun mielessä

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - KESKIYÖN KRUUNU

Tätä kirjaa lähdin lukemaan jo hieman suuremmilla odotuksilla kuin sarjan ensimmäistä osaa Lasipalatsia. Lasipalatsi ei lumonnut minua täysin, mutta olin kuullut muilta lukijoilta sarjan paranevan jo toisessa osassa huomattavasti. Lunastiko tämä kirja odotuksensa? Voi kyllä! Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa nautiskellen, sillä en halunnut kirjan loppuvan. Olenkin tyytyväinen, että päätin jättää kirjan lukemisen alkukesään, sillä nyt en joudu tuskissani odottamaan kolmatta osaa montaa kuukautta. Itseasiassa sen pitäisi tulla jo tässä kuussa!

Celaena Sardothien voitti edellisessä osassa kamppailun paikasta Kuninkaan Miekkana. Nyt Celaena täyttää pahan kuninkaan määräyksiä ja neljän vuoden kuluessa hän olisi vapaa! Mutta kestääkö Celaena neljää vuotta, varsinkaan kun kuningas määrää häntä tappamaan tuttaviaan ja Celaenan mielestä viattomia. Vartioston kapteenin Chaolin ja Celaenan välit lämpenevät ja kirjassa saadaan kuulla lisää mahtimerkeistä sekä siitä mitä prinsessa Nehemialla on mielessä. Ja onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta, saati sitten itse kuninkaan linnasta.

"Sota oli syttynyt kaikkia vastaan. Vaviskoot he kaikki pelosta sitä kohtaan, jonka olivat herättäneet."s.279

Pidin siitä, miten tässä osassa kolmiodraama oltiin jätetty enemmän taka-alalle ja lukijalle alkoi pikkuhiljaa selvitä asioita enemmän. Mistä kuningas saa voimansa ja miten hän on onnistunut valloittamaan niin suuren osan Erileasta. Kirjassa on myös muutama suuri juonenkäänne, jotka tekivät kirjan lukemisesta ahmittavampaa ja saivat leuan tippumaan lattiaan. Kirjassa tutustutaan myös Celaenan menneisyyteen paremmin sekä hänen monet puolensa tulivat hyvin esiin tässä osassa, mikä ainakin itseäni innosti suuresti. Celaena onkin kiinnostavin hahmo tässä sarjassa, mutta heti perässä tulevat Chaol ja kruununprinssi Dorian. Varsinkin Dorianin pisteet nousivat tässä osassa paljon.

Kirjan maailma on omalla tavallaan uniikki ja maaginen. Se kutkuttaa ja siitä haluaa tietää lisää. Odotankin innolla, mitä saamme oppia seuraavissa osissa.

En tiedä miten pukisin sanoiksi sen, mitä tästä osasta ja koko sarjasta ajattelen. Tällaista fantasiaa olen kaivannut elämääni jo pitkään! Enkä malttaisi pysyä housuissani, kun ajattelen millaiseen cliffhangeriin tämä toinen kirja loppui. Tulisi jo se kolmas osa! Enkä malta odottaa, kuinka Maas kirjailijana kehittyy sarjan edetessä.

Olen toitottanut tätä jo miljoona kertaa ympäri somea, mutta jos ensimmäinen osa ei ihan iskenyt, kokeile vielä tätä toista!

P.S. Team Chaol!

Teos: Throne of Glass - Keskiyön Kruunu

Alkuperäinen nimi: Crown of Midnight

Ilmestynyt: 2013 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 453

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

PAHAN KRUUNAAMA

VELVOLLISUUKSIEN SITOMA

RAKKAUDEN REPIMÄ

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.

Muissa blogeissa: Minun mielessä - Kirjablogi, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen välissä, Tarinoiden syvyydet, Kolmas kirja taskussa

Kirjassa kartta sisäkannessa

STEPHANIE GARBER - CARAVAL

Mikä suuri ongelma tästä kirjasta mulle tulikaan! Mutta taas kerran voin todeta olleeni väärässä. Nyt hävettää myöntää, mutta sain tämän arvostelukappaleena kustantajalta vuosi sitten. Yritin sitten pariinkin otteeseen tätä lukea, mutta kirja ei vain tuntunut imaisevan mukanaan. Luovutin siis suosiolla, sillä tiesin muiden tykänneen tästä, enkä halunnut oman huonon fiilikseni pilaavan tätä lukukokemusta. Tuossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ihan oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja luen tämän vaikka väkisin, en voi enää roikottaa tätä lukemattomana. Ja alku tuntui tälläkin yrityksellä taas niin tuskaiselta...

Caraval kertoo kahdesta sisaruksesta, Scarlett ja Donatella Dragnasta. He asuvat kotisaarellaan julman isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tyttäriään. Isä on järjestänyt Scarlettille avioliiton kreivin kanssa, jonka Scarlett näkee vasta häissään. Avioliitto on molemmille tytöille keino päästä pois julman isänsä luota, mutta mitä jos aviomies on yhtä julma? Ja sitten on vielä Scarlettin unelma: Caraval. Caraval on maaginen peli ja esitys, joka järjestetään kaukana tyttöjen kotisaarelta. Peliin voivat osallistua vain kutsun saaneet henkilöt ja Scarlett on halunnut peliin koko ikänsä. Hän on monta vuotta lähettänyt kirjeitä Caravalin mestarille Legendille ja pyytänyt, että voisivat siskonsa kanssa päästä kerran osallistumaan. Mistä moinen into? Tyttöjen isoäiti kertoi aina tarinoita mahtavasta Caravalista ja mystisestä Legendistä. Tällä viimeisellä kerralla, Scarlett omaksi yllätyksekseen saa kutsut Caravaliin. Caravalissa kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Varsinkaan sieltä ei pääse niin ajoissa pois kuin olisi tarkoitus. Ja voiko romantiikalta välttyä noin salaperäisessä paikassa?

Scarlett oikaisi selkänsä ja kokosi rohkeutensa, johon yleensä turvautui ainoastaan silloin, kun hänen piti suojella sisartaan. "Luulen, että teette nyt virheen. Minun nimeni on Scarlett Dragna, ja me olemme Caravalin mestari Legendin kunniavieraita."s.96

Mikä onni, että päätin kuitenkin tarttua tähän ja selättää pelkoni. Myönnetään alun olleen todellakin tuskaisa, sillä tuntui etten meinannut saada langanpätkistä kiinni. Veikkaisin kuitenkin, että vika oli minussa itsessäni, enkä vain omaa tyhmyyttäni saanut tekstistä heti kiinni. En myöskään alkuun välittänyt kirjan hahmoista oikeastaan ollenkaan, ei kiinnostanut yhtään mitä heille tapahtuu. Ehdinkin tästä valittaa jo Goodreadsissa ja heti valituksen jälkeen joku tässä klikkasikin. Olen nyt pari päivää sulatellut lukemaani, ja voihan jumpe! Tämä vain muuttui paremmaksi mitä kauemmin sulattelin. Kaikki se tarinan maagisuus ja yllätykset. Tämä onkin mielestäni hyvä lukea niin, ettet tiedä tarinasta kunnolla mitään etukäteen!

Olen siis hyvin onnellinen siitä, että sain selätettyä tämän kirjan ja iloinen myös siitä, että kuitenkin odotin tämän lukemista. Koska olihan tässä odottamisessa jotain hyvääkin. Seuraava osa tulee syksyllä ja nyt kirjan tapahtumat ovat luultavasti paremmin päässäni! En malttaisi odottaa. Näkisin mielelläni tämän myös elokuvana ja filmatisointi onkin myyty Twentieth Century Foxille kauan ennen kirjan julkaisua. Kirja olisi toki toiminut mielestäni myös hyvin yksittäisenä teoksena, mutta en pane pahakseni, jos tämä yhdellä osalla jatkuu.

Teos: Caraval

Alkuperäinen nimi: Caraval

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Stephanie Garber

Sivuja: 359

Kustantaja: Wsoy

Arvostelukappale

Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! 

Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

"ÄLKÄÄ ANTAKO LUMON VIEDÄ TEITÄ MENNESSÄÄN."

Muissa blogeissa: Bibbidi Bobbidi Book, Unelmien aika, Sivujen välissä, Carry On Reading, Kirjamaailma, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuilua

JENNY HAN - P.S. I STILL LOVE YOU

Trilogian ensimmäinen osa To All the Boys I've Loved Before ihastutti mua viime kesänä Kyproksen auringon alla ja nousi jopa viime vuoden suosikiksi luetuista kirjoista. Olen kärsinyt monta kuukautta lukujumista. Luen kyllä, mutta yhtäkään kirjaa en meinaa saada päätökseen kun aina aloitan vain uusia. Tämänkin kirjan kanssa meinasi käydä köpelösti. Aloitin tämän marraskuussa junamatkalla, mutta sen jälkeen kirja jäi lojumaan koskemattomana. Eräänä tammikuun iltana päätin, että nyt mä tämän luen alusta alkaen ja se oli menoa se. Pitkästä aikaa jokin kirja imaisi mukanaan ja luinkin tämän parissa illassa.

Lara Jeanin salaiset rakkauskirjeet lähtivät viidelle omistajalleen nimeltä mainitsemattoman henkilön toimesta viime kirjassa. Tämän seurauksena Lara Jean ajautui feikkisuhteeseen Peterin kanssa, joka oli yksi viidestä rakkauskirjeen kohteesta. Ja pitihän se arvata, että vaikka LJ ja Peter uskottelivat itselleen, ettei tunteita ole mukana, niitä syntyi kuitenkin.

Toinen osa jatkaa suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Lara Jean ja Peter päättävät yrittää seurustelua tosissaan. Ilman vaikeuksia ei näiden kahden suhde lähde kuitenkaan käyntiin, sillä Lara Jeanista ja Peteristä alkaa levitä netissä salaa kuvattu video ja Lara Jean joutuu kiusatuksi koulussa. Koska totta kai tyttö on huora ym. paskaa, jos muhinoi oman poikaystävän kanssa porealtaassa ja jätkä on tietenkin vain kuningas kaikkien silmissä. HUOOOHH. Tää vaan on niin totta. Peter viettää myös ärsyttävän paljon aikaa oman exänsä kanssa. Miksi?... Miksi?! Samaan aikaan menneisyyden ihastus palaa yllättäen kuvioihin ja saa Lara Jeanin entistä enemmän sekaisin ja hämilleen.

Mulla oli jotenkin ihan unohtunut edellisen osan jäljiltä, kuinka ihana Peter on. Ja sen takia mä vaan en sietänyt Peteriä tässä osassa ollenkaan. Mun mielestä Lara Jean olisi hyvin voinut unohtaa koko jätkän, sillä parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Toivon hartaasti, että viimeinen osa palauttaa Peterin hohdon tai Lara Jean unohtaa koko jätkän. Vähän pelottaa siis tarttua viimeiseen osaan..

"I can see now that it's the little things, the small efforts, that keep a relationship going. And I know too that in some small measure I have the power to hurt him and also the power to make it better. This discovery leaves me whit an unsettling, queer sort of feeling in my chest for reasons I can't explain."s.197

Jotenkin olen silti aivan rakastunut Hanin tyyliin kirjoittaa. Hahmot ovat ihania, varsinkin Lara Jeanin pikkusisko Kitty. Ja jotenkin elämän normaaleistakin asioista ollaan saatu viihdyttävää luettavaa. Kirjassa oli myös meneillään päätarinan lisäksi monta sivujuonta. Kitty yritti muun muassa saada tyttöjen isän yhteen naapurin rouvan kanssa, sillä hän on ollut yksin siitä asti kun tyttöjen äiti kuoli monta vuotta sitten. Myös vanhainkoti, jossa Lara Jean teki töitä, oli suuressa osassa kirjan tapahtumia.

Tää kirja sai mut jopa kyynelehtimään. Jotenkin Lara Jeanin suru siitä, kuinka hän on joutunut aikuistumaan ilman äitiä vierellään, oli sydäntä särkevää luettavaa. En osaisi edes kuvitella omaa elämää ilman äitiäni. Äiti oot paras♥

"Because over and over one thought runs in my head on a loop: I miss my mother. I miss my mother. I miss her so much. If she were here, she would sit at the foot of my bed. She would put my head in her lap, and run her fingers through my hair, and whisper in my ear, It will all be fine, Lara Jean. It will all be fine."s.250

Teos: P.S. I Still Love You

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: ei suomennettu

Kirjailija: Jenny Han

Sivuja: 337

Kustantaja: Scholastic

Takakannesta:

Lara Jean didn't expect to really fall for Peter.

They had just been pretending. Expect suddenly they weren't. Now Lara Jean is more confused than ever.

Then another boy from her past returns to her life, and Lara Jean's feelings for him return too.

Can a girl be in love with two boys at the same time?

Muissa blogeissa: Tarinoiden syvyydet

CECELIA AHERN - VIALLINEN

Cecelia Ahernin juuri suomennettu ensimmäinen YA-dystopia Viallinen ei pettänyt odotuksiani. Ahernin kirjat olivat ensimmäisiä chick lit kirjoja joihin tartuin teininä ja tämä taisi olla neljäs hänen kirjoittama kirjansa jonka olen lukenut (vaikka olenkin melkein kaikki hänen kirjansa hyllyyni haalinut). Pieniä epäilyksiä herätti, miten tämä suuri viihdekirjallisuuden nimi taitaa YA:n ja dystopian kynäilyn. Mielestäni kiitettävän hyvin! Ahern on osannut luoda todelta tuntuvan tulevaisuuden.

Kun maa oli ajautunut suureen talouskriisiin, perustettiin Kilta, jonka päämääränä oli poistaa vialliset ihmiset korkeista viroista (sillä johtajien uskottiin olevan syypäänä kriisiin). Nykypäivänä Kilta onnistuu karsimaan vialliset yksilöt pois jo ennen kuin he nousevat johtaviin rooleihin. Pyritään siis kitkemään paha pois ja yhteiskunnasta tulee lähivuosina moraalisesti ja eettisesti turmeltumaton.

Pahin pelko ihmisillä on tulla nimitetyksi vialliseksi. Se on ikuinen taakka, jota joutuu kantamaan. Jos sinut tuomitaan vialliseksi, saat polttomerkin itseesi riippuen tekemästäsi virhearviosta. Ja tätä polttomerkkiä joudut kantamaan ilman peittelyjä koko lopun elämäsi. Jos olet viallinen, sinua koskee lukuiset säännöt mm. ei alkoholia, ei ulkona liikkumista klo 23 jälkeen, omat "tylsät" ruuat eli ei mitään ylellistä, bussissa omat merkityt paikat jne.

"Huonoista päätöksistä saa polttomerkin ohimolle.

Valehtelemisesta saa merkin kieleen.

Yhteiskunnalta varastamisesta oikeaan kämmeneen.

Epälojaalisuudesta Kiltaa kohtaan merkki poltetaan rintaan, sydämen yläpuolelle.

Yhteiskunnan uhmaamisesta seuraa merkki oikeaan jalkaan." s.11-12

Celestine North on 17-vuotias täydellinen tyttö. Hän on hyvä koulussa ja hänellä on menestyvä perhe, ihana poikaystävä ja ystäviä ympärillä. Mikä siis voisi mennä ikinä pieleen? Killan johtaja Crevan on Celestinen poikaystävän Artin isä ja Celestinen perheen naapuri, joten Celestine on käytännöllisesti katsoen turvassa mitä ikinä sattuukaan.

Eräänä kauniina päivänä kuitenkin käy huonosti ja se on selvää heti ensi sivuista alkaen. Celestine tekee pahan virhearvion koulumatkallaan ja on vaarana saada itselleen leiman Viallinen tai tuomion vankeudesta. Mutta kyllähän Killan ylin tuomari, poikaystävän isä, perhetuttava Crevan voi auttaa Celestinen pois tästä surkeasta väärinkäsityksestä. Eli ei mitään hätää.

"Hymyilen ensimmäistä kertaa melkein viikkoon. Kun on tarpeeksi pohjalla, voitot ovat pieniä. Mutta ne ovat joka tapauksessa voittoja. Ne täytyy vain tunnistaa niitä nähdessään; ne ovat kuin pimeyteen kätkettyjä pieniä valopilkkuja, pikkuruisia toivonkipinöitä"s.222

Kirja tempaisee heti mukaansa, eikä sitä malttaisi laskea käsistään. Voinkin siis sanoa, että Ahern pitää paikkansa edelleen yhtenä suosikki kirjailijanani. Kirja on joissakin kohdissa, varsinkin itselleni, hyvin ennalta arvattava. Välillä teki mieli huutaa miksi päähenkilö Celestine ei näe tulevaa yhtä selvästi kuin lukija. Miksi Celestinen piti olla niin hyväuskoinen? Tuli samanlaisia turhautumisen hetkiä, kuin välillä Kiera Cassin Valinta-sarjaa lukiessa. Sain kirjasta myös välillä vahvoja Nälkäpeli viboja. Jään innolla odottamaan sarjan seuraavaa (ja viimeistä??) osaa, joka julkaistaan heinäkuussa suomeksi (JES!). Tuntuu, että seuraavaan osaan jätettiin kaikki ne tapahtumat joita odotin innolla ja tämä osa jäi aivan kesken. Mutta ei se mitään, viihdyin tämän seurassa ja tiedän, että heinäkuu tulee nopeasti (koska mihin tää aika menee tällaista vauhtia koko ajan???).

Teos: Viallinen

Alkuperäinen nimi: Flawed

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Cecelia Ahern

Sivuja: 428

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale

Takakannesta:

"Minä en voi olla viallinen. Minähän olen täydellinen."

Seitsemäntoistavuotiaan Celestine Northin elämä on kaikin puolin täydellistä. Hän on suosittu koulussa, hän on esimerkillinen tytär, ja hänen poikaystävänsä on arvostetun perheen poika, joka saa sydämen läpättämään.

Mutta sitten Celestine rikkoo sääntöä jota ei missään nimessä saa rikkoa, ja sillä on mullistavat seuraukset. Häntä uhkaa tuomio- ja leima, joka sulkee hänet yhteisön ulkopuolelle.

  

Rohkaiseva YA-fantasia Viallinen sijoittuu maailmaan, jossa palkitaan täydellisyydestä ja rangaistaan virheistä. Siellä Celestine uskaltaa ottaa kantaa siitäkin huolimatta, että hyvällä teolla on kova hinta.

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

KATHARINE MCGEE - TUHAT KERROSTA: PUDOTUS

Ihan luvattoman kauan taas tämäkin kirja sai hyllyssäni pölyttyä. Rehellisesti vuoden päivät. Luin Otavan katalogista silloin reilu vuosi sitten tästä kirjasta ja kiinnostuin älyttömästi. Sitten tein suuren virheen, nimittäin luin muutaman kirja-arvostelun (en sanatarkasti, hieman silmäillen) ja odotukset kirjaa kohtaa lässähtivät. Mitä tästä opimme... En enää lue kirjojen arvosteluja siinä vaiheessa, jos ne odottavat lukemattomana jo omassa hyllyssä. Koska vaarana on se, että lukemattomaksi ne myös jäävät.

Eletään vuotta 2118 Manhattanilla New Yorkissa. 25 vuotta aiemmin New Yorkiin rakentui ensimmäinen Torni, Torni joka on tuhat kerrosta korkea (4 kilometriä). Ylimmässä kerroksessa asuvat kaikista rikkaimmat ja lellityimmät nuoret vanhempiensa kanssa (tai ilman heitä), kun taas alimmissa kerroksissa asuu kaikista köyhimmät asukkaat. Torni ei ole vain pelkästään asuintaloja täynnä vaan Tornin sisältä löytyy niin kouluja, sairaaloita, keinotekoisia puistoja, kauppoja, hotelleja kuin ravintoloitakin. Eli käytännössä tuhanteen kerrokseen mahtuu kokonainen kaupunki. Kirja seuraa erilaisten nuorten elämää Tornissa ja ääneen pääsee yhteensä viisi henkilöä. Näiden viiden nuoren tarinan mukana lukijalle avautuu käsitys siitä, millaista on elää tornissa, jossa asuinkerroksesi määrittelee sosiaalisen statuksesi.

Avery on ylimmän kerroksen tyttö, jolla on kaikkea mistä muut saattavat vain uneksia. Avery on geneettisesti täydelliseksi suunniteltu vanhempiensa DNA:sta ja hänellä on rakastavat vanhemmat sekä adoptoitu veli Atlas. Leda taas on Averyn paras kaveri, joka on ollut koko kesän katkaisuhoidossa pahan lääkeaddiktion takia. Leda ei ole kertonut ystävälleen katkaisuhoidosta mitään, eikä myöskään sitä, että on vaarallisesti ihastunut hänen veljeensä Atlasiin.

Rylin asuu 32. kerroksessa pikkusiskonsa kanssa ja heidän äitinsä on kuollut vuosi aiemmin. Rylin on jättänyt koulunsa kesken ja tekee kokopäiväisesti töitä mahdollistaakseen siskonsa koulunkäynnin ja huoltajuuden. Vuokrat ovat rästissä ja Rylin tekee epätoivoisia siirtoja elämässään yrittäessään hallita kaaosta. Watt taas on ainut poika, jonka näkökulmasta tarinaa päästään seuraamaan. Watt on keskikerroksen asukas, joka tekee hakkerin hommia tienatakseen rahaa itselleen ja perheelleen. Watt on luonut laittoman kvanttitietokoneen ja jos hän jää siitä kiinni, hän voi unohtaa mahdollisuutensa yliopistossa opiskelusta ja edessä häämöttäisi vankila.

Eris on yksi Averyn hyvistä ystävistä ja asuu ylimmissä kerroksissa. Hänen vanhempiensa tiet kuitenkin erkanevat ison salaisuuden paljastuttua ja Eris joutuu muuttamaan äitinsä kanssa 103. kerrokseen. Eris joutuu opettelemaan pois tuhlailevasta ja glamouria täynnä olevasta elämäntyylistä, mutta samalla hän oppii itsestään paljon ja tapaa rakkauden. Eris oli yksi suosikeistani, kenen lukuja oli mielekästä lukea!

Pidin kirjan ideasta ja siitä, kuinka nuorten tarinat punoutuvat yhteen. Odotin kuitenkin hieman enemmän dystooppisen maailman kuvailua ja elementtejä, sillä nyt kaikki tiedonmuruset jäivät vain pintaraapaisuiksi. Olisin kaivannut vielä enemmän mm. sitä, että nuoret käyttäisivät tulevaisuuden laitteita. Kirja keskittyi pääsääntöisesti nuorten väliseen draamaan ja sen ylläpitämiseen. Mutta ei siinä, oli kirja ihan älyttömän koukuttava silti!

Näen kyllä kirjan viat ja heikkoudet, mutta mun mittapuulla kirja on hyvä silloin kun se jaksaa pitää otteessaan eikä sen lukemista malttaisi lopettaa. Eikä tämä kirja saanut ärsyyntymään... paitsi ehkä Averyn ja Ledan kappaleet. Varsinkin Ledan. Leda oli super ärsyttävä ja Avery jäi mielestäni liian pinnalliseksi hahmoksi. Yksi suosikki TV-sarjoistani tuli myös mieleeni tätä lukiessa, nimittäin Gossip Girl. En siis ihmettele, miksi tämäkin sai koukuttumaan ja jatkoa en malttaisi odottaa ollenkaan! Onneksi sitä on kuulemani mukaan huhtikuussa saatavilla suomeksi. Ja mikä parasta, tästä ollaan tekemässä TV-sarjaa (en tosin saanut selville, onko tekeminen pistetty jäihin tai milloin ensimmäisen kauden pitäisi ilmestyä).

Teos: Tuhat kerrosta: Pudotus

Alkuperäinen nimi: The Thousandth Floor

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2016

Kirjailija: Katharine McGee

Sivuja: 446

Kustantaja: Otava

Arvostelukappale

Takakannesta:

Manhattan vuonna 2118:

taivaita tavoitteleva

1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä

Tulevaisuuden New York on uutta luova, unelmia toteuttava kaupunki jota sävyttävät rakkaus, valheet, luksus ja skandaalit. Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti suunniteltu täydelliseksi. Hänellä on kaikki - paitsi juuri se mitä hän eniten haluaisi.

Koukuttava trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista - jos tahtoo tarpeeksi.

KIERA CASS - PERIJÄTÄR

Kiera Cassin Valinta-sarja on edennyt neljänteen osaan. Sarjan piti käsittääkseni olla alun perin trilogia, mutta Cass päättikin jatkaa sarjaa vielä parilla kirjalla. Perijättären tapahtumat alkavat 20 vuotta Ainoan jälkeen. Kirjan päähenkilönä toimii American ja Maxonin vanhin lapsi Eadlyn. Eadlynista koulitaan Illéan tulevaa hallitsijaa, kuningatarta. Eadlyn ei aina ole iloinen tästä kunniasta ja pitääkin itseään melkeinpä epäonnisena, kun syntyi seitsemän minuuttia ennen kaksoisveljeään Ahrenia.

On kulunut 20 vuotta siitä, kun Americasta tuli kuningatar. 20 vuoden aikana America ja kuningas Maxon ovat yrittäneet saada hyviä muutoksia aikaan Illéassa. He ovat esimerkiksi päättäneet lopettaa kastit rauhallisesti ajan kuluessa, jotta kaikki ehtisivät tottua ajatukseen. Tästä huolimatta, kaikki kansalaiset eivät olekaan tyytyväisiä uudistukseen. On kapinoita, taloja poltetaan, eivätkä ihmiset palkkaa töihin henkilökuntaa jos työnhakija kuului ennen kastiin, joka ei niitä töitä saanut tehdä. Mitä ihmettä kansa siis haluaa? Tätä kysymystä Maxon ja Eadlyn pohtivat kuumeisesti ja päättävät kiinnittää hetkeksi kansan huomion muualle, jotta ratkaisu ongelmaan löydettäisiin. Millä tavalla kansan huomio sitten kiinnitettäisiin muualle? Valinnalla. Ensimmäistä kertaa Illéaan on nousemassa hallitsijaksi nainen, joten Valintaa ei ole ikinä järjestetty prinsessalle. Nyt 35 sulhasehdokasta marssii palatsiin voittamaan Eadlynin sydämen. Eadlyn tosin on varma siitä, ettei aio rakastua ja aikoo passittaa kaikki miehet kotiin.

Rehellisesti, luin kirjan jo kaksi kuukautta sitten ja olen nyt ehtinyt unohtaa lähes kaikkien uusien hahmojen nimet. Valintaan osallistujista suurin osa jää vain pintapuolisiksi raapaisuiksi, hyvä jos nimeltä edes mainitaan. Kuitenkin esimerkiksi Henri Jaakoppi (voi kyllä, se oli oikeasti hänen nimensä), joka oli kotoisin Swendwaysta ja puhui vain vähän englantia suomen lisäksi, jäi hyvin mieleeni. Ärsytti vain se, kun luin miten Cass on kirjoittanut Henrin suomenkieliset lauseet alkuperäiseen kirjaan (osa ihan väärin). Mielestäni kirjailijan tulisi sen verran nähdä vaivaa, että varmistaisi kirjoituksensa olevan oikein. Mutta siis, tämä vikahan ei näkynyt tässä suomeksi käännetyssä versiossa, luojan kiitos.

Oli ihanaa palata tuttujen hahmojen pariin ja saada tietää, mitä heille kuuluu kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Päällimmäisenä ajatuksena on kuitenkin se, että onko Cass saanut kirjaan tarpeeksi uutta. Mielestäni se ei riitä, että kirjaa kerrotaankin nyt Valinnan päähenkilön näkökulmasta ja palatsiin tulee tyttöjen sijasta poikia. Kirja kuitenkin tästäkin huolimatta onnistuu taas vetämään mukanaan tällaisen hömppään koukuttuvan lukijan. Jäin silti kaipaamaan taas enemmän maailmanrakennusta, sillä koko kirja meni palatsin sisällä oleiluun. En pitänyt niin paljon kuin aiemmista osista ja vähän tuntui siltä, että olisin tarinan jo lukenut. Kirja loppui taas oletettavasti cliffhangeriin ja seuraava osa tulee tietenkin luettua. Maailmani ei kuitenkaan olisi siihen loppunut, jos sarja olisi jäänyt trilogiaksi.

Teos: Perijätär

Alkuperäinen nimi: The Heir

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Kiera Cass

Sivuja: 344

Kustantaja: Pen & Paper

Arvostelukappale

Takakannesta:

Kaksikymmentä vuotta aiemmin hänen äitinsä sai kruunun. Nyt on prinsessa Eadlynin vuoro löytää todellinen rakkaus.

Prinsessa Eadlyn on kuullut lukemattomia tarinoita Valinnasta, joka saattoi hänen vanhempansa yhteen, ja vaikka tapahtumat kuulostavatkin kauniilta sadulta, Eadlyn ei tahdo itselleen mitään sellaista. Valitettavasti hän ei kuitenkaan voi välttää hänelle valmisteltua polkua... eikä siten myöskään Valintaa. Eadlyn ei oleta löytävänsä todellista rakkautta Valinnan kolmenkymmenenviiden kandidaatin joukosta.

Oman onnellisen lopun löytäminen ei kuitenkaan ehkä olekaan niin mahdotonta kuin hän on luullut.

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - LASIPALATSI

Sarah J. Maasin Throne of Glass -sarja on ollut hurjassa suosiossa ympäri maailmaa. Ehdinkin jo tovin ihmetellä, miksi Maasilta ei ole käännetty suomeksi mitään. Onneksi kuitenkin Gummerus päätti ryhtyä tähän urakkaan! Toivottavasti kirjailijan toinen sarja A Court of Thorns and Roses näkee myös joskus päivänvalon suomeksi!

Celaena Sardothien on 18-vuotias salamurhaaja, joka on viettänyt vuoden päivät orjana Endovierin suolakaivoksilla. Adarlanin prinssi tulee tarjoamaan Celaenalle mahdollisuutta vapauteen. Vapauteen, mikä ei ole helposti saavutettavissa, mutta Celaenan ainut toivo päästä pois rangaistuksestaan. Celaenasta tehdään Kuninkaan Miekka, jos hän päihittää 23 muuta vastustajaansa erilaisissa vaativissa tehtävissä. Ja jos hän voitettuaan palvelisi kuningasta neljä vuotta, hän pääsisi vapauteen.

Yritin olla asettamatta kirjalle mitään ennakko-odotuksia vaikka tiesinkin kirjan olevan hypetetty. Olin onneksi myös kuullut, ettei ensimmäiseltä osalta kannata odottaa liikoja. Kuulemani mukaan sarja paranee edetessään kun Maas kehittyy kirjailijana. Maas oli kirjoittanut tätä ensimmäistä osaa yli kymmenen vuotta ja aloittanut kirjoittamisen 16-vuotiaana.

Prinssi laittaa ystävänsä, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaolin treenaamaan Celaenaa koitoksiin ja samalla treenaamisen lomassa kaksikko tavallaan ystävystyy. Celaena osaa olla hahmona rasittava ja hieman pinnallinen. Hän tekee toisin kuin sanoo ja välillä hän on vain pelkkä tyttö eikä salamurhaaja. Myönnetään, että odotin jollain tasolla kylmäveristä salamurhaajaa, mutta en myöskään pettynyt Celaenan ollessa taas yksi YA-kirjojen naishahmo mies ongelmineen. Okei no ihan vähän petyin. Mutta osasin varautua tähän!

Celaenalla luulisi olevan tarpeeksi haasteita jo siinä, että hän tietää olevansa kuninkaan inhokki ja hänen täytyisi voittaa 23 muuta varasta, salamurhaajaa ja soturia. Mutta tämähän ei tietenkään riitä, vaan linnassa alkaa tapahtua murhia ja jotain hyvin uhkaavaa on tekeillä. Onko taikuus sittenkään saatu kitkettyä pois valtakunnasta?

Olisin kaivannut kirjassa enemmän keskittymistä itse kilpailuun sekä enemmän tietoja prinsessa Nehemiasta (joka oli vierailulla kaukaisesta maasta). Toivon, että ainakin Nehemiaan tutustuttaisiin seuraavassa kirjassa paremmin, hän oli hahmona todella mielenkiintoinen. Tuntui, että kirja keskittyi paljon kolmiodraaman kehittelemiseen, mistä en yleensä välitä. Tässä kirjassa se ei kuitenkaan ärsyttänyt niin sietämättömästi kuin yleensä. Pidin Celeanasta ajoittain ja hänen kiinnostuksensa kirjoja kohtaan oli ihailtavaa! Suurta plussaa kirja saa myös maailman kartasta. Rakastan karttoja!

Kirjan kansissa on myös hieman hämäävää osviittaa. Väitetään, että Game of Thronesin ja Nälkäpelin fanit tulevat rakastamaan tätä. Saati sitten, että Celaenaa verrataan "Frodon ja John Snown veroiseksi eeppiseksi sankariksi". Nälkäpelin vielä ymmärrän, mutta mielestäni nuorten fantasia- ja dystopia- kirjoja voitaisiin alkaa vertaamaan muuhunkin kuin Nälkäpeliin. GOT vertausta taas en ymmärrä ollenkaan. En ihan älyttömästi näe tässä Game of Thronesia.. Ja jos lukija odottaa GOT tyhjiölleen korvaajaa.. tämä ei ehkä ole se oikea kirja sitä hakea. Mutta nämä ovat omia mielipiteitäni! :D Suosittelen kyllä kirjaa kaikille kokeiltavaksi ja suosittelisin vielä kokeilemaan seuraavaakin osaa (koska luotan sen olevan parempi)! Jos vielä arvostelisin kirjoja tähdillä niin sanotaan, että oli tämä kuitenkin enemmän kuin 3,5 :'DD Viihdyin kaiken kaikkiaan kirjan parissa mainiosti.

Seuraava osa Keskiyön kruunu ilmestyy Helmikuussa 2018! en jaksa millään odottaaaaaaa

Teos: Throne of Glass - Lasipalatsi

Alkuperäinen nimi: Throne of Glass

Ilmestynyt: 2012 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 438

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale

MEG CABOT - PRINSESSAPÄIVÄKIRJAT 1 & 2

Mia Thermopoliksen elämä muuttuu kertaheitolla kun hän saa kuulla olevansa Genovian prinsessa. Tämän luulisi olevan jokaisen nuoren tytön unelma, mutta Mialle tämä ei ole mieluinen yllätys. Prinsessana oleminen tietää prinsessatunteja ankaran isoäidin kanssa. Asian salassapito parhaalta ystävältäkin voi osoittautua haasteelliseksi, eikä juttua helpota yhtään ihastuminen parhaan ystävän isoveljeen. Kaiken tämän lisäksi Mialla menee koulussa huonosti Algebrassa ja aineen opettaja seurustelee Mian äidin kanssa. Kuulostaa aika sopalta, mutta juuri tämän takia sarja onkin aivan hulvaton!

Aloitin tämän kirjasarjan joskus ala-asteella ja viihdyin Mian matkassa aina neljänteen kirjaan asti. Sitten se taas vaan jotenkin jäi? Niin kuin mulla usein sattuu tapahtumaan kirjasarjojen kanssa.. tai ainakin sattui ennen. Yritin aloittaa sarjaa uudelleen vuonna 2012, mutta silloinkin se unohtui ekan osan jälkeen. Kirjasarjaa on tehty 11 osaa, joista viimeisin julkaistiin kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen osa julkaistiin 2008, joten näiden välissä on monta vuotta vierähtänyt aikaa. Tuo viimeisin osa kertoo Miasta aikuisena, eikä sitä ole saatavilla (vielä ainakaan) suomennettuna. Mutta juuri tämän uusimman kirjan takia innostuin tämän sarjan lukemisesta uudelleen. Ja okei, ihan ekaks ajatus lähti siitä kun Milka instagramissaan kertoi lukevansa sarjan uudelleen. Kiitos Milkan, kuulin tästä uusimmasta aikuisille suunnatusta osasta! Nyt oon hulluna metsästänyt kirppareilta ja kirjastojen poistoista näitä kirjasarjan puuttuvia osia itselleni.

Kirjat lukee todella nopeasti, ne imaisevat mukanaan ja kappaleet ovat sopivan lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Kuten aina, suosin lyhyempiä kappaleita. Päähenkilönä Mia on aivan mahtava! Tavallinen tyttö jolla on hyvä huumorintaju ja tämä loistaa kirjoista. Mian suhde isoäitiinsä on realistinen. Omaan itsekin isoäidin jolla on kovin kärkkäät mielipiteet, mutta joka silti on hyvin rakas. Oikeastaan Mian suhteet kaikkiin henkilöihin ovat jotenkin todella luontevia ja todentuntuisia. Niin äiti-tytär-suhde kuin isä-tytär-suhdekin.

Ja sitä tunteiden määrää mitä nämä kirjat voivat saada aikaiseksi. Naurua ääneen, kyyneleitä poskilla sekä kutkutuksia mahan pohjassa.. koska ah, ihana Michael Moscovitz ♥.

Nyt tää sarja saa hetken olla tauolla. Pakko lukea muutama kiinnostava uutuus välissä, mutta varmasti palaan tämän pariin syksyllä. Onko täällä muita, ketkä fanittaa prinsessapäiväkirjoja?

Teos: Prinsessapäiväkirjat, Prinsessa parrasvaloissa

Kirjailija: Meg Cabot

Sivuja: 215 & 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Popsugar reading challenge: 25. A book you loved as a child

Osallistun näillä Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.