JANE AUSTEN - YLPEYS JA ENNAKKOLUULO // KIRJABLOGGAAJIEN KLASSIKKOHAASTE OSA 8

Yllätin itseni lukemalla vihdoin ja viimein Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon. Monelle tämä tieto ei varmasti tule yllätyksenä, että tämän luin, olen sitä jo sen verran täällä blogissakin aiemmin hehkuttanut. Asetin siis viime vuonna vaikka mitä lukuhaasteita itselleni, mutta ainoa mistä oikeasti pakotin itseni pitämään kiinni kynsin hampain, oli tämän kirjan lukeminen. Minun on pitänyt lukea tämä jo NIIN MONTA VUOTTA.

Kirjabloggaajien klassikkohaaste sattui taas sopivasti tähän tammikuun loppuun, että ajattelin jättää tästä kirjasta bloggaamisen tänne asti. Sillä pitkästä aikaa pystyin tähän osallistumaan.. klassikot kun eivät normaalisti kiilaa lukupinoni kärkeen. Tätä haastetta emännöi tällä kertaa Tarukirja, kiitos siitä! Sain siis kirjan luettua loppuun 31.12.18 pari tuntia vaille puolen yön ja uutta vuotta. Haha, viimeiseen asti tämän lukemista venytin, mutta en tosiaan sen takia, että tämä olisi ollut huono. Ehei, rakastin tätä<3

En ala juonesta kertoa sen enempää, uskon sen olevan suurimmalle osalle tuttu. Eiköhän tätä olla 200 vuoden aikana pureskeltu jo jokaisesta näkökulmasta. Joten jospa kerron vain omia fiiliksiäni (eli haha, samaa kuin aina muutenkin näissä "arvosteluissani").

Tarina oli minulle ennestään tuttu. Olen katsonut BBC:n 90-luvulla tehdyn minisarjan tästä kerran tai kaksi ja pidin siitä kovin! Elokuvaa en ole ikinä nähnyt, joten se olisi tarkoitus tässä lähitulevaisuudessa katsoa, samoin sarja uudelleen! Tämä Elizabethin ja herra Darcyn rakkaustarina on vain niin ihana. En tiedä mitä odotin tältä kirjalta, mutta en ainakaan näin sujuvaa ja helppoa tekstiä. Suorastaan hirvitti käydä lukemaan tällaista vanhaa klassikkoa. Yllätyinkin suuresti, kuinka hyvin se toimi nykypäivänäkin. Austenin huumori oli oikein nautittavaa. En tiedä kuinka paljon kirjan ja lukemiseni sujuvuuteen vaikutti tämä Kersti Juvan uusi suomennos, mutta sujuvaa se oli!

Eiköhän nyt ole hehkutukset hehkutettu tämän kirjan osalta. Jospa tänä vuonna lukisin jonkun toisen kauan listallani roikkuneen klassikon ja voisin taas taputtaa itseäni tyytyväisenä selkään.

Minkä klassikon sinä olet halunnut jo kauan lukea, mutta et ole vieläkään siihen tarttunut?

Teos: Ylpeys ja ennakkoluulo

Ilmestynyt: 1813 | Suomennos: 2013

Kirjailija: Jane Austen

Sivuja: 511

Kustantaja: Teos

Takakannesta:

Jane Austenin kenties tunnetuin romaani Ylpeys ja ennakkoluulo oli aikaansa edellä. Nykyään se on ajaton. Se on rakkaustarina ja paljon, paljon enemmän. Se on kerronnan mestariutta, joka ymmärtää inhimillisen hupsuuden kaikki puolet. Ja nyt tämän rakastetun klassikon voi lukea Kersti Juvan uutena, upeana suomennoksena.

Klassikkohaaste osa 4 TÄÄLLÄ.

KATHARINE MCGEE - TUHAT KERROSTA: PUDOTUS

Ihan luvattoman kauan taas tämäkin kirja sai hyllyssäni pölyttyä. Rehellisesti vuoden päivät. Luin Otavan katalogista silloin reilu vuosi sitten tästä kirjasta ja kiinnostuin älyttömästi. Sitten tein suuren virheen, nimittäin luin muutaman kirja-arvostelun (en sanatarkasti, hieman silmäillen) ja odotukset kirjaa kohtaa lässähtivät. Mitä tästä opimme... En enää lue kirjojen arvosteluja siinä vaiheessa, jos ne odottavat lukemattomana jo omassa hyllyssä. Koska vaarana on se, että lukemattomaksi ne myös jäävät.

Eletään vuotta 2118 Manhattanilla New Yorkissa. 25 vuotta aiemmin New Yorkiin rakentui ensimmäinen Torni, Torni joka on tuhat kerrosta korkea (4 kilometriä). Ylimmässä kerroksessa asuvat kaikista rikkaimmat ja lellityimmät nuoret vanhempiensa kanssa (tai ilman heitä), kun taas alimmissa kerroksissa asuu kaikista köyhimmät asukkaat. Torni ei ole vain pelkästään asuintaloja täynnä vaan Tornin sisältä löytyy niin kouluja, sairaaloita, keinotekoisia puistoja, kauppoja, hotelleja kuin ravintoloitakin. Eli käytännössä tuhanteen kerrokseen mahtuu kokonainen kaupunki. Kirja seuraa erilaisten nuorten elämää Tornissa ja ääneen pääsee yhteensä viisi henkilöä. Näiden viiden nuoren tarinan mukana lukijalle avautuu käsitys siitä, millaista on elää tornissa, jossa asuinkerroksesi määrittelee sosiaalisen statuksesi.

Avery on ylimmän kerroksen tyttö, jolla on kaikkea mistä muut saattavat vain uneksia. Avery on geneettisesti täydelliseksi suunniteltu vanhempiensa DNA:sta ja hänellä on rakastavat vanhemmat sekä adoptoitu veli Atlas. Leda taas on Averyn paras kaveri, joka on ollut koko kesän katkaisuhoidossa pahan lääkeaddiktion takia. Leda ei ole kertonut ystävälleen katkaisuhoidosta mitään, eikä myöskään sitä, että on vaarallisesti ihastunut hänen veljeensä Atlasiin.

Rylin asuu 32. kerroksessa pikkusiskonsa kanssa ja heidän äitinsä on kuollut vuosi aiemmin. Rylin on jättänyt koulunsa kesken ja tekee kokopäiväisesti töitä mahdollistaakseen siskonsa koulunkäynnin ja huoltajuuden. Vuokrat ovat rästissä ja Rylin tekee epätoivoisia siirtoja elämässään yrittäessään hallita kaaosta. Watt taas on ainut poika, jonka näkökulmasta tarinaa päästään seuraamaan. Watt on keskikerroksen asukas, joka tekee hakkerin hommia tienatakseen rahaa itselleen ja perheelleen. Watt on luonut laittoman kvanttitietokoneen ja jos hän jää siitä kiinni, hän voi unohtaa mahdollisuutensa yliopistossa opiskelusta ja edessä häämöttäisi vankila.

Eris on yksi Averyn hyvistä ystävistä ja asuu ylimmissä kerroksissa. Hänen vanhempiensa tiet kuitenkin erkanevat ison salaisuuden paljastuttua ja Eris joutuu muuttamaan äitinsä kanssa 103. kerrokseen. Eris joutuu opettelemaan pois tuhlailevasta ja glamouria täynnä olevasta elämäntyylistä, mutta samalla hän oppii itsestään paljon ja tapaa rakkauden. Eris oli yksi suosikeistani, kenen lukuja oli mielekästä lukea!

Pidin kirjan ideasta ja siitä, kuinka nuorten tarinat punoutuvat yhteen. Odotin kuitenkin hieman enemmän dystooppisen maailman kuvailua ja elementtejä, sillä nyt kaikki tiedonmuruset jäivät vain pintaraapaisuiksi. Olisin kaivannut vielä enemmän mm. sitä, että nuoret käyttäisivät tulevaisuuden laitteita. Kirja keskittyi pääsääntöisesti nuorten väliseen draamaan ja sen ylläpitämiseen. Mutta ei siinä, oli kirja ihan älyttömän koukuttava silti!

Näen kyllä kirjan viat ja heikkoudet, mutta mun mittapuulla kirja on hyvä silloin kun se jaksaa pitää otteessaan eikä sen lukemista malttaisi lopettaa. Eikä tämä kirja saanut ärsyyntymään... paitsi ehkä Averyn ja Ledan kappaleet. Varsinkin Ledan. Leda oli super ärsyttävä ja Avery jäi mielestäni liian pinnalliseksi hahmoksi. Yksi suosikki TV-sarjoistani tuli myös mieleeni tätä lukiessa, nimittäin Gossip Girl. En siis ihmettele, miksi tämäkin sai koukuttumaan ja jatkoa en malttaisi odottaa ollenkaan! Onneksi sitä on kuulemani mukaan huhtikuussa saatavilla suomeksi. Ja mikä parasta, tästä ollaan tekemässä TV-sarjaa (en tosin saanut selville, onko tekeminen pistetty jäihin tai milloin ensimmäisen kauden pitäisi ilmestyä).

Teos: Tuhat kerrosta: Pudotus

Alkuperäinen nimi: The Thousandth Floor

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2016

Kirjailija: Katharine McGee

Sivuja: 446

Kustantaja: Otava

Arvostelukappale

Takakannesta:

Manhattan vuonna 2118:

taivaita tavoitteleva

1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä

Tulevaisuuden New York on uutta luova, unelmia toteuttava kaupunki jota sävyttävät rakkaus, valheet, luksus ja skandaalit. Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti suunniteltu täydelliseksi. Hänellä on kaikki - paitsi juuri se mitä hän eniten haluaisi.

Koukuttava trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista - jos tahtoo tarpeeksi.

MEG CABOT - PRINSESSAPÄIVÄKIRJAT 1 & 2

Mia Thermopoliksen elämä muuttuu kertaheitolla kun hän saa kuulla olevansa Genovian prinsessa. Tämän luulisi olevan jokaisen nuoren tytön unelma, mutta Mialle tämä ei ole mieluinen yllätys. Prinsessana oleminen tietää prinsessatunteja ankaran isoäidin kanssa. Asian salassapito parhaalta ystävältäkin voi osoittautua haasteelliseksi, eikä juttua helpota yhtään ihastuminen parhaan ystävän isoveljeen. Kaiken tämän lisäksi Mialla menee koulussa huonosti Algebrassa ja aineen opettaja seurustelee Mian äidin kanssa. Kuulostaa aika sopalta, mutta juuri tämän takia sarja onkin aivan hulvaton!

Aloitin tämän kirjasarjan joskus ala-asteella ja viihdyin Mian matkassa aina neljänteen kirjaan asti. Sitten se taas vaan jotenkin jäi? Niin kuin mulla usein sattuu tapahtumaan kirjasarjojen kanssa.. tai ainakin sattui ennen. Yritin aloittaa sarjaa uudelleen vuonna 2012, mutta silloinkin se unohtui ekan osan jälkeen. Kirjasarjaa on tehty 11 osaa, joista viimeisin julkaistiin kaksi vuotta sitten. Sitä edellinen osa julkaistiin 2008, joten näiden välissä on monta vuotta vierähtänyt aikaa. Tuo viimeisin osa kertoo Miasta aikuisena, eikä sitä ole saatavilla (vielä ainakaan) suomennettuna. Mutta juuri tämän uusimman kirjan takia innostuin tämän sarjan lukemisesta uudelleen. Ja okei, ihan ekaks ajatus lähti siitä kun Milka instagramissaan kertoi lukevansa sarjan uudelleen. Kiitos Milkan, kuulin tästä uusimmasta aikuisille suunnatusta osasta! Nyt oon hulluna metsästänyt kirppareilta ja kirjastojen poistoista näitä kirjasarjan puuttuvia osia itselleni.

Kirjat lukee todella nopeasti, ne imaisevat mukanaan ja kappaleet ovat sopivan lyhyitä päiväkirjamerkintöjä. Kuten aina, suosin lyhyempiä kappaleita. Päähenkilönä Mia on aivan mahtava! Tavallinen tyttö jolla on hyvä huumorintaju ja tämä loistaa kirjoista. Mian suhde isoäitiinsä on realistinen. Omaan itsekin isoäidin jolla on kovin kärkkäät mielipiteet, mutta joka silti on hyvin rakas. Oikeastaan Mian suhteet kaikkiin henkilöihin ovat jotenkin todella luontevia ja todentuntuisia. Niin äiti-tytär-suhde kuin isä-tytär-suhdekin.

Ja sitä tunteiden määrää mitä nämä kirjat voivat saada aikaiseksi. Naurua ääneen, kyyneleitä poskilla sekä kutkutuksia mahan pohjassa.. koska ah, ihana Michael Moscovitz ♥.

Nyt tää sarja saa hetken olla tauolla. Pakko lukea muutama kiinnostava uutuus välissä, mutta varmasti palaan tämän pariin syksyllä. Onko täällä muita, ketkä fanittaa prinsessapäiväkirjoja?

Teos: Prinsessapäiväkirjat, Prinsessa parrasvaloissa

Kirjailija: Meg Cabot

Sivuja: 215 & 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 37. Kirja kirjailijalta jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta

Popsugar reading challenge: 25. A book you loved as a child

Osallistun näillä Uudelleen luettua -lukuhaasteeseen.

JOHN TIFFANY, JACK THORNE & J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KIROTTU LAPSI

Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin.

Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista.

♦♦♦

Pohdin kauan, että kirjoitanko tästä kirjasta postausta ikinä. Pohdin tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessa, että tuleeko tästä mitään ja haluanko tätä julkaista. Mulla on niin ristiriitaiset fiilikset kirjasta, etten tiedä miten pukisin kaiken sanoiksi ja lauseiksi. Miten saisin kaikki ajatukset järkevästi esille ilman, että tämä koko postaus on vain yksi iso oksennus. Noh, sekametelisoppa tämä silti tulee olemaan ja julkaistaan nyt sitten kumminkin. 

Kirja ilmestyi englanniksi viime kesänä ja fanit haalivat kirjan käsiinsä heti. Tämä fani tosin jäi odottamaan malttamattomana marraskuuta ja suomennosta. Vältin oikeastaan kaikki spoilerit, sillä en lukenut yhtäkään arvostelua tästä etukäteen. Näin vain Goodreadsissa tähdet millä muut tätä arvioivat. Näistä tähdistä sain vähän osviittaa, että mikään mestariteos ei ole kyseessä ja porukka oli aika pettyneitä tähän. Tämän seurauksena omat odotukset laskivat ja jäin oikeastaan odottamaan vain kauheaa pettymystä. En kuitenkaan itse päässyt kirjaan käsiksi marraskuussa, sillä oma Pottereiden uudelleenluku oli kesken ja halusin saada sen ensiksi päätökseen. Niinpä aloitin lukemaan tätä ystävänpäivän maratonissa helmikuussa.

Olin lukenut suomennoksen ilmestymisen jälkeen muutamia mielipiteitä Kirotusta lapsesta. Juonesta en ottanut selvää etukäteen, mutta vähän muiden fiiliksistä kyllä. Lukijat olivatkin yllättyneitä ettei tämä ollutkaan niin huono kuin oli pelätty. Ja taas omat odotukset alkoivat salakavalasti kasvamaan vaikka kuinka yritin olla odottamatta mitään.

Kirja oli ensimmäinen näytelmäkäsikirjoitus jonka luin, mutta tekstin tyylin tottumiseen ei mennyt kauan ja tämä oli todella nopeaa luettavaa. Juuri sopivaa luettavaa maratonille, vinkvink! En tiedä kuinka suuri virhe oli heti Kuoleman varjelusten perään käydä tätä lukemaan, mutta kyllähän se vaikutti. Kun yhtä äkkiä ei enää olekaan Rowlingin ihanaa kuvailua ja kaikki pitää itse tulkita rivien välistä. Se ainakin joltain osin pilasi omaa lukukokemusta, sillä tuli vain ikävä normi Pottereita. 

Kirjan juoni ei sytyttänyt, se oli vain iso meh. Tunnelma oli ankean ahdistava ja odotin jotain vain paljon enemmän. Tosin uskon, että tää toimii näytelmänä paljon paremmin kuin luettuna. Sillä tavallahan tämä on tarkoitettukin. Harmitti älyttömästi kun kirjasta puuttui rakkaita hahmoja esim. Hagrid! Sekä jokaisen hahmon luonteenpiirteet oli ylikorostettu. Jouduin monta kertaa pyörittelemään silmiä sille, kuinka tyhmäksi hahmoksi Ron oli kirjoitettu. Tosin en taas tiedä, johtuuko korostus siitä, että tämä toimisi näyttämöllä paremmin.

Hyviä puolia kirjasta löytyi toki myös. Tai no sanotaan näin, että tykästyin Dracoon ja hänen poikaansa Scorpiukseen ihan älyttömästi. Muuta positiivista onkin todella vaikea kaivaa mielen sopukoista kun kirja päässyt hieman jo unholaan. Luen tämän varmasti joskus vielä uudelleen, mutta minun Potterini päättyvät edelleen siihen Kuoleman varjeluksiin. Tämä oli käytännössä kuin jonkun kirjoittamaa fanfictionia, vaikka se hieman vieras aihe itselleni onkin. Se tästä kuitenkin tuli mieleen.

Voin suositella kokeilemaan tätä, mutta mielestäni tämän lukematta jättämisellä ei menetä mitään. Jos tästä päätettäisiin tehdä elokuva, sen kyllä katsoisin mielelläni. Warner Broshan osti tästä elokuvaoikeudet, mutta jonkin lehtiartikkelin mukaan eivät tee elokuvaa ilman Daniel Radcliffea Harry Potterina. Ja Radcliffe taisi mielestäni sanoa, ettei suostu elokuvaan ainakaan ennen vuotta 2020. Joten saa nähdä mitä tuleman pitää.

Arvosana: ♥♥♥

Teos: Harry Potter ja kirottu lapsi: osat 1 ja 2

Kirjailija: John Tiffany, Jack Thorne & J.K. Rowling

Sivuja: 446

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter (#8)

Mistä minulle: Adlibris

Helmet lukuhaaste 2017: 35. Kirjan nimessä on erisnimi

Popsugar challenge 2017: 2. A bestseller from 2016

Tää tuli Lontoossa vastaan kulman takanta ihan yllätttäen!

KIERA CASS - AINOA

On tullut aika kruunata voittaja.

   

Kun America kutsuttiin mukaan Valintaan, hän ei koskaan kuvitellut pääsevänsä lähelle kruunua – tai prinssi Maxonin sydäntä. Kilpailun lähestyessä loppuaan ja palatsin muurien ulkopuolelta tulevien uhkien käydessä yhä säälimättömämmiksi, America kuitenkin käsittää, miten paljon hänellä on hävittävänään – ja miten kovasti hänen on taisteltava haluamansa tulevaisuuden puolesta.

♦♦♦

Vihdoin America on tehnyt päätöksensä kumman pojan valitsee. Kaksi edellistä osaa ovat olleet kunnon vatvomista kahden pojan välillä ja tätähän minä yleensä kirjoissa vihaan yli kaiken. Tässä sarjassa vain on jokin, mikä minuun kolahtaa ja en menetä hermoja tämän kanssa. Sarja on noussut yhdeksi suosikikseni! Kun haluan viihdettä ja heittää aivot narikkaan, on tämä sarja juuri sopiva siihen.

America on vihdoin valinnut prinssi Maxonin ja tätä myöten vihani Aspenia kohtaan laantuu. America on jopa itse tässä osassa ärsyttävämpi kuin Aspen. America kaipaisi rohkaisua kertoa prinssi Maxonille rakastavansa häntä, mutta tyttö odottaa prinssin sanovan sanat ensimmäisenä. Asiaa ei myöskään helpota yhtään tyranni kuningas, joka uhkailee ja kiristää Americaa aika ajoin. America kuitenkin onnistuu pysymään vahvana ja pistämään kuninkaalle kampoihin. Arvostan! Vähän Nälkäpeli meininkiä.

Tämä kolmas osa on mielestäni parempi kuin trilogian edellinen osa Eliitti. Toimintaa ja jännitystä on saatu mukaan paljon enemmän, sekä pääsemme kurkistamaan palatsin ulkopuolellekkin. Kirja sisältää surullisia menetyksiä, mutta myös toivon pilkahduksia tulevasta. Mahtavinta kirjassa on, kun neljä viimeistä jäljellä olevaa tyttöä ystävystyvät ja tukevat toisiaan. 

Kirjasarja on selkeästi alunperin suunniteltu trilogiaksi ja mielestäni tämä olisi toiminut loistavasti näin. En tiedä miksi jatkoa on pitänyt kirjoittaa, mutta en loppupeleissä pistä sitä pahakseni. Varmasti nekin tulee hankittua omaan hyllyyn ja luettua. Kiitos Pen & Paper kun suomennatte näitä niin hyvään tahtiin! Ja ihanaa, että nämä kauniit kannet on säästetty näihin suomennoksiinkin. 

Arvosana: ♥♥♥♥½

Teos: Ainoa

Kirjailija: Kiera Cass

Sivuja: 323

Kustantaja: Pen & Paper

Kirjasarja/Trilogia: The Selection #3

Mistä minulle: Prisma

Helmet lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET

Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tunteunut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?

♦♦♦

Vihdoin olen selvittänyt tieni loppuun asti näissä Potterien uusintaluvuissa. Monta kertaa uudelleenluku on tyssännyt osiin 4-6. Ja tosiaan tämän viimeisen osan olen lukenut vain kerran aiemmin! Paljon oli siis sellaista mitä en muistanut, sillä muistin lähinnä vain tapahtumat mitkä ovat elokuvissakin mukana. Sain Kuoleman varjelukset luettua helmikuun ystävänpäivä maratonissa. joo tiedetään postaustahti on hyvin jäljessä.

Kirjaa lukiessa oli todella haikea fiilis ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän se haikeus kasvoi. Tähän väliin pitäisi varmaan varoittaa ettei kannata lukea loppuun, jos haluat välttyä spoilereilta. spoiler alert! Pelkästään jo kirjan aloittaminen oli pelottavaa, sillä tiesin ensimmäisten 70 sivun sisältävän kohtauksen jota lukiessa olen itkenyt varmaan ämpärillisen. Tällä kertaa säästyin kohdasta kyynelittä, mutta tuskaisaa luettavaa se silti oli. Muistan joskus jonkun maininneen, että tämä viimeinen osa Pottereista on kuin Game of Thrones. Porukkaa nimittäin lahdataan sellaista tahtia sekä rakkaitakin henkilöitä kuolee. Olen enemmän kuin samaa mieltä!

Jotenkin viimeistä osaa ajatellessa tulee mieleen vain, että kirja olisi pelkkää metsässä piileskelyä. Oikeastihan näin ei ollut! Ja olinkin osittain helpottunut siitä, kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Toki en ehkä ikinä pääse yli Hedwigin ja Dobbyn kohtaloista, mutta niiden kanssa on pitänyt vain oppia elämään. Ja pakko tähän väliin mainita, en muistanut kuinka ihana Oljo on tässä osassa, ihan sydän suli♥

Harry sai Dumbledorelta tehtävän Puoliverisessä prinssissä; hänen pitää tuhota kaikki olemassa olevat hirnyrkit! Kirja on oletettavastikin kaikista synkin tähänastisista, sillä Tylypahkan tuttu ja turvallinen ilmapiiri on poissaan. Nyt vaelletaankin ympäri Englantia pohtien mitä ja missä hirnyrkit ovat Voldemortin ollessa joka askeleella lähempänä ja lähempänä. Dumbledore ei ole enään suojaamassa Harrya ja Harry pohtii tunsiko hän Dumbledorea ollenkaan. Miksei Dumbledore jättänyt selkeitä ohjeita ja neuvoja miten tulee toimia? Entä mitä on Kuoleman varjelukset?

Viisasten kivestä alkaen Rowling on punonut monikerroksista juonta, jonka edetessä on syntynyt paljon kysymyksiä. Vihdoin kaikkiin lukemattomiin kysymyksiin saadaan vastaukset ja voidaan haikein mielin laittaa kirjan kannet kiinni. Olen tyytyväinen kirjan loppuun, mutta silti en ikinä pistäisi pahakseni jos Rowling päättäisi kirjoittaa sarjalle jatkoa. Ja kaipaan nimenomaan sitä kirjoitettua jatkoa, en näytelmän käsikirjoitusta. :D

Potter kiintiö on hetkellisesti täynnä ja keskityn hyvillä mielin muihin kirjoihin nyt. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän viimeistään syksyllä kaipaavani Pottereiden turvalliseen syleilyyn ja silloin niihin taas luultavasti tartunkin! Mulla on edelleen lukematta kuvitetut painokset ja syksyllä ilmestyy jo Azkabanin kuvitettu versio! Joten niiden kimppuun sitten seuraavaksi.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja kuoleman varjelukset

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 828

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #7

Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

Popsugar reading challenge: 18. A book you've read before that never fails to make you smile

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA PUOLIVERINEN PRINSSI

Lontoossa kolea, leppymätön sumu ei hellitä, vaikka on heinäkuu. Silta sortuu, ihmisiä murhataan, pyörremyrsky riehuu maan länsiosassa. Jästien pääministerillä riittää huolia, mutta taikaministerillä, Cornelius Toffeella, ei ole yhtään helpompaa: hän on saanut potkut. Harry Potterin kesäloma keskeytyy, kun itse Albus Dumbledore saapuu Likusteritielle tapaamaan Harry Potteria. Mitä on tapahtunut?

Harry on nyt kuusitoistavuotias. Kuluvan vuoden aikana hän ja hänen luokkatoverinsa täyttävät seitsemäntoista vuotta, tulevat täysi-ikäisiksi ja saavat aloittaa ilmiintymiskurssin. Rakkaushuolet piinaavat yhtä jos toista, myös Harrya, Ronia ja Hermionea. Mutta kaikkien järisyttävin muutos on se, että Dumbledore alkaa antaa Harrylle yksityistunteja! Miksihän?

♦♦♦

Tämä oli kolmas kerta kun luin Puoliverisen prinssin, edellisestä lukukerrasta ei taida olla kuin kaksi vuotta, joten suhteellisen tuoreessa muistissa oli kaikki tapahtumat. Kuudes osa Harry Potter-sarjasta muuttaa ilmapiiriä entistäkin synkemmäksi, lukuunottamatta iloisia ja valoisia pilkahduksia kirjan sivuilla. Harry on edelliseen osaan nähden kasvanut huimasti, vaikka ajoittain hänen jääräpäisyytensä ärsyttää tässäkin. Tajusin juuri, että Harryn jääräpäisyys taitaa olla osa hänen luonnettaan, ei vain pelkkä murrosiän aiheuttama asia. Hah. 

Vihdoin Harryn puheita uskotaan Voldemortin paluusta! Se helpottaa kirjan lukemista jollakin tavalla, sillä edellisessä osassa muiden uskomattomuus ärsytti ihan sanoinkuvaamattoman paljon. Siriuksen loistaminen poissaolollaan vihloo tämän lukijan sydäntä aina, mutta onneksi kirjassa on niitä iloisiakin asioita. Pidän esimerkiksi tämän kirjan ihmissuhteista ja niistä rakkaushuolista! Naureskelin ääneen kun Harryn "rinnassa uinuvasta olennosta" puhuttiin, kun viitattiin ihastuksesta Ginnyyn. 

Kirjassa päästään tutustumaan paremmin Voldemortiin, Dumbledoren järjestämillä yksityistunneilla. Lukijalle selviää, ettei Voldermot ole aivan mustavalkoisen paha, vaikka paha onkin. Harryn kuudentena vuotena päästään myös ensimmäistä kertaa nauttimaan taikajuomatunneista, sillä opettajana on eläkepäiviltään takaisin tullut Kuhnusarvio. Kalkaros on siis vihdoin saanut itselleen tavoittelemansa pimeyden voimilta suojautumisen opettajan pestin.

Ihan sydäntä raastaa kuinka kovasti säälin Dracoa tässä osassa. En edes ennen ole tuntenut näin tätä lukiessani, joten en tiedä mikä on muuttunut. Jotenkin pidän muutenkin Dracosta nykyään paljon enemmän, kuin aiemmin!

Puoliverisen prinssin lukemisen jälkeen tulee aina haikea olo, sillä tajuaa, että vain viimeinen osa enää jäljellä ja sitten sarja on taas ohi. Haikeaa oloa lisää entisestään tämän kirjan lopun tapahtumat, joita lukiessa kyyneleet valuvat poskille. Ja tähän väliin: EN VOI VIELÄKÄÄN KÄSITTÄÄ MIKSI DUMBLEDOREN HAUTAJAISIA EI OLE ELOKUVASSA!!!! 

Lopuksi kerron vielä hauskan muiston, tai ainakin omasta mielestäni hauskan. :D Muistan kun joskus 11-12 vuotiaana, ennen kun olin lukenut edes yhtäkään Potteria, tartuin kaupassa tähän osaan ja luin takakannen. Selvennetään, että tiesin Pottereista ehkä kolmen ensimmäisen elokuvan verran tässä vaiheessa. Takakannen paljastus siitä, että Dumbledore alkaa pitämään Harrylle yksityistunteja sai mielikuvitukseni juoksemaan. Muistan selvästi vieläkin kun luulin, että Dumbledore alkaa valmistella/tekemään Harrysta uutta rehtoria :'DDD ja siksi yksityistunnit. Oivoi kuinka väärässä olinkaan.

Vihdoin viimeinen rästipostaus vuodelta 2016 on taputeltu näin yöllä silmät ristissä. Tuli vain tunne, että nyt on pakko saada tämä alta pois, jotta voisin vihdoin keskittyä meneillä olevaan vuoteen! Joten kiitos ja anteeksi väsyneestä, ei mitään päätä eikä häntää sisältävästä tekstistä. :D

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 698

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #6

Mistä: Omasta hyllystä / ostettu antikvariaatista

KIERA CASS - ELIITTI

35 TYTTÖÄ SAAPUI PALATSIIN. VAIN KUUSI ON JÄLJELLÄ.

Nyt kun joukko on rajattu kuuden tytön Eliittiin, kilpailu prinssi Maxonin sydämestä muuttuu yhä raivokkaammaksi - ja America yrittää vieläkin selvittää todelliset tunteensa. Rakastaako hän Maxonia, joka voisi tehdä hänen elämästään tarumaista? Vai kuuluuko sydän ensirakkaudelle, Aspenillle?

America tarvistee päätöksentekoon epätoivoisesti lisää aikaa. Muut Eliittiin kuuluvat tytöt kuitenkin tietävät tarkalleen, mitä haluavat - ja American mahdollisuudet päättää tulevaisuudestaan ovat lipeämässä hänen ulottumattomiinsa.

♦♦♦

Olen niin onnellinen tästä sarjasta! En muista milloin viimeeksi on täytynyt sinnitellä hereillä ja lukea aamu neljään asti, kun ei vain ole pystynyt jättämään kirjaa kesken. Eliitti on jatkoa Valinnalle, jonka luin uudestaan tammikuun alussa. Seuraavat kappaleet tulevat siis sisältämään spoilereita ensimmäisestä osasta, joten jatkathan omalla vastuullasi.

Eliitti jatkaa suoraan siitä, mihin Valinta jäi. Eletään siis neljännen maailmansodan jälkeistä aikaa entisissä Yhdysvalloissa, joka on muuttunut kuningaskunta Illéaksi. Illéan prinssi Maxonin on tullut aika valita itselleen puoliso ja tätä valintaa välitetään TV:n välityksellä koko kansalle. America on selvinnyt Valinnassa 6 tytön Eliittiin, mutta ei siltikään vielä tiedä haluaako prinsessaksi vai ei. Toinen osa keskittyykin paljon siihen kumman miehen America valitsee; prinssi Maxonin vai ensirakkauden Aspenin, joka on työllistynyt palatsiin vartijaksi. America pyytää jatkuvasti Maxonilta lisää aikaa päätökseen, haluaako hän prinsessaksi vai ei (ja haluaako hän Aspenin vai ei, mutta tätähän Maxon ei tiedä). Olenkin yllättynyt siitä, kuinka vähän minua ärsytti American aikaansaamattomuus päätöksenteossa. Normaalisti tällaiset päähenkilöt tuppaavat ärsyttämään aivan valtavasti. Olen selkeästi vain päättänyt pitää tästä sarjasta.

Eliitissä on synkempiä piirteitä kuin Valinnassa ja asiat tuntuvat menevän paljon huonompaan suuntaan. Kuningas saa tarpeekseen Americasta ja yrittää savustaa tämän ulos kilpailusta. Kapinalliset hyökkäävät yhä tiheämpään tahtiin palatsiin. Lukija saa vastauksia ensimmäisessä osassa heränneisiin kysymyksiin, mutta myös paljon uusia kysymyksiä nousee esiin. 

Olen aika varma, että tämän trilogian loppu on arvattavissa oikein. Silti on hyvinkin viihdyttävää ja mielenkiintoista lukea kuinka siihen lopputulokseen päästään. Eliitissä tapahtui paljon sellaista, mitä en osannut arvata tulevan! Eliitissä valaistaan myös Gregory Illéan valtaan nousemista ja sitä edeltävää aikaa.. ja sain kyllä paljon kylmiä väreitä. Tuli aika elävästi mieleen Trump ja hänen sanomisensa ja ajatusmaailma. Ei ollenkaan hyvä juttu. 

Toinen osa ei aivan yltänyt mielestäni ensimmäisen tasolle, vaikka tässäkin oli paljon hyviä juttuja. Dystopia osuutta jäin ehkä kaipaamaan hitusen enemmän, sekä lisätietoa maailmasta jossa eletään. Trilogioiden toiset osat tuppaavat yleensä olemaan niitä heikoimpia lenkkejä. Tällä hetkellä odotan tuskissani, että saisin sarjan kolmannen osan käsiini. Sain sen jo toissapäivänä tilattua Adlibrikselta, mutta lähetysaika oli 5-15 arkipäivää... toivottavasti ei mene puolta kuukautta!

Suosittelen edelleen sarjaa jos nuorten kirjat ja romanttiikka uppoaa. :)

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Eliitti

Kirjailija: Kiera Cass

Sivuja: 320

Kustantaja: Pen & Paper

Kirjasarja/Trilogia: The Selection #2

Mistä minulle: Adlibris

Helmet lukuhaaste 2017: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia

L.M. MONTGOMERY - ANNAN NUORUUSVUODET

Anna-sarjan ensimmäisessä romaanissa Anna Shirley tulee lastenkodista Vihervaaraan Marilla ja Matthew Cuthbertin kasvatiksi. Tunteellinen ja vilkas punatukka ei aina sovi perinteisten teekutsujen hillittyyn ilmapiiriin, mutta koulussa Anna päihittää jopa paikkakunnan nuoren älykön Gilbert Blythen. Ystävänsä Diana Barryn kanssa Anna perustaa tyttöjen kirjallisen klubin. Neitoset odottavat innokkaasti kolmetoistavuotispäiviään, jolloin he saavat luvan solmia hiuksensa aikuismaiselle nutturalle. 

Osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Tällä neljännellä kierroksella klassikkohaastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogin Niina. Ihan mahtavaa, että näitä klassikkohaasteita järjestetään, sillä muuten lukupinooni meinaa tarttua vain niitä uutuuksia! Alkuperäinen suunnitelmani oli, että luen Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon, mutta eihän suunnitelmat ikinä pidä. Aloitin kuuntelemaan Annan nuoruusvuosia jo syksyllä äänikirjana (hyvin satunnaisesti kylläkin) ja kuukausi sitten otin kirjan siihen rinnalle. Luin ja kuuntelin hyvin rauhalliseen tahtiin yhden tai kaksi kappaletta kerrallaan. Viimeiset 80 sivua luin kirjasta eilisen illan ja tämän päivän aikana ja voisin väittää, että nautin niistä kaikista eniten.

Annan nuoruusvuodet kertoo orpotyttö Annasta, joka väärinkäsityksen seurauksena päätyy asumaan Marilla ja Matthew Cuthbertin, yli viisikymmenvuotiaiden siskon ja veljen luokse Avonlean kylään Prinssi Edwardin saarille. Heidän taloaan kutsutaan Vihervaaraksi ja sen suurta luontoa Anna pääseekin ihastelemaan. Anna on aivan mahtava persoona! Okei aluksi en tiennyt, että pidänkö Annasta vai en.. mutta ei siinä kauan mennyt kun tyttö voitti minut puolelleen kaikilla kommelluksillaan. Ja niitä kommelluksia, niitä sattuu nuorelle Annalle paljon! Kirjaa lukiessa/tai kuunnellessa sai kyllä nauraa ääneen.

En todellakaan olisi osannut arvata kuinka paljon tästä pidän. Rakkaus syttyi pikkuhiljaa ja viimeisten sivujen aikana itkin sekä ilosta, että surusta ja ajattelin vain etten halua tämän loppuvan. Kirjassa eletään 1800- ja 1900-lukujen vaihdetta joka tuo kirjaan ihastuttavan tunnelman. Tämä tunnelma välittyy lukijalle hyvin. Tavallaan harmittaa etten ole lukenut tätä jo aiemmin, mutta näköjään tähän voi rakastua näin vanhempanakin.

Olen iloinen, että päädyin lukemaan tämän kirjan. Yritin joskus 5 vuotta sitten aloittaa Anna-sarjaa, mutta luovutin varmaan ensimmäisen 20 sivun jälkeen. Nyt odotan innolla sarjan seuraavia osia, sekä haluan tutustua L.M Montgomeryn muihinkin teoksiin! Suosituksia?

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Annan nuoruusvuodet

Kirjailija: L.M Montgomery

Sivuja: 282

Kustantaja: WSOY

Kirjasarja/Trilogia: Anne of Green Gables #1

Mistä minulle: Kirjaston poistomyynti 

Helmet lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa

Popsugar reading challenge: 4. An audiobook

KIERA CASS - VALINTA

35 TYTTÖÄ. 1 KRUUNU. ELÄMÄÄ SUUREMPI KILPAILU.

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä.

America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallitumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset.

Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle.

En muista milloin olisin nauttinut kirjan lukemisesta näin paljon. Tai milloin viimeeksi olisin johonkin kirjaan uppoutunut samalla tavalla kuin uppouduin tähän. Vaikkakin tämä oli jo toinen kerta kun kyseisen kirjan luin. Luin kirjan ensimmäisen kerran viime toukokuussa lomareissulla ja kesäkiireiden takia tästä postaaminen jäi. Nyt hyllyä on hetken koristanut jo sarjan toinenkin osa joten päätin muistin virkistämiseksi lukea Valinnan uudestaan. Nyt voin vihdoin lukea tuon kauan odotetun toisen osan ja kolmaskin ilmestyy suomeksi ihan näillä näppäimillä!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat neljännen maailmansodan jälkeiseen aikaan, entisiin Yhdysvaltoihin joka sitemmin tunnetaan nimellä Illéa. Illéa on hylännyt demokratian ja muuttanut maan johdon monarkiaksi. Se miten tähän ajauduttiin, kerrotaan kyllä kirjassa mielestäni kohtalaisen hyvin.
Maassa on kastijako ja päähenkilömme America Singer kuuluu viidenteen kastiin. Viidennen kastin jäsenet ovat yleensä taiteilijoita (mm. soittajia, laulajia, maalareita tai kuvanveistäjiä). Elämä ei ole kovin loisteliasta ja eläminen saattaa olla kituuttamista varsinkin ruuan saamisen suhteen.

Illéan prinssi Maxon on tullut sopivaan naimaikään. Hänen vuokseen järjestetään Valinta, johon maan sopivien naimaikäisten tyttöjen joukosta valitaan 35 tyttöä. Valinta on hyvä mahdollisuus saada perheelle mainetta ja kunniaa, sekä ylemmän kastin. Toki myös pienen pieni mahdollisuus on voittaa prinssi Maxonin sydän ja jäädä elämään palatsiin loisteliaampaa elämää. Kaikkien tyttöjen luulisi olevan halukkaita osallistumaan Valintaan, mutta poikkeuksiakin löytyy. America on jo löytänyt oman rakkauden alempaan kastiin kuuluvasta Aspenista. Erinäisten tapahtumien seurauksena, America tulee kuitenkin valituksi Valintaan mukaan. Ja Valinta, mielestäni se on kirjan parasta antia!

Moni on sanonut kirjan muistuttavan Nälkäpeliä. Huomasin kyllä yhtäläisyydet, mutta ei itselleni silti suuret Nälkäpeli-vibat tulleet. Unelmien poikamies-vibat kyllä sen sijaan tulivat. :D Valinta on mielestäni ihan super viihdyttävää luettavaa. Se on hömppää, mutta siinä on silti sopivasti mukana dystopiaa ja synkempiä sävyjä. Ainoaa miinusta kirja saa kolmiodraamasta, sillä oikeasti.. Kuka tykkää kolmiodraamoista?! Itse en ainakaan ole suuri fani. Mutta sitten.. Maxon.. ah, pelkkää rakkautta jonka takia voisin antaa tälle viisi tähteä. Mutta en anna. Jäin kaipaamaan hieman lisää informaatiota maailmasta jossa eletään sekä kapinallisista. Uskon kuitenkin, että näitä avataan seuraavissa osissa. Jään innolla odottamaan.

Kirjasta on tekeillä elokuva ja olen aivan innnoissani! Jo kirjaa lukiessa näin silmissäni, kuinka hyvin kirja toimisi myös valkokankaalla. I'm so happy!

Pakko myös mainita, että ilmestyisipä nämä kirjat kovakantisina. Kansi on niin kaunis! Mutta pokkarit ei selkeesti kestä omassa käytössä. Kannen teksti on kulunut ja sivut irtoavat kohta :'(

Arvosana: ♥♥♥♥½

Teos: Valinta

Kirjailija: Kiera Cass

Sivuja: 339

Kustantaja: Pen & Paper

Kirjasarja/Trilogia: The Selection #1

Mistä: Omasta hyllystä

Mistä hankittu: Prisma

Helmet lukuhaaste 2017: 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis

Popsugar reading challenge: 26. A book by an author from country you've never visited

BECKY ALBERTALLI - SIMON VS. THE HOMO SAPIENS AGENDA

Sixteen-year-old and not-so-openly gay Simon Spier prefers to save his drama for the school musical. But when an email falls into the wrong hands, his secret is at risk of being thrust into the spotlight. Now Simon is actually being blackmailed: if he doesn’t play wingman for class clown Martin, his sexual identity will become everyone’s business. Worse, the privacy of Blue, the pen name of the boy he’s been emailing, will be compromised.

With some messy dynamics emerging in his once tight-knit group of friends, and his email correspondence with Blue growing more flirtatious every day, Simon’s junior year has suddenly gotten all kinds of complicated. Now, change-averse Simon has to find a way to step out of his comfort zone before he’s pushed out—without alienating his friends, compromising himself, or fumbling a shot at happiness with the most confusing, adorable guy he’s never met.

Becky Albertallin esikoisteos nousi lukulistalleni hieman ennen oman blogini perustamista. Tämä oli ensimmäisiä englanninkielisiä kirjoja joita itselleni ostin. Jostain kumman syystä kirja pääsi pölyttymään hyllyssäni melkein vuoden päivät, ennen kuin tähän tartuin. Voi miksi odotin näin kauan?! Kirja oli ihan mieletön! En tiedä onko luvassa yhtään järkevää tekstiä, sillä mieleni tekee varsin päättömästi hypettää kirjaa!

Kirja alkaa siitä, kun Simon Spierin koulutoveri Martin Addison kertoo Simonille lukeneensa hänen sähköpostinsa. Sähköpostit, jotka ovat Simonin henkilökohtaisia ja joita ei todellakaan ole tarkoitettu ulkopuolisen silmille. Simon on jo hetken aikaa lähetellyt sähköpostia salaperäisen Bluen kanssa ja kaikki heidän välillään tuntuu kolahtavan paikalleen. Blue ja Simon ovat myöntäneet toisilleen olevansa homoja, mutta kumpikaan ei ole uskaltanut kertoa kenellekkään muulle. Nyt Simonin homoudesta tietää kaikista maapallon ihmisistä Martin Addison.

Simon on aivan mahtava päähenkilö. Niin sympaattinen ja ihana kaveri, jollaista toivoisi myös itselle. Tätä kirjaa lukiessa käy muuten tekemään mieli Oreoita, pakko varoittaa. Simon on helposti samaistuttava hahmo, joten uskon siksi kirjan tulevan lähelle lukijoita. Ja suurta suosiota kirja herätti varsinkin tällaisessa potterheadissa. Simon on nimittäin suuri Harry Potter -fani, joten sain nauraa kaikille Potter -viittauksille.

Nora looks up from her book. "Simon. Eww."

"It's a dementor robe over my clothes. I think you'll survive."

"What's a dementor?"

I mean, I can't even. "Nora, you are no longer my sister."

"So it's some Harry Potter thing," she says. 

Bluen henkilöllisyyttä oli hauska arvailla kirjaa lukiessa, mutta en arvaillut liikaa! Kaikki kirjan hahmot ovat mielestäni upeita. Kaikki myös suhtautuvat ihanasti Simonin homouteen. Josta tulikin mieleeni.. tämä taisi olla ensimmäinen kirja jonka luin, jossa homous on näin suuressa osassa. Ei huono aloitus, haluan lukea lisää näitä kirjoja!

Kirja on oikeasti suuri hyvän mielen kirja. Jo se kertoo jotain, että tämä oli viime vuoden luettujen TOP 1! Pyrin aina kirjoittamaan edes muutaman rivin muistiinpanoja lukemastani kirjasta helpottaakseni blogitekstien kirjoittamista. Tällä kertaa muistiinpanot jäi hieman lyhkäisiksi, sillä olin vain piirrellyt sydämiä joka väliin.. :D Ehkä se kertoo siitä kuinka täydellinen kirja mielestäni oli. Minuun tämä iski ja nyt odotan innolla Albertallilta uutta luettavaa. Sitä pitäisi olla tiedossa jo keväällä! Ja mahtava uutinen on myös se, että tämä ilmestyy suomeksi keväällä! Nyt myös te, ketkä ette lue englanniksi, pääsette halutessanne tämän lukemaan. Itse aion ainakin käännöksen lukea. :)

Jos jotain miinusta pitäisi kirjasta keksiä, olisi sen lyhykäisyys. Kirja loppui mielestäni aivan liian nopeasti. Mielestäni olisi saanut olla tuplasti enemmän luettavaa. Ikävä Simonia.

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Kirjailija: Becky Albertalli

Sivuja: 303

Kustantaja: Penguin Books

Mistä: Omasta hyllystä

Mistä hankittu: Foyles

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA FEENIKSIN KILTA

Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymäisillään...

Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosi Tylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu, uuden opettajan Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppoa tietää mikä on totta ja kehen voi luottaa.


Kun minulta on kysytty minkä kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle, jos siis vain yhden kirjan saisin valita... Olen aina vastannut Harry Potter ja Feenikisin kilta. Ihan vain koska tämä on Potter ja tässä on eniten sivuja kaikista Pottereista. Nyt näin kolmannen tai neljännen lukukerran jälkeen voin todeta, etten tätä enää valitsisi. Tajusin tällä lukukerralla, että pidän tästä Potterista melkein vähiten.

Harrylla on edessään viides vuosi Tylypahkassa. Kirjan tapahtumat tosin alkavat jo kesältä, kun ankeuttajat hyökkäävät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun ja Harry joutuu taikomaan suojeliuksen. Tämän seurauksena Harry joutuu ministeriöön kuulusteluun, sillä alaikäisillä ei ole lupaa taikoa koulun ulkopuolella tai jästin läsnäollessa.

Voldemort palasi edellisen kirjan lopussa ja Harry on tapauksen ainoa todistaja. Dumbledore uskoo Harrya, mutta taikaministeri ja ministeriö eivät suostu uskomaan Hänen-joka-jääköön-nimeämättä paluuta. Vain pieni kourallinen koulukavereita, velhoja ja noitia tuntuu uskovan Harrya. Kaikki loput uskovat Päivän Profeettaa ja taikaministeri Toffeen puhetta siitä, että Harry on häiriintynyt nuori ja Dumbledore vanhuudenhöperö.

Kirja on saanut nimensä Feenikisin killasta, Voldemortia vastaan nousseiden velhojen ja noitien ryhmästä. Moni killan jäsenistä on kuollut tai kidutettu hulluuden partaalle, joten ryhmä on kasattu uudelleen uusista jäsenistä. Heitä johtaa rehtori Albus Dumbledore ja Feeniksin killan päämaja on Siriuksen lapsuudenkoti. Tuolla killan päämajassa tullaan vuoden aikana viettämään aikaa muutamaan otteeseen.

Harry elää siinä vaiheessa teinivuosiaan, että mielialat heittelevät laidasta laitaan ja elämä tuntuu väärältä. Onneksi Harrylla on kumminkin ystävät vierellään, jotka kestävät Harryn oikut. Itse lukijana täytyy myöntää, että välillä oli raskasta seurata uuden angstisen Harryn menoa.

Viidesluokkalaisilta vaaditaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viides vuosi tylypahkassa pitää sisällään V.I.P-tutkinnot (velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto), jonka suorittaminen vaikuttaa siihen mitä aineita oppilaat kahtena viimeisenä vuonna tulevat opiskelemaan ja mihin nuorilla on mahdollisuus työllistyä tulevaisuudessa. Tutkinnon aiheuttamien paineiden lisäksi, koulussa on uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja jonka ministeriö on valinnut. Dolores Pimento on rupikonnamainen ja häijy nainen, jota kaikki inhoavat Kalkarostakin enemmän. Ministeriö yrittää Pimennon avulla puuttua Tylypahkan asioihin ja siinä onnistuukin. Pimennolla on myös aivan omanlaisensa tapa opettaa pimeyden voimilta suojautumista. Hänen tunneillaan ei taikasauvaa tarvita vaan kaikki opiskellaan kirjasta. Oppilaita tämä ei miellytä, sillä miten he voisivat oppia puolustamaan itseään pelkästään teoriaa lukemalla. Hermione saakin mielestään loistavan idean.

"Kuka sitten?" Harry kysyi otsa rypyssä.

Hermione huokaisi erittäin syvään. 

"Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi. "Minä tarkoitan sinua, Harry."

Syntyi hetken hiljaisuus. Vähäinen yötuuli ratisutti ikkunaluukkuja Ronin takana, tuli lepatti.

"Miten niin tarkoitat minua?" Harry hämmästyi.

"Tarkoitan että sinä alat opettaa meille pimeyden voimilta suojautumista." (s.397)

Tämä kirja on kyllä mainio. Hermostuin lukemaani välillä niin kovin, että teki mieli heittää kirja seinään, ihan vain kokeillakseni jos se satuttaisi Pimentoa. Dolores Pimento on hahmo, jota inhoan ehkä eniten koko maailmassa. Nytkin tätä kirjoittaessa kuulen pääni sisässä Pimennon "höm höm" .. ja verenpaineet nousevat heti kattoon. :D Pimento on syy, miksi en kirjaa halua autiolle saarelle mukaan.

Rowling esittelee tässä kirjassa taas mahtavan hahmokaartin. Tietoomme tulee uusia hahmoja, kuten yksi suosikeistani Luna Lovekiva. Opimme myös vanhoista hahmoista paljon uutta. Pientä romanssiakin on yritetty kirjassa saada aikaiseksi, tästä osiosta tosin itse en ole ikinä välittänyt. En ikinä ymmärtänyt Harryn ja Chon juttua. 

Vaikka menetin hermot kirjan kanssa, on se silti älyttömän rakas. En ikinä voisi antaa näille vähempää kuin viisi tähteä. Kirja pitää otteessaan loistavasti ja välillä on vain parasta, kun saa lukea pelkästään Tylypahkassa hengailusta. Kirjan loppu taas ahdisti suunnattomasti jo etukäteen, mutta olin henkisesti niin varautunut loppuun, että ensimmäisen kerran jäi itkut itkemättä. Kirja antaa vastauksia suuriin kysymyksiin mm. Miksi Voldemort on niin kiinnostunut Harrysta? Samalla kirja luo suuria odotuksia kahteen viimeiseen osaan.

Tästä olisi niin paljon sanottavaa. On hyvin vaikeaa tiivistää 1050 sivuinen kirja pieneen arvosteluun. Voisin puhua tästä loputtomiin ja silti jotain mitä haluan sanoa jää sanomatta. :D Seuraavia osia odotellessa.. Toivottavasti tartun niihin pian, sillä Harry Potter ja Kirottu lapsi tuli postissa ja haluaisin jo lukea sen!!!

Arvosana: ♥♥♥♥♥

Teos: Harry Potter ja Feeniksin kilta

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 1050

Kustantaja: Tammi

Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #5

Mistä: Omasta hyllystä (tosin tämä on siskon omaisuutta)