Viisitoistavuotias Harry kohtaa ankeuttajat jo ennen kuin lukuvuosi Tylypahkassa alkaa. Koulussa hän joutuu, uuden opettajan Dolores Pimennon, silmätikuksi. Arpea särkee polttavasti ja Harry näkee niin merkillisiä unia, että pelkää menettävänsä järkensä. Lordi Voldemort on liikkeellä, vai onko? Aina ei ole helppoa tietää mikä on totta ja kehen voi luottaa.
Kun minulta on kysytty minkä kirjan ottaisin mukaan autiolle saarelle, jos siis vain yhden kirjan saisin valita... Olen aina vastannut Harry Potter ja Feenikisin kilta. Ihan vain koska tämä on Potter ja tässä on eniten sivuja kaikista Pottereista. Nyt näin kolmannen tai neljännen lukukerran jälkeen voin todeta, etten tätä enää valitsisi. Tajusin tällä lukukerralla, että pidän tästä Potterista melkein vähiten.
Harrylla on edessään viides vuosi Tylypahkassa. Kirjan tapahtumat tosin alkavat jo kesältä, kun ankeuttajat hyökkäävät Harryn ja hänen serkkunsa kimppuun ja Harry joutuu taikomaan suojeliuksen. Tämän seurauksena Harry joutuu ministeriöön kuulusteluun, sillä alaikäisillä ei ole lupaa taikoa koulun ulkopuolella tai jästin läsnäollessa.
Voldemort palasi edellisen kirjan lopussa ja Harry on tapauksen ainoa todistaja. Dumbledore uskoo Harrya, mutta taikaministeri ja ministeriö eivät suostu uskomaan Hänen-joka-jääköön-nimeämättä paluuta. Vain pieni kourallinen koulukavereita, velhoja ja noitia tuntuu uskovan Harrya. Kaikki loput uskovat Päivän Profeettaa ja taikaministeri Toffeen puhetta siitä, että Harry on häiriintynyt nuori ja Dumbledore vanhuudenhöperö.
Kirja on saanut nimensä Feenikisin killasta, Voldemortia vastaan nousseiden velhojen ja noitien ryhmästä. Moni killan jäsenistä on kuollut tai kidutettu hulluuden partaalle, joten ryhmä on kasattu uudelleen uusista jäsenistä. Heitä johtaa rehtori Albus Dumbledore ja Feeniksin killan päämaja on Siriuksen lapsuudenkoti. Tuolla killan päämajassa tullaan vuoden aikana viettämään aikaa muutamaan otteeseen.
Harry elää siinä vaiheessa teinivuosiaan, että mielialat heittelevät laidasta laitaan ja elämä tuntuu väärältä. Onneksi Harrylla on kumminkin ystävät vierellään, jotka kestävät Harryn oikut. Itse lukijana täytyy myöntää, että välillä oli raskasta seurata uuden angstisen Harryn menoa.
Viidesluokkalaisilta vaaditaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viides vuosi tylypahkassa pitää sisällään V.I.P-tutkinnot (velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto), jonka suorittaminen vaikuttaa siihen mitä aineita oppilaat kahtena viimeisenä vuonna tulevat opiskelemaan ja mihin nuorilla on mahdollisuus työllistyä tulevaisuudessa. Tutkinnon aiheuttamien paineiden lisäksi, koulussa on uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja jonka ministeriö on valinnut. Dolores Pimento on rupikonnamainen ja häijy nainen, jota kaikki inhoavat Kalkarostakin enemmän. Ministeriö yrittää Pimennon avulla puuttua Tylypahkan asioihin ja siinä onnistuukin. Pimennolla on myös aivan omanlaisensa tapa opettaa pimeyden voimilta suojautumista. Hänen tunneillaan ei taikasauvaa tarvita vaan kaikki opiskellaan kirjasta. Oppilaita tämä ei miellytä, sillä miten he voisivat oppia puolustamaan itseään pelkästään teoriaa lukemalla. Hermione saakin mielestään loistavan idean.
"Kuka sitten?" Harry kysyi otsa rypyssä.
Hermione huokaisi erittäin syvään.
"Eikö se ole ilmiselvää?" hän kysyi. "Minä tarkoitan sinua, Harry."
Syntyi hetken hiljaisuus. Vähäinen yötuuli ratisutti ikkunaluukkuja Ronin takana, tuli lepatti.
"Miten niin tarkoitat minua?" Harry hämmästyi.
"Tarkoitan että sinä alat opettaa meille pimeyden voimilta suojautumista." (s.397)
Tämä kirja on kyllä mainio. Hermostuin lukemaani välillä niin kovin, että teki mieli heittää kirja seinään, ihan vain kokeillakseni jos se satuttaisi Pimentoa. Dolores Pimento on hahmo, jota inhoan ehkä eniten koko maailmassa. Nytkin tätä kirjoittaessa kuulen pääni sisässä Pimennon "höm höm" .. ja verenpaineet nousevat heti kattoon. :D Pimento on syy, miksi en kirjaa halua autiolle saarelle mukaan.
Rowling esittelee tässä kirjassa taas mahtavan hahmokaartin. Tietoomme tulee uusia hahmoja, kuten yksi suosikeistani Luna Lovekiva. Opimme myös vanhoista hahmoista paljon uutta. Pientä romanssiakin on yritetty kirjassa saada aikaiseksi, tästä osiosta tosin itse en ole ikinä välittänyt. En ikinä ymmärtänyt Harryn ja Chon juttua.
Vaikka menetin hermot kirjan kanssa, on se silti älyttömän rakas. En ikinä voisi antaa näille vähempää kuin viisi tähteä. Kirja pitää otteessaan loistavasti ja välillä on vain parasta, kun saa lukea pelkästään Tylypahkassa hengailusta. Kirjan loppu taas ahdisti suunnattomasti jo etukäteen, mutta olin henkisesti niin varautunut loppuun, että ensimmäisen kerran jäi itkut itkemättä. Kirja antaa vastauksia suuriin kysymyksiin mm. Miksi Voldemort on niin kiinnostunut Harrysta? Samalla kirja luo suuria odotuksia kahteen viimeiseen osaan.
Tästä olisi niin paljon sanottavaa. On hyvin vaikeaa tiivistää 1050 sivuinen kirja pieneen arvosteluun. Voisin puhua tästä loputtomiin ja silti jotain mitä haluan sanoa jää sanomatta. :D Seuraavia osia odotellessa.. Toivottavasti tartun niihin pian, sillä Harry Potter ja Kirottu lapsi tuli postissa ja haluaisin jo lukea sen!!!
Arvosana: ♥♥♥♥♥
Teos: Harry Potter ja Feeniksin kilta
Kirjailija: J.K. Rowling
Sivuja: 1050
Kustantaja: Tammi
Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #5
Mistä: Omasta hyllystä (tosin tämä on siskon omaisuutta)
Mä aloitin lukemaan tätä kesällä englanniksi ja se on ollut tauolla varmaan kolme neljä kuukautta jo... :D tää ja Salaisuuksien kammio on mun vähiten lempparit kirjat Pottereista, just se angsti ja Pimento ja aaa! Mutta enköhän mä sen jossain vaiheessa loppuun saa hehe.
VastaaPoistaJos et ottaisi enää tätä mukaan autiolle saarelle, niin minkä kirjan sitten ottaisit? :)
Haha oon kyllä melkein iloinen, että tää osa on ohi ja pääsin Puoliverisen prinssin pariin! :D
PoistaAzkabanin vanki on suosikki, mutta Liekehtivä pikari nousi aika lähelle sitä.. Ja siinä on enemmän sivuja :D voisin siis sanoa tällä hetkellä ottavani mukaan mieluiten Liekehtivän pikarin :) Potteri sen kumminkin olla pitää!! :D