Sain luettavaksi Tuomas Keskimäen esikoisromaanin Ikuisesti. Kirja käsittelee monia nuoruuden tärkeitä asioita esimerkiksi ensirakkautta ja ystävyyttä, mutta myös uskoa ja mielenterveyttä. Kokonaisuus kirjassa toimii hyvin, vaikkakin keskitytään moneen isoon aiheeseen. Tällaista kirjaa olisi kai kaivannut omassakin yläasteiässä ja silloin kun itseään etsiskeli ja mietti maailman menoja.
Kirjassa keskiössä ovat Venla ja Kasperi, heidän tutustuminen, ystäväpiiri ja ensirakkaus. Kirja käsittelee myös uskoa mielestäni tavalla, jollaista en ole päässyt aiemmin lukemaan. Venla nimittäin tulee uskovasta perheestä ja Kasperia on uskon asiat aina kiinnostaneet. Usko ei ole kuitenkaan kirjassa tuputtavaa ja mielestäni tätä voi hyvin lukea, olit sitten uskossa tai et. Ystävyys on mielestäni aivan ihanasti kuvattu, se merkitys mikä ystävillä ja kavereilla on tuossa iässä tulee hyvin kirjassa esille. Monelle nimittäin se oma ystäväpiiri on kuin perhe ja mieluummin heidän kanssa pyörii pitkin kyliä kuin jumittaa kotona. Pystyin samaistumaan niin monta kertaa kirjaan ja tuntui kuin olisin elänyt omia nuoruuden hetkiä uudelleen. (Haha, vitsi kuulostan vanhalta kun kirjoitan näin, mutta meinaan sitä yläaste-/lukioikää).
Mua pelotti ensin tarttua tähän kirjaan, sillä kirjan fontti on pienempää kuin mihin olen normaalisti tottunut. Ajattelin ettei lukemisesta tule mitään, mutta näköjään siihen sitten tottui kuitenkin todella nopeasti. Kirja nimittäin imaisi mukanaan, eikä lukiessa sitten edes tullut ajatelleeksi fontin kokoa. Mun mielestä kirja kuin kirja on hyvin kirjoitettu silloin kun se saa tuntemaan jotain, ja Ikuisesti todellakin siinä onnistui! Tuli vilunväreitä ja kyyneleitä. Osa tapahtumista tuli vain niin lähelle omasta elämästä, että varmasti silläkin oli vaikutusta kyyneleiden määrälle.
Kirjassa oli hieman toistoa joissakin asioissa ja lukijalle kyllä avataan melkeinpä kaikki valmiiksi. Itse en aina niin välitä tästä, mutta toisaalta uskon tämän toimivan osalla lukijoista, varsinkin vähemmän lukevilla. Samoin aluksi minua häiritsi päähenkilö Kasperin jatkuva kiroilu. Kiroilevatko uskovat nuoret oikeasti noin paljon koko ajan? Mutta tavallaan tähänkin sitten tottui mitä pidemmälle kirja eteni. Ehkä siinä sitten tökki se, etten ole tottunut lukemaan tällä murteella ja puhekielellä kirjoitettuja kirjoja.
Suosittelen kirjaa kuitenkin 13-19 vuotiaille nuorille ja kaikille tätä vanhemmillekin, ketä aihe kiinnostaa. Pisteet kirja saa myös kauniista kannesta!
Suosittelen kirjaa kuitenkin 13-19 vuotiaille nuorille ja kaikille tätä vanhemmillekin, ketä aihe kiinnostaa. Pisteet kirja saa myös kauniista kannesta!
Teos: Ikuisesti
Ilmestynyt: 2017
Kirjailija: Tuomas Keskimäki
Sivuja: 203
Kustantaja: Sunkirja
Saatu kirjailijalta arvosteltavaksi
Saatu kirjailijalta arvosteltavaksi
Takakannesta:
"Ei missään oo luvattu, että elämä olis helppoa, mut se mikä sen palkinto on loppujen lopuks, on se, miks me jaksetaan silti. IANKAIKKISUUS, aivan kuin aikaa ei olisi."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista ! :)