SARAH J. MAAS: VARJOJEN KUNINGATAR

AAAA EN KESTÄ ODOTTAA MELKEIN VUOTTA SEURAAVAAN SUOMENNOKSEEEEEEN! pieni avautuminen tähän alkuun. taas. olkaa hyvät.

Vaikka kuinka yritin viivytellä tämän lukemista, venytin ja venytin, ei se auttanut. Joudun odottamaan seuraavaa osaa melkein vuoden (jos Gummerukselta tulee seuraava osa ensi keväänä??). Tein itseasiassa itselleni hieman hallaa tällä lukemisen venyttämisellä, tai uskon kirjan kärsineen siitä. Alku nimittäin tuntui vähän puuduttavan pitkältä ja tuntui että mitään ei oikein tapahtunut. Innostuin kovasti vasta sitten, kun suosikkihahmoni Rowan astui taas mukaan kuvioihin noin 200 sivun jälkeen.

Tähän väliin pitää varmaan sanoa, että jos et ole aiempia osia lukenut (tai olet, mutta tämä uusin vielä lukematta) ja haluat välttyä spoilereilta, LOPETA LUKEMINEN TÄHÄN. Tästä kirjasta puhuminen ilman spoilereita on nimittäin tooodella vaikeaa.

Celaena esiintyy vihdoin taas omalla oikealla nimellään, Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Hän on palannut sinne, missä sarjan ensimmäiset kaksi osaakin olimme, Riftholdiin. Rifthold on synkempi kuin koskaan aiemmin, kaduilla ja viemäreissä kulkee nimittäin valgidemoneita vartioimassa kaupunkia ja nappaamassa kiinni kapinallisia. Aelin ja hänen muu joukkonsa piileskelee päivät Aelinin asunnolla erään varaston kattohuoneistossa. He käyvät vuorollaan tiedustelemassa ja vakoilemassa kaupunkia, tekevät suunnitelmia siitä, miten edetä ja pelastaa ystävänsä. Sillä paha kuningas on ottanut valtaansa oman poikansa, Aelinin rakkaan ystävän Dorianin, hän on istuttanut poikaansa demonin. Aelin, Chaol ja muut kumppanit tekevät kaikkensa pelastaakseen Dorianin, mutta onko mitään enää tehtävissä? Onko Doriania enää? Olisiko armollisinta vain tappaa Dorian?

Kuten jo aiemmin mainitsin, innostuin kirjasta enemmän heti kun Rowan palasi kuvioihin. Aelinin oma haltiasoturi, johon tutustuimme edellisessä kirjassa. Sain kivan jännityksen tunteen lukemiseen, sillä shippaan näitä kahta niin paljon, että pelkäsin Rowanille käyvän huonosti. Sillä miten Rowan pärjää Riftholdissa ilman haltian voimiaan? 

Ja toinen mistä pidin erityisesti, oli Manon Mustanokan kappaleet <3 Tykästyin näihin hiljalleen edellisessä osassa ja tässä osassa taas odotin näitä varmaan eniten! 

Sitten asioita jotka hiertivät mieltä: Niin paljon kuin tän sanominen sattuukin, niin CHAOL. Äh, miksi Maas päätti kirjoittaa tästä hahmosta näin rasittavan? Pidin nimittäin Chaolista ensimmäisessä ja toisessa osassa ehkä eniten. Toiseksi, tässä oli pari mun mielestä ehkä liian helppoa kuolemaa. Ja kolmanneksi, mikä pakkomielle tässä on saada joka hahmo paritettua keskenään? Tää asia häiritsi lopuksi mua varmaan kaikista eniten :D

Eli oikeasti pidin tästä osasta paljon, mutta en niin paljon kuin edellisestä osasta. Yli 700 sivua oli ehkä hieman liikaa, tätä olisi pystynyt tiivistämään hieman. En osaa yhtään odottaa mitä seuraavassa osassa tapahtuu, mutta haluaisin jo tietää. Tsemppiä siis mulle :DD pahimmassa tapauksessa ehdin unohtaa tärkeät asiat seuraavan osan ilmestyttyä ja en jaksa lukea näitä alusta asti (ihan vaan kun aika ei riitä uudelleenlukuun näin lyhyellä välillä).

Koska verivala sitoi nyt hänet ja haltiaprinssin yhteen ikuisiksi ajoiksi, miehen poissaolo tuntui siltä kuin häneltä puuttuisi raaja. Hänestä tuntui yhä samalta, vaikka hänellä olikin paljon tehtävää, vaikka carranamin kaipaamisesta ei ollutkaan mitään hyötyä, ja vaikka mies epäilemättä läksyttäisi häntä sen vuoksi.s.16-17

Teos: Throne of Glass - Varjojen kuningatar

Alkuperäinen nimi: Queen of Shadows

Ilmestynyt: 2015 | Suomennos: 2019

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 743

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Celaena Sardothienilta on riistetty kaikki mitä hän rakastaa. Mutta nyt hän palaa hakemaan kostoa, pelastamaan ennen niin loistokkaan valtakuntansa ja kohtaamaan menneisyytensä haamut.

Hän on ottanut haltuun oikeutetun paikkansa valtaistuinpelissä Aelin Galathyniuksena, Terrasenin kuningattarena. Mutta ennen kuin hän voi nousta valtaistuimelleen, hänen täytyy taistella: 

Serkkunsa puolesta, joka oli valmis kuolemaan hänen edestään. 

Ystävänsä puolesta, joka on teljetty kammottavaan tyrmään.

Kansansa puolesta, jonka julma kuningas on orjuuttanut ja joka odottaa kuningattarensa voitokasta paluuta.

NINA LACOUR - VÄLIMATKOJA

Yritin aloittaa tätä kirjaa heti kesällä kun sain tämän käsiini. Mutta kirjan melankolisuus ja hieman ahdistava ilmapiiri eivät houkutelleet aurinkoisena kesäpäivänä jatkamaan alkua pidemmälle. Ja onneksi luinkin tämän vasta nyt, sillä tää sopi talvisiin iltoihin paremmin kuin hyvin! Tämä olisi ollut todella nopeasti luettavissa, mutta nautin tästä välillä iltaisin pieniä osia kerrallaan ja lukemiseen menikin muutama viikko.

Kirja kertoo yksinäisyydestä, menetyksestä, surusta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Marin ei ole puhunut kenellekään tuttavalleen sen jälkeen kun muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Hän vain otti ja lähti New Yorkiin pari viikkoa ennen opiskeluidensa alkua. Lukija miettii kuumeisesti, että mitä on tapahtunut? Mikä kaikki johti tähän tilanteeseen?

On joulukuu ja muut opiskelijat lähtevät asuntolasta perheidensä luokse joulun viettoon, mutta ei Marin. Marin on saanut erikoisluvan jäädä koko joululomaksi asumaan yksin asuntolaan. Seuranaan vain tuntematon talonmies, joka siivoilee pihaa ja jolle Marin voi hätätapauksessa soittaa. Mutta Marin ei ole kauaa yksin, sillä Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle. Mabel joka on hänen paras ystävänsä ja kenen kanssa Marin ei ole puhunut kesän jälkeen. Mabel joka on lähettänyt syksyn mittaan ainakin 900 viestiä ja joista yhteenkään Marin ei ole vastannut. Mitä heidän välillään tapahtui?

Kirjassa käydään läpi Marinin muistoja, ja kesä joka muutti kaiken aukenee lukijalle vähitellen. Marin ja Mabel jäävät keskelle New Yorkin lumimyrskyä ja kun sähkötkin katkeavat, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhua.

Kirja oli mukavaa vaihtelua perus romanttiselle YA contemporarylle, mitä yleensä luen. Ja tässä suurimpana roolina ei ollut kahden nuoren välinen rakkaus. Kirjan suru ja yksinäisyys kyllä säväytti niinkin kovin, että kyyneliltä ei vältytty. Aloin myös pohtia tätä lukiessa, että olenkohan nykyään herkistynyt vieläkin enemmän kun tuntuu, että itken lukiessa useammin kuin ennen. Telkkaria katsoessa mulle riittää jos näen jonkun muun itkevän niin hanat aukeaa, mutta lukiessa tätä ei ole paljon tapahtunut. On vain tietyt kirjat jotka ovat saaneet minut itkemään. Ja nyt tämäkin kuuluu siihen kategoriaan. :D Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, varsinkin jos kaipaat jotain muuta kuin perus Young Adult kirjaa ja ei niin hurjalla vauhdilla eteneviä tapahtumia.

"Sillä jos meillä on yhtään itsesuojeluvaistoa, pelaamme parhaan mahdollisen pelin niillä korteilla, jotka meille on jaettu."s.206

Teos: Välimatkoja

Alkuperäinen nimi: We are okay

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Nina LaCour

Sivuja: 232

Kustantaja: Karisto

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Koko elämänsä sitä kuvittelee tarvitsevansa yhtä ja toista... Kunnes lähtee ja ottaa mukaansa vain puhelimen, lompakon ja äidin valokuvan.

Marin ei ole puhunut yhdellekään tutulle sen jälkeen, kun hän pakkasi laukkunsa ja muutti toiselle puolelle Yhdysvaltoja. Kukaan ei tiedä totuutta hänen viimeisistä viikoistaan San Franciscossa, ei edes Marinin paras ystävä Mabel. Mutta tuhansienkin kilometrien päässä kotoa Marin tuntee menneisyyden kutsun. Nyt, kuukausia myöhemmin, hän odottaa yksin joulun ajaksi tyhjenneessä opiskelija-asuntolassa New Yorkissa. Mabel on tulossa kolmeksi päiväksi vierailulle, ja Marinin on lopulta kohdattava kaikki mikä on jäänyt sanomatta.

TUOMAS KESKIMÄKI - IKUISESTI

Sain luettavaksi Tuomas Keskimäen esikoisromaanin Ikuisesti. Kirja käsittelee monia nuoruuden tärkeitä asioita esimerkiksi ensirakkautta ja ystävyyttä, mutta myös uskoa ja mielenterveyttä.  Kokonaisuus kirjassa toimii hyvin, vaikkakin keskitytään moneen isoon aiheeseen. Tällaista kirjaa olisi kai kaivannut omassakin yläasteiässä ja silloin kun itseään etsiskeli ja mietti maailman menoja. 

Kirjassa keskiössä ovat Venla ja Kasperi, heidän tutustuminen, ystäväpiiri ja ensirakkaus. Kirja käsittelee myös uskoa mielestäni tavalla, jollaista en ole päässyt aiemmin lukemaan. Venla nimittäin tulee uskovasta perheestä ja Kasperia on uskon asiat aina kiinnostaneet. Usko ei ole kuitenkaan kirjassa tuputtavaa ja mielestäni tätä voi hyvin lukea, olit sitten uskossa tai et. Ystävyys on  mielestäni aivan ihanasti kuvattu, se merkitys mikä ystävillä ja kavereilla on tuossa iässä tulee hyvin kirjassa esille. Monelle nimittäin se oma ystäväpiiri on kuin perhe ja mieluummin heidän kanssa pyörii pitkin kyliä kuin jumittaa kotona. Pystyin samaistumaan niin monta kertaa kirjaan ja tuntui kuin olisin elänyt omia nuoruuden hetkiä uudelleen. (Haha, vitsi kuulostan vanhalta kun kirjoitan näin, mutta meinaan sitä yläaste-/lukioikää).

Mua pelotti ensin tarttua tähän kirjaan, sillä kirjan fontti on pienempää kuin mihin olen normaalisti tottunut. Ajattelin ettei lukemisesta tule mitään, mutta näköjään siihen sitten tottui kuitenkin todella nopeasti. Kirja nimittäin imaisi mukanaan, eikä lukiessa sitten edes tullut ajatelleeksi fontin kokoa. Mun mielestä kirja kuin kirja on hyvin kirjoitettu silloin kun se saa tuntemaan jotain, ja Ikuisesti todellakin siinä onnistui! Tuli vilunväreitä ja kyyneleitä. Osa tapahtumista tuli vain niin lähelle omasta elämästä, että varmasti silläkin oli vaikutusta kyyneleiden määrälle.

Kirjassa oli hieman toistoa joissakin asioissa ja lukijalle kyllä avataan melkeinpä kaikki valmiiksi. Itse en aina niin välitä tästä, mutta toisaalta uskon tämän toimivan osalla lukijoista, varsinkin vähemmän lukevilla. Samoin aluksi minua häiritsi päähenkilö Kasperin jatkuva kiroilu. Kiroilevatko uskovat nuoret oikeasti noin paljon koko ajan? Mutta tavallaan tähänkin sitten tottui mitä pidemmälle kirja eteni. Ehkä siinä sitten tökki se, etten ole tottunut lukemaan tällä murteella ja puhekielellä kirjoitettuja kirjoja.

Suosittelen kirjaa kuitenkin 13-19 vuotiaille nuorille ja kaikille tätä vanhemmillekin, ketä aihe kiinnostaa. Pisteet kirja saa myös kauniista kannesta!

Teos: Ikuisesti

Ilmestynyt: 2017

Kirjailija: Tuomas Keskimäki

Sivuja: 203

Kustantaja: Sunkirja
Saatu kirjailijalta arvosteltavaksi

Takakannesta:

"Ei missään oo luvattu, että elämä olis helppoa, mut se mikä sen palkinto on loppujen lopuks, on se, miks me jaksetaan silti. IANKAIKKISUUS, aivan kuin aikaa ei olisi."

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - TULEN PERILLINEN

Se fiilis kun oivallat löytäneesi uuden lempikirjailijasi, V I H D O I N! Voin viimeinkin mainita myös välillä jonkun muun nimen kuin J.K. Rowlingin, kun suosikkiani kysellään. Sillä kyllä, tämän Throne of Glass -sarjan kolmannen osan myötä, Maas nousee yhdeksi suosikikseni ja haluan lukea häneltä kaiken. En edes tiennyt, kuinka kovasti olenkaan kaivannut elämääni tällaisia kirjoja! Varoituksen sananen vielä.. jos haluat välttyä edellisien osien spoilereilta, ethän lue tämän pidemmälle.

Celaena Sardothien on saapunut Adarlanin kuninkaan käskystä Wendlyniin, Suuren valtameren toiselle puolelle. Wendlyniin, jossa taikuus on yhä läsnä sillä kuningas ei ole onnistunut ottamaan Wendlyniä haltuunsa. Celaena ei kuitenkaan suorita kuninkaan antamaa tehtävää Wendlynissä, vaan viettää päivänsä juomalla viiniä katoilla ja syömällä pihistettyä kamalan makuista teggyaa eli sipulinmakuista leipää. Aurinkoisena päivänä Celaena kuitenkin kohtaa kujalla haltiasoturi Rowanin. Rowan on tullut hakemaan Celaenaa haltiakuningatar Maeven luokse. Itsesäälissä rypevä Celaena lähtee juron haltiasoturin matkaan, sillä Celaenalla on tarve saada Maevelta lisää tietoa mahtiavaimista ja siitä, miten hän voisi kukistaa Adarlanin kuninkaan. Eihän hänen ystävänsä voinut uhrata kaikkea turhaan? Pakkohan hänen on mennä, vaikka mieli tekisi kuolla siihen paikkaan.

Chaol ja Dorian ovat molemmat jääneet Adarlaniin ja heidän välinsä ovat alkaneet viilentyä. Dorian kamppailee taikavoimiensa kanssa ja yrittää parhaansa mukaan piilottaa ja oppia hallitsemaan niitä. Chaol suree Celaenaa, ja samaan aikaan pohtii kuinka voisi suojella prinssiään. Olisiko mahdollista saada taikuus takaisin Adarlaniin? Silloin Dorian ei ehkä olisi niin pahassa pulassa.

Rowan yrittää kouluttaa Celaenaa taikavoimiensa hallitsemisessa ja tämä koulutus onkin iso osa tätä kirjaa. Rowan on ankara ja kylmä Celaenaa kohtaan ja voisi melkein sanoa molempien vihaavan toisiaan. Mutta kuitenkin, Rowanin työ tuottaa tulosta ja Celaeana alkaa hallitsemaan voimiaan. Rowanin tuominen mukaan kirjaan oli yksi tämän kirjan parhaita anteja, pidin tästä hahmosta paljon!

"Jopa hänen sielunsa tuntui avarammalta. Aivan kuin se olisi ollut pitkään vangittuna ja haudattuna ja pääsisi vasta nyt levittämään siipiään. Hän ei tuntenut iloa, eikä ehkä koskaan enää tuntisikaan, mutta hän tunsi ripauksen siitä, millainen oli ollut ennen kuin suru oli musertanut hänet niin täydellisesti". s.268

Tässä osassa Rowanin lisäksi tuli monta muutakin uutta hahmoa. Yksi näistä hahmoista sai heti alussa jo omat kappaleensa - Manon Mustanokka. Aluksi Manonin luvut tökkivät kohdallani, mutta heti kun mukaan asteli liuta lohikäärmeitä olin myyty. Manon kouluttaa pienestä loukkaantuneesta lohikäärmeestä itselleen tunnollisen ratsun ja ystävän (Näin koulutat lohikäärmeesi, on yksi suosikki animaatioistani, joten itkin onnesta näistä lohikäärmeistä lukiessani). Samalla kun liuta uusia hahmoja astelee kuvioon mukaan, jää valitettavasti yksi vanhoista hahmoista taka-alalle, nimittäin Chaol. Ei sillä, shippaan häntä edelleen enemmän kuin Doriania, mutta kiinnostavimpia miespuolisia hahmoja olivat tässä osassa Rowan ja Aedion.

Kolmas kirja paljasti myös vihdoin Celaenan lapsuuden ja kaikki se tuska ja suru mitä Celaena oli joutunut kokemaan, tuli lukijallekin koettavaksi. Celaenan hahmokin kehittyy tässä osassa taas ison harppauksen ja näin ollen ymmärsin tätä hahmoa huimasti paremmin. Maas on aivan äärimmäisen taitava kertoja! Pienet tiedonmuruset mitä hän jakaa lukijalle juuri oikeaan aikaan saa otteen kirjasta vain tiukentumaan. Ja miten tuskaiset kuukaudet on taas edessä odottaa seuraavaa osaa, sillä tämän kirjan loppu... ÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Kirja antaa myös vihdoin järkyttävän selvää kuvaa, kuinka kamalasta miehestä on kyse, kun puhutaan Dorianin isästä, Adarlanin kuninkaasta. Celaena on varmasti ainoa joka hänet voi joskus voittaa, mutta tämän kirjan jälkeen kysymys onkin, ketä kaikkia hän saa taistoon omalle puolelleen mukaan? Keneen voi oikeasti luottaa? Huudan tätä kirjoittaessa sisäisesti koska haluan tietää kaiken nyt ja heti.

"Hän oli kuningatar yhtä lailla kuin Maevekin. Hän oli voimakkaan kansan ja mahtavan valtakunnan hallitsija.

Hän oli tuhkan ja tulen perillinen, eikä hän kumartaisi ketään."s.554

Teos: Throne of Glass - Tulen perillinen

Alkuperäinen nimi: Heir of Fire

Ilmestynyt: 2014 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 624

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Celaena Sardothien on selvinnyt hurjista taisteluista ja musertavista suruista. Hän on kuitenkin joutunut maksamaan siitä sanoinkuvaamattoman hinnan. Nyt hän taistelee murheen murtamana omaa sisäistä tyhjyyttään vastaan.

Kaiken pimeyden keskellä Celaenasta on kuitenkin kasvamassa koko ajan vahvempi, viisaampi ja määrätietoisempi - todellinen kuningatar. Jos Celaena löytää Wendlynistä etsimänsä vastaukset, oppii hallitsemaan voimiaan ja voittaa demoninsa, hänestä on tulossa myös Adarlanin julman vallanhimoisen kuninkaan suurin uhka. Mutta onko Celaena valmis taistelemaan tiensä takaisin valtaistuimelle?

Muissa blogeissa: Expelliarmus, Tarinoiden syvyydet, Kirjapöllön huhuiluja, Minun mielessä

ANGIE THOMAS - VIHA JONKA KYLVÄT

Olipa ihanaa pitkästä aikaa omien yöunien kustannuksella koukuttua kirjaan, eikä aamulla edes kaduttanut! Tämä kirja oli ihan super! En tiedä, onko Angie Thomas tiedostanut kirjaa kirjoittaessa, kuinka ison jutun hän saa kirjallaan aikaan. Tai millainen vaikutus tällä kirjalla on nuoriin lukijoihin, varsinkin mustiin nuoriin. Tämä kirja on ÄLYTTÖMÄN tärkeä. Ja miksi uskalsin tarttua tähän vasta nyt?

Starr on 16-vuotias ja asuu perheensä kanssa slummissa. Nuoresta iästään huolimatta, hän on joutunut todistamaan jo kahden hyvän ystävänsä murhaa. Ja tästä toisesta murhasta saammekin lukea tässä kirjassa. Yksin oleva valkoinen poliisi pysäyttää Starrin ja hänen ystävänsä Khalilin. Tilanne eskaloituu siihen, että poliisi ampuu Khalilia kolme kertaa. Ilman mitään järkevää syytä. Miten Starr selviää tästä järkyttävästä kokemuksesta? Miten koko mustien yhteisö reagoi tähän? Ja koko muu maailma? Joutuuko poliisi vastuuseen teostaan?

En epäilisi yhtään vaikka tästä tulisi klassikko, ainekset tässä on ainakin kohdallaan. Thomasin kirjoitustyyli lumoaa itseni ja kirja oikein imaisee mukanaan. Hahmot olivat myös hyvin onnistuneita, kaikki tuntuivat aidoilta ja pidin aivan jokaisesta!<3 Kirja onnistuu herättämään suuria tunteita, varsinkin vihaa. Osuva nimi siis kirjalla. Heräsin myös siihen, kuinka vaikeaa on olla musta vielä nykymaailmassakin. Tiesin että vaikeaa, mutta että näin vaikeaa, tuli yllätyksenä. Lukiessa tulee myös ajatelleeksi, että onpa meillä asiat Suomessa hyvin. Täällä ainakin poliisiin voi luottaa ja turvautua. Välillä vain jenkeistä tulevia uutisia lukiessa pohdin, mistä muropaketista poliisit saavat siellä virkalupansa. 

Mun mielestä on ihan super tärkeää, että näitä asioita nostetaan esille. Vasta eräänä päivänä katsoin Greyn anatomian jakson, missä poliisi ampui 10-vuotiasta mustaa poikaa, joka kiipesi kotitalonsa ikkunasta sisään, sillä oli unohtanut avaimet kotiin. Poliisi luuli poikaa varkaaksi. Joo, vaikka olikin kyseessä sarja, niin silti, MITÄ HITTOA??! Ja taas kiukkusavut nousivat korvista. 

Viha jonka kylvät on mulla ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Kirjan asioita jää ajattelemaan vielä päiviksi lukemisen jälkeen. Nyt en malttaisi odottaa tästä tulevaa leffaa! (Tästä traileriin) Ja tästä lähtien kaikki, mitä Angie Thomas vain kirjoittaa, menee mulla heti lukulistalle. 2019 helmikuussa pitäisi ilmestyä kirja On the Come Up!

"Mä räpyttelen silmiä muutaman kerran. Suuhun kertyy sylkeä, mutta nielaisen. Mä en jumaliste aio itkeä enkä oksentaa, kun ajattelen sitä miestä.

Jos se istuis tässä, mun sisältä ei löytyis tarpeeksi Mustaa Jeesusta sanomaan, että annan sille anteeksi."s.257

Teos: Viha jonka kylvät

Alkuperäinen nimi: The Hate U Give

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Angie Thomas

Sivuja: 397

Kustantaja: Otava

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Kun mä olin kaksitoista, mutsi ja faija piti mulle kaks puhuttelua. Toinen oli se tavallinen kukkia ja mehiläisiä -juttu. Toinen koski sitä, mitä pitää tehdä jos poliisi pysäyttää. Tee täsmälleen niinku poliisi käskee. Pidä kädet näkyvissä. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä. Puhu vain kun sua puhutellaan.

16-vuotias Starr on köyhän slummin kasvatti, joka käy koulua paremmalla puolella kaupunkia. Ristiriita kahden maailman välillä kärjistyy, kun poliisi yhtenä iltana ampuu Starrin lapsuudenystävän.

Starr on paikalla ja tietää, ettei ampumiseen ollut mitään syytä. Hänen todistuksensa voi kuitenkin tuhota koko mustan yhteisön. Ja myös maksaa hänen henkensä.

HOLLY BOURNE - MIKÄ KAIKKI VOI MENNÄ PIELEEN?

Mikä on mulle se täydellinen kesäkirja? Hyvää fiilistä, onnellisia loppuja, mielellään kesään liittyviä tapahtumia sekä ripaus romantiikkaa. Tänä kesänä tätä tarjosi Holly Bournen Mikä kaikki voi mennä pieleen? Kyseessä on siis Bournen Normaali-trilogian toinen osa. Ensimmäisen osan Oonko ihan normaali? luin viime vuonna ja pidin siitä. Odotin innolla tähän toiseen osaan tarttumista, mutta samalla jännitin, että mitä jos en pidäkään tästä. Mutta siis, rakastin tätä osaa vielä enemmän kuin edellistä! Tämä on juuri sitä helppoa luettavaa, mutta samalla kirja sisältää oikein oivallisia ajatuksia feminismistä, aikuistumisesta, äiti-tytär-suhteesta, alkoholismista... tässä nyt kirjan aiheita näin esimerkkinä.

Kirja keskittyy tällä kertaa tyttökolmikosta Amberiin ja hänen kesälomaansa. Kesälomaan, jonka hän aikoo viettää Yhdysvalloissa äitinsä luona. Äidin, joka on omien sanojensa mukaan raitistunut ja mennyt uusiin naimisiin perseleuka-Kevinin kanssa. En muistanut Amberista juuri mitään edellisestä kirjasta, mutta nyt musta tuntuu, että rakastuin häneen hahmona! Amber ei ole nähnyt äitiään yli kahteen vuoteen ja nyt hän vihdoin voisi viettää hänen kanssaan koko kesän. Vaikkakin samalla töitä tehden, sillä Amber on menossa äidin ja Kevinin järjestämälle kesäleirille ohjaajaksi. Mutta näin Amberin ei tarvitse nähdä raivostuttavaa velipuoltaan ja sietämätöntä äitipuolta koko kesänä, ainoa jota hän joutuu sietämään on perseleuka-Kevin, joka vei häneltä äidin toiselle mantereelle.

Leirillä on paljon muitakin ohjaajia joihin Amber pääsee tutustumaan, mm. Nalle Puhia rakastava Whinnie, ärsyttävä cheerleader Melody sekä hyvännäköinen prom king Kyle. Ah, mitä ihania jenkkien kliseitä tässä kirjassa oli. Myönnetään, olen aina ollut kiinnostunut Yhdysvalloista, sekä heidän opiskelukulttuuristaan. Ja sain makoisat naurut, kun Amber oli ajatellut cheerleadereiden ja prom kingien olevan vain elokuvien ja sarjojen tuottoa. Kesäleiristä lukiessa tuli mieleen oma lapsuus ja oman lapsuuden kesäleirit. Uskottavasti on Bourne siis onnistunut leiristä kertomaan.

Kirjan parasta antia olivat Amberin Skype-keskustelut Evien ja Lottien kanssa. Heidän vanhojenpiikojen kerhonsa kokoontumiset onnistuivat näin kesälläkin. Kolmikon keskustelua on mainio lukea ja kirjaa lukiessa sai oikeasti nauraa ääneen (ja jopa itkeä). 

Aivan järkyttävän hyvää nuortenkirjallisuutta tämä kirjailija meille tarjoaa. Ajankohtaisia ajatuksia, feminismiä, perhesuhteita. Kaikki tässä sarjassa vain klikkaa juuri oikein. Ja mun mielestä on mahtavaa, että niin moni nuori on löytänyt tämän kirjasarjan. Harvoin tästä on kirjaston nuortenhyllyssä montaa kappaletta paikalla. Itselläni kyllä menee automaattisesti tästä lähtien kaikki Bournen kirjat omalle lukulistalle. 

Jos jotain miinusta annan kirjalle, tulee se kirjan lopusta. Ihan vain, sillä mä olisin voinut lukea vielä 100 sivua lisää. Nyt jäi hieman tunne, että loppu kurottiin kasaan vähän liian nopeasti. Toivon, että saan vastauksia kysymyksiini viimeistään syksyllä ilmestyvässä ...ja hyvää uutta vuotta? -kirjassa.

Mutta kun astuimme lehvästön alle, pimeys nielaisi kuunvalon kokonaan, enkä nähnyt mitään.

"Kyle, mä en tykkää olla täällä."

Hän nauroi ja laittoi käsivartensa hartioilleni. Ei epäilyttävällä tavalla vaan suojelevais-amerikkalaisella tavalla.

"VALOIS",  huusin suoristaen käteni ilmaan. "ODOTUM SUOJELIUUUUUUS."

"Ööö, tiedäthän sä, ettei Harry Potter ole totta?" Kyle sanoi, kun katselin pettyneenä taikavoimieni puutetta.

"Kuraverinen", mutisin, ja hän nauroi taas.

"Onko kaikki brittitytöt yhtä hauskoja kuin sä?" hän kysyi.

Teos: Mikä kaikki voi mennä pieleen?

Alkuperäinen nimi: How Had Can Love Be?

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Holly Bourne

Sivuja: 448

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

Amber kaipaa edes ripausta rakkautta. Hänen äitinsä ei vain ole koskaan ollut lämminsydäminen tapaus, ei edes kun jätti perheensä ja muutti Amerikkaan. Amber kuitenkin toivoo, että kesä hänen kanssaan voisi muuttaa kaiken.

Samalla kesäleirillä Amberin ja hänen äitinsä kanssa työskentelee myös fiksu, hauska ja suosittu Kyle, sydänten sarjamurskaaja. Voiko Amber, varsinainen cheerleaderin vastakohta, TODELLA ihastua prom kingiin? Moisesta ei ainakaan voi seurata mitään hyvää, kun kaikki muukin menee aina pieleen.

Muissa blogeissa: Yöpöydän kirjat, Kirjasähkökäyrä, bookishteaparty, Carry On Reading

SARAH J. MAAS : THRONE OF GLASS - KESKIYÖN KRUUNU

Tätä kirjaa lähdin lukemaan jo hieman suuremmilla odotuksilla kuin sarjan ensimmäistä osaa Lasipalatsia. Lasipalatsi ei lumonnut minua täysin, mutta olin kuullut muilta lukijoilta sarjan paranevan jo toisessa osassa huomattavasti. Lunastiko tämä kirja odotuksensa? Voi kyllä! Oli ihanaa pitkästä aikaa lukea kirjaa nautiskellen, sillä en halunnut kirjan loppuvan. Olenkin tyytyväinen, että päätin jättää kirjan lukemisen alkukesään, sillä nyt en joudu tuskissani odottamaan kolmatta osaa montaa kuukautta. Itseasiassa sen pitäisi tulla jo tässä kuussa!

Celaena Sardothien voitti edellisessä osassa kamppailun paikasta Kuninkaan Miekkana. Nyt Celaena täyttää pahan kuninkaan määräyksiä ja neljän vuoden kuluessa hän olisi vapaa! Mutta kestääkö Celaena neljää vuotta, varsinkaan kun kuningas määrää häntä tappamaan tuttaviaan ja Celaenan mielestä viattomia. Vartioston kapteenin Chaolin ja Celaenan välit lämpenevät ja kirjassa saadaan kuulla lisää mahtimerkeistä sekä siitä mitä prinsessa Nehemialla on mielessä. Ja onko taikuus sittenkään kadonnut valtakunnasta, saati sitten itse kuninkaan linnasta.

"Sota oli syttynyt kaikkia vastaan. Vaviskoot he kaikki pelosta sitä kohtaan, jonka olivat herättäneet."s.279

Pidin siitä, miten tässä osassa kolmiodraama oltiin jätetty enemmän taka-alalle ja lukijalle alkoi pikkuhiljaa selvitä asioita enemmän. Mistä kuningas saa voimansa ja miten hän on onnistunut valloittamaan niin suuren osan Erileasta. Kirjassa on myös muutama suuri juonenkäänne, jotka tekivät kirjan lukemisesta ahmittavampaa ja saivat leuan tippumaan lattiaan. Kirjassa tutustutaan myös Celaenan menneisyyteen paremmin sekä hänen monet puolensa tulivat hyvin esiin tässä osassa, mikä ainakin itseäni innosti suuresti. Celaena onkin kiinnostavin hahmo tässä sarjassa, mutta heti perässä tulevat Chaol ja kruununprinssi Dorian. Varsinkin Dorianin pisteet nousivat tässä osassa paljon.

Kirjan maailma on omalla tavallaan uniikki ja maaginen. Se kutkuttaa ja siitä haluaa tietää lisää. Odotankin innolla, mitä saamme oppia seuraavissa osissa.

En tiedä miten pukisin sanoiksi sen, mitä tästä osasta ja koko sarjasta ajattelen. Tällaista fantasiaa olen kaivannut elämääni jo pitkään! Enkä malttaisi pysyä housuissani, kun ajattelen millaiseen cliffhangeriin tämä toinen kirja loppui. Tulisi jo se kolmas osa! Enkä malta odottaa, kuinka Maas kirjailijana kehittyy sarjan edetessä.

Olen toitottanut tätä jo miljoona kertaa ympäri somea, mutta jos ensimmäinen osa ei ihan iskenyt, kokeile vielä tätä toista!

P.S. Team Chaol!

Teos: Throne of Glass - Keskiyön Kruunu

Alkuperäinen nimi: Crown of Midnight

Ilmestynyt: 2013 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Sarah J. Maas

Sivuja: 453

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale - Kiitos kustantajalle!

Takakannesta:

PAHAN KRUUNAAMA

VELVOLLISUUKSIEN SITOMA

RAKKAUDEN REPIMÄ

Celaena Sardothien voitti raa'an kamppailun, ja hänestä tehtiin Kuninkaan Miekka, Adarlanin kuninkaan henkilökohtainen salamurhaaja. Celaena ei kuitenkaan kumarra kruunua: salassa hän auttaa kuninkaan vihollisia pakenemaan, sillä hän tietää, että hänen palvelemansa miehen sielu on sysimusta. Jokainen kuolema, jonka Celaena lavastaa, ja jokainen valhe, jonka hän kertoo, on uhka hänen rakkailleen ja hänelle itselleen.

Juonittelu ja salailu mutkistavat hänen välejään kruununprinssi Dorianiin, kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaoliin sekä kapinalliseen prinsessa Nehemiaan. Eikä Celaena ole ainoa, joka hakee oikeutta. Kun sitten salaisuuksien vyyhti johtaa järkyttävään katastrofiin, Celaenan on päätettävä, minkä puolesta hän todella taistelee: vapautensa, sydämensä vai kuningaskunnan kohtalon.

Muissa blogeissa: Minun mielessä - Kirjablogi, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen välissä, Tarinoiden syvyydet, Kolmas kirja taskussa

Kirjassa kartta sisäkannessa

J.K. ROWLING - IHMEOTUKSET JA NIIDEN OLINPAIKAT: ALKUPERÄINEN ELOKUVAKÄSIKIRJOITUS

Vihdoin tuli aika tälle kirjalle! Olin sopivasti ehtinyt unohtamaan elokuvasta jo jotain, joten sain kirjaa lukiessa melkein yllättyä joistain käänteistä. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus on siis elokuvan käsikirjoitus. Kuka olisi arvannut!

Pääsemme kirjassa (pitäisikö tässä nyt puhua kirjasta vai elokuvasta? noh, minä puhun kirjasta) seuraamaan Lisko Scamanderin seikkailuja 20-luvun New Yorkissa. Lisko on valmistunut Tylypahkasta aiemmin ja hän omistaa salkullisen ihmeotuksia. Ihmeotukset pääsevät kuitenkin valloilleen New Yorkissa, jonka jälkeen ollaan pulassa. Myös pahamaineinen velho Grindelwald tekee tuhojaan ympäri maailmaa ja New Yorkissakin tapahtuu pahoja asioita. 

En täysin rakastunut elokuvaan silloin, kun sen marraskuussa 2016 kävin elokuvissa katsomassa. Vaikkakin elokuvan Pottermainen musiikki sai kylmiä väreitä aikaiseksi. Joten sanotaanko suoraan, että en kyllä saanut tästä kirjastakaan yhtään mitään uutta irti. Nämä näytelmä- ja elokuvakäsikirjoitukset eivät selkeästi ole minua varten. Tulen käytännössä vain surulliselle mielelle näistä (ainakin jos luen jotain Pottereihin liittyvää).

Mun mielestä Rowling olisi hyvin voinut kirjoittaa kunnon pitkän romaanin tästä. Olisin uskoakseni nauttinut siitä paljon enemmän. Nyt lähinnä vain ärsyttää elokuvassa olevat aukot ja se, kun lukijalle/katsojalle jää itselle niin paljon tulkinnan varaan. Eli siis surullinen fiilis tästä tulee, eikä tää mun mielestä anna mitään uutta, jos leffan on jo nähnyt. Sanotaan nyt kuitenkin, että on tässä maailman kaunein kansi! Ja Haisku, Jacob sekä Queenie ovat ihania! Ja elokuvassa Eddie Redmayne näyttelee Liskoa NIIIN hyvin♥. Nyt voin hyvillä mielin katsoa elokuvan vihdoin uudestaan ja odotan kyllä innolla tänä vuonna tulevaa jatko-osaa! Vaikkakaan en ole tyytyväinen kaikkiin näyttelijävalintoihin.

Teos: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus

Alkuperäinen nimi: Fantastic Beasts and Where to Find Them: The Original Screenplay

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2017

Kirjailija: J.K. Rowling

Sivuja: 293

Kustantaja: Tammi

arvostelukappale

Takakannesta:

Huikea seikkailu vuosisadan alun New Yorkissa amerikkalaisten velhojen ja jästien ja ihmeotusten maailmassa! Jaana Kapari-Jatan kekseliäs ja loistava suomennos.

Tutkija ja tutkimusmatkailija Lisko Scamanderin ihmeotukset karkaavat ja aiheuttavat kaaosta New Yorkissa. On vuosi 1926. Tylypahkasta aikoinaan valmistunut velho ja tutkija ja taikaministeriön työntekijä Lisko Scamander on ollut tutkimusmatkalla ympäri maailmaa tutkimassa ihmeotuksia ja hänen tarkoituksenaan on pysähtyä pikaisesti New Yorkiin, mutta pysähdyksestä tuleekin pitempi kuin hän arvasi. Amerikan jästit ovat hankalaa joukkoa ja Amerikan velhot pahemmassa pulassa kuin Englannin velhot. Osa Liskon ihmeotuksista karkaa ja New York on kaaoksessa.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on J.K. Rowlingin ensimmäinen elokuvakäsikirjoitus. Elokuvan pääosassa, Lisko Scamanderina, on Academy Award ® -palkittu näyttelijä Eddie Redmayne. Elokuva kertoo ajoista viisikymmentä vuotta ennen Harry Potterin tarinan alkua.

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Hurja Hassu Lukija, Kirjahilla

JOHN GREEN - KILPIKONNAN KUORELLA

Olen aiemmin lukenut Greeniltä vain Tähtiin kirjoitetun virheen, joskus ennen blogin perustamista. Pidin siitä hirmuisesti, ja muistankin lukeneeni sen yhdeltä istumalta, mikä on mulle todella harvinaista. Sen jälkeen en ole uskaltanut lukea herralta mitään. Sillä melkeinpä kaikki arvostelut, mitä muista kirjoista olen lukenut, ovat olleet luokkaa "Ei yltänyt Tähtiin kirjoitetun virheen tasolle". Paljon on myös kritisoitu sitä, että Greenin kirjojen nuoret päähenkilöt eivät ole uskottavia nuoria aikuismaisilla filosofisilla ajatuksillaan. Lähdin kuitenkin avoimin mielin lukemaan tätä uusinta kirjaa Kilpikonnan kuorella, sillä nuortenkirja, jossa päähenkilöllä on mielenterveysongelma, on melkeinpä automaattisesti lukulistallani (tästä aiheesta ei mielestäni vieläkään puhuta/kirjoiteta tarpeeksi!).

"Kärsin jonkinlaisesta ahdistuksesta, myönnetään, mutta mielestäni ei ole järjenvastaista olla huolissaan siitä, että oman ihon alla asuu bakteeriyhdyskunta."s.11

Kirjan päähenkilön Aza Holmesin elämä ei aina ole helppoa. Hän kärsii pakko-oireista ja pelkää kuollakseen bakteereja. Aza asuu äitinsä kanssa kahdestaan, sillä isä on kuollut monta vuotta sitten takapihalla ruohoa ajaessaan. Azalla on myös paras ystävä Daisy, joka on suuri Star Wars -fani (vitsit mä kiitän taas tässä vaiheessa sitä, että tutustuin Star Warsien maailmaan pari vuotta sitten, olisin ollut taas vähän pihalla muuten). Daisy kirjoittaa fanifiktiota Star Warsista, mutta Aza ei ole kovin kiinnostunut siitä, tai Star Warsista muutenkaan, vaikka suostuukin leffoja aina Daisyn kanssa katsomaan.

Daisy innostuu eräänä päivänä selvittämään kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin, sillä siitä on luvattu 100 000 dollarin palkkio. Daisy houkuttelee Azan mukaan, sillä Aza "tuntee" kadonneen Pickettin vanhimman pojan, Davisin. Aza on nähnyt Davisin viimeeksi monta vuotta sitten, ja onkin hieman noloa, kun Aza ja Daisy löydetään Davisin kodin lähettyviltä urkkimasta. Davis ja Aza kuitenkin, ei mitenkään yllätys, ystävystyvät ja sen myötä rakastuvat toisiinsa.

Kirja keskittyy pääsääntöisesti kahteen asiaan, Azan pakko-oireisiin ja niiden pahenemiseen sekä Russel Pickettin mysteeriin. Ensirakkaus on myös suuri osa tätä tarinaa ja se, miten seurustelu onnistuu tytöltä, joka pelkää bakteereja niin kovin kuin Aza.

Valitettavasti tää kirja ei iskenyt muhun niin kovin kuin olisin toivonut. Tuntui, että luin pienen ikuisuuden tätä valtavan pitkää kirjaa (köh, 265 sivua) ja en oikein saanut otetta hahmoista. Kaikki jäivät hieman etäisiksi mulle, vaikka Azan pakko-oireet olikin mielestäni uskottavan taidokkaasti kirjoitettu. Kirjan loputtua tajusin kuitenkin, ettei mikään herättänyt oikein tunteita ja lähinnä ärsyynnyin jo aiemmin mainitsemasta hahmojen kielenkäytöstä. Välillä nimittäin oikeasti jouduin pohtimaan, että luenko kirjaa 16-vuotiaista, vai jo minuakin vanhemmista aikuisista. Ehkä tää johtuu vaan siitä, kun en itse ole niin filosofinen :D! Enkä tiedä olisinko osannut kiinnittää tähän niin paljon huomiota, jos tätä ei oltaisi Greenin kirjojen kohdalla niin paljon kritisoitu. Kirja oli ihan ok, olisin ehkä pitänyt tästä nuorempana enemmän, tai sitten en. Haluan kyllä silti lukea vielä Greeniltä muutakin, ainakin Will Grayson, Will Grayson!

Teos: Kilpikonnan kuorella

Alkuperäinen nimi: Turtles all the way down

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: John Green

Sivuja: 265

Kustantaja: Wsoy

arvostelukappale

Takakannesta:

Aza Holmesin paras ja pelottomin ystävä Daisy Ramirez haluaa selvittää kadonneen miljonääri Russel Pickettin mysteerin ja houkuttelee mukaan tutkimuksiinsa Azan. Vetovoimaa löytyy myös luvatusta sadantuhannen dollarin palkkiosta ja miljonäärin pojasta Davisista, jonka Aza on joskus kauan sitten tuntenut.

Tekeminen ei ole Azalle helppoa, välillä pelkkä eläminen käy työstä. Hän haluaa olla kiltti tytär, uskollinen ystävä, hyvä oppilas, jopa taitava etsivä, samalla kun yrittää elää pakkomielteisten ajatustensa yhä pahenevassa syöksykierteessä.

John Greenin viidees kirja on mukaansa imaiseva, kirkas kertomus pakko-oireista, sinnikkyydestä ja ensirakkaudesta sekä elämänpituisen ystävyyden voimasta.

Muissa blogeissa: Carry On Reading, Kirjasähkökäyrä, Bibbidi Bobbidi Book, Sivujen havinaa, Ei vain mustaa valkoisella

Kirja käsittelee mielenterveyttä

STEPHANIE GARBER - CARAVAL

Mikä suuri ongelma tästä kirjasta mulle tulikaan! Mutta taas kerran voin todeta olleeni väärässä. Nyt hävettää myöntää, mutta sain tämän arvostelukappaleena kustantajalta vuosi sitten. Yritin sitten pariinkin otteeseen tätä lukea, mutta kirja ei vain tuntunut imaisevan mukanaan. Luovutin siis suosiolla, sillä tiesin muiden tykänneen tästä, enkä halunnut oman huonon fiilikseni pilaavan tätä lukukokemusta. Tuossa pari viikkoa sitten ajattelin, että nyt ihan oikeasti otan itseäni niskasta kiinni ja luen tämän vaikka väkisin, en voi enää roikottaa tätä lukemattomana. Ja alku tuntui tälläkin yrityksellä taas niin tuskaiselta...

Caraval kertoo kahdesta sisaruksesta, Scarlett ja Donatella Dragnasta. He asuvat kotisaarellaan julman isänsä kanssa, joka pahoinpitelee tyttäriään. Isä on järjestänyt Scarlettille avioliiton kreivin kanssa, jonka Scarlett näkee vasta häissään. Avioliitto on molemmille tytöille keino päästä pois julman isänsä luota, mutta mitä jos aviomies on yhtä julma? Ja sitten on vielä Scarlettin unelma: Caraval. Caraval on maaginen peli ja esitys, joka järjestetään kaukana tyttöjen kotisaarelta. Peliin voivat osallistua vain kutsun saaneet henkilöt ja Scarlett on halunnut peliin koko ikänsä. Hän on monta vuotta lähettänyt kirjeitä Caravalin mestarille Legendille ja pyytänyt, että voisivat siskonsa kanssa päästä kerran osallistumaan. Mistä moinen into? Tyttöjen isoäiti kertoi aina tarinoita mahtavasta Caravalista ja mystisestä Legendistä. Tällä viimeisellä kerralla, Scarlett omaksi yllätyksekseen saa kutsut Caravaliin. Caravalissa kaikki ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan. Varsinkaan sieltä ei pääse niin ajoissa pois kuin olisi tarkoitus. Ja voiko romantiikalta välttyä noin salaperäisessä paikassa?

Scarlett oikaisi selkänsä ja kokosi rohkeutensa, johon yleensä turvautui ainoastaan silloin, kun hänen piti suojella sisartaan. "Luulen, että teette nyt virheen. Minun nimeni on Scarlett Dragna, ja me olemme Caravalin mestari Legendin kunniavieraita."s.96

Mikä onni, että päätin kuitenkin tarttua tähän ja selättää pelkoni. Myönnetään alun olleen todellakin tuskaisa, sillä tuntui etten meinannut saada langanpätkistä kiinni. Veikkaisin kuitenkin, että vika oli minussa itsessäni, enkä vain omaa tyhmyyttäni saanut tekstistä heti kiinni. En myöskään alkuun välittänyt kirjan hahmoista oikeastaan ollenkaan, ei kiinnostanut yhtään mitä heille tapahtuu. Ehdinkin tästä valittaa jo Goodreadsissa ja heti valituksen jälkeen joku tässä klikkasikin. Olen nyt pari päivää sulatellut lukemaani, ja voihan jumpe! Tämä vain muuttui paremmaksi mitä kauemmin sulattelin. Kaikki se tarinan maagisuus ja yllätykset. Tämä onkin mielestäni hyvä lukea niin, ettet tiedä tarinasta kunnolla mitään etukäteen!

Olen siis hyvin onnellinen siitä, että sain selätettyä tämän kirjan ja iloinen myös siitä, että kuitenkin odotin tämän lukemista. Koska olihan tässä odottamisessa jotain hyvääkin. Seuraava osa tulee syksyllä ja nyt kirjan tapahtumat ovat luultavasti paremmin päässäni! En malttaisi odottaa. Näkisin mielelläni tämän myös elokuvana ja filmatisointi onkin myyty Twentieth Century Foxille kauan ennen kirjan julkaisua. Kirja olisi toki toiminut mielestäni myös hyvin yksittäisenä teoksena, mutta en pane pahakseni, jos tämä yhdellä osalla jatkuu.

Teos: Caraval

Alkuperäinen nimi: Caraval

Ilmestynyt: 2017 | Suomennos: 2017

Kirjailija: Stephanie Garber

Sivuja: 359

Kustantaja: Wsoy

Arvostelukappale

Takakannesta:

"TERVETULOA, TERVETULOA CARAVALIIN! 

Maiden ja merten mahtavimpaan esitykseen. Sisällä koette enemmän ihmeitä kuin useimmat ihmiset koko elinaikanaan. Saatte juoda taikuutta pikarista ja ostaa unia pullossa. Mutta ennen kuin astutte maailmaamme, painakaa mieleenne, että kaikki on vain peliä."

"ÄLKÄÄ ANTAKO LUMON VIEDÄ TEITÄ MENNESSÄÄN."

Muissa blogeissa: Bibbidi Bobbidi Book, Unelmien aika, Sivujen välissä, Carry On Reading, Kirjamaailma, Yöpöydän kirjat, Kirjapöllön huhuilua

CECELIA AHERN - VIALLINEN

Cecelia Ahernin juuri suomennettu ensimmäinen YA-dystopia Viallinen ei pettänyt odotuksiani. Ahernin kirjat olivat ensimmäisiä chick lit kirjoja joihin tartuin teininä ja tämä taisi olla neljäs hänen kirjoittama kirjansa jonka olen lukenut (vaikka olenkin melkein kaikki hänen kirjansa hyllyyni haalinut). Pieniä epäilyksiä herätti, miten tämä suuri viihdekirjallisuuden nimi taitaa YA:n ja dystopian kynäilyn. Mielestäni kiitettävän hyvin! Ahern on osannut luoda todelta tuntuvan tulevaisuuden.

Kun maa oli ajautunut suureen talouskriisiin, perustettiin Kilta, jonka päämääränä oli poistaa vialliset ihmiset korkeista viroista (sillä johtajien uskottiin olevan syypäänä kriisiin). Nykypäivänä Kilta onnistuu karsimaan vialliset yksilöt pois jo ennen kuin he nousevat johtaviin rooleihin. Pyritään siis kitkemään paha pois ja yhteiskunnasta tulee lähivuosina moraalisesti ja eettisesti turmeltumaton.

Pahin pelko ihmisillä on tulla nimitetyksi vialliseksi. Se on ikuinen taakka, jota joutuu kantamaan. Jos sinut tuomitaan vialliseksi, saat polttomerkin itseesi riippuen tekemästäsi virhearviosta. Ja tätä polttomerkkiä joudut kantamaan ilman peittelyjä koko lopun elämäsi. Jos olet viallinen, sinua koskee lukuiset säännöt mm. ei alkoholia, ei ulkona liikkumista klo 23 jälkeen, omat "tylsät" ruuat eli ei mitään ylellistä, bussissa omat merkityt paikat jne.

"Huonoista päätöksistä saa polttomerkin ohimolle.

Valehtelemisesta saa merkin kieleen.

Yhteiskunnalta varastamisesta oikeaan kämmeneen.

Epälojaalisuudesta Kiltaa kohtaan merkki poltetaan rintaan, sydämen yläpuolelle.

Yhteiskunnan uhmaamisesta seuraa merkki oikeaan jalkaan." s.11-12

Celestine North on 17-vuotias täydellinen tyttö. Hän on hyvä koulussa ja hänellä on menestyvä perhe, ihana poikaystävä ja ystäviä ympärillä. Mikä siis voisi mennä ikinä pieleen? Killan johtaja Crevan on Celestinen poikaystävän Artin isä ja Celestinen perheen naapuri, joten Celestine on käytännöllisesti katsoen turvassa mitä ikinä sattuukaan.

Eräänä kauniina päivänä kuitenkin käy huonosti ja se on selvää heti ensi sivuista alkaen. Celestine tekee pahan virhearvion koulumatkallaan ja on vaarana saada itselleen leiman Viallinen tai tuomion vankeudesta. Mutta kyllähän Killan ylin tuomari, poikaystävän isä, perhetuttava Crevan voi auttaa Celestinen pois tästä surkeasta väärinkäsityksestä. Eli ei mitään hätää.

"Hymyilen ensimmäistä kertaa melkein viikkoon. Kun on tarpeeksi pohjalla, voitot ovat pieniä. Mutta ne ovat joka tapauksessa voittoja. Ne täytyy vain tunnistaa niitä nähdessään; ne ovat kuin pimeyteen kätkettyjä pieniä valopilkkuja, pikkuruisia toivonkipinöitä"s.222

Kirja tempaisee heti mukaansa, eikä sitä malttaisi laskea käsistään. Voinkin siis sanoa, että Ahern pitää paikkansa edelleen yhtenä suosikki kirjailijanani. Kirja on joissakin kohdissa, varsinkin itselleni, hyvin ennalta arvattava. Välillä teki mieli huutaa miksi päähenkilö Celestine ei näe tulevaa yhtä selvästi kuin lukija. Miksi Celestinen piti olla niin hyväuskoinen? Tuli samanlaisia turhautumisen hetkiä, kuin välillä Kiera Cassin Valinta-sarjaa lukiessa. Sain kirjasta myös välillä vahvoja Nälkäpeli viboja. Jään innolla odottamaan sarjan seuraavaa (ja viimeistä??) osaa, joka julkaistaan heinäkuussa suomeksi (JES!). Tuntuu, että seuraavaan osaan jätettiin kaikki ne tapahtumat joita odotin innolla ja tämä osa jäi aivan kesken. Mutta ei se mitään, viihdyin tämän seurassa ja tiedän, että heinäkuu tulee nopeasti (koska mihin tää aika menee tällaista vauhtia koko ajan???).

Teos: Viallinen

Alkuperäinen nimi: Flawed

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2018

Kirjailija: Cecelia Ahern

Sivuja: 428

Kustantaja: Gummerus

Arvostelukappale

Takakannesta:

"Minä en voi olla viallinen. Minähän olen täydellinen."

Seitsemäntoistavuotiaan Celestine Northin elämä on kaikin puolin täydellistä. Hän on suosittu koulussa, hän on esimerkillinen tytär, ja hänen poikaystävänsä on arvostetun perheen poika, joka saa sydämen läpättämään.

Mutta sitten Celestine rikkoo sääntöä jota ei missään nimessä saa rikkoa, ja sillä on mullistavat seuraukset. Häntä uhkaa tuomio- ja leima, joka sulkee hänet yhteisön ulkopuolelle.

  

Rohkaiseva YA-fantasia Viallinen sijoittuu maailmaan, jossa palkitaan täydellisyydestä ja rangaistaan virheistä. Siellä Celestine uskaltaa ottaa kantaa siitäkin huolimatta, että hyvällä teolla on kova hinta.

Muissa blogeissa: Kirjapöllön huhuiluja

KATHARINE MCGEE - TUHAT KERROSTA: PUDOTUS

Ihan luvattoman kauan taas tämäkin kirja sai hyllyssäni pölyttyä. Rehellisesti vuoden päivät. Luin Otavan katalogista silloin reilu vuosi sitten tästä kirjasta ja kiinnostuin älyttömästi. Sitten tein suuren virheen, nimittäin luin muutaman kirja-arvostelun (en sanatarkasti, hieman silmäillen) ja odotukset kirjaa kohtaa lässähtivät. Mitä tästä opimme... En enää lue kirjojen arvosteluja siinä vaiheessa, jos ne odottavat lukemattomana jo omassa hyllyssä. Koska vaarana on se, että lukemattomaksi ne myös jäävät.

Eletään vuotta 2118 Manhattanilla New Yorkissa. 25 vuotta aiemmin New Yorkiin rakentui ensimmäinen Torni, Torni joka on tuhat kerrosta korkea (4 kilometriä). Ylimmässä kerroksessa asuvat kaikista rikkaimmat ja lellityimmät nuoret vanhempiensa kanssa (tai ilman heitä), kun taas alimmissa kerroksissa asuu kaikista köyhimmät asukkaat. Torni ei ole vain pelkästään asuintaloja täynnä vaan Tornin sisältä löytyy niin kouluja, sairaaloita, keinotekoisia puistoja, kauppoja, hotelleja kuin ravintoloitakin. Eli käytännössä tuhanteen kerrokseen mahtuu kokonainen kaupunki. Kirja seuraa erilaisten nuorten elämää Tornissa ja ääneen pääsee yhteensä viisi henkilöä. Näiden viiden nuoren tarinan mukana lukijalle avautuu käsitys siitä, millaista on elää tornissa, jossa asuinkerroksesi määrittelee sosiaalisen statuksesi.

Avery on ylimmän kerroksen tyttö, jolla on kaikkea mistä muut saattavat vain uneksia. Avery on geneettisesti täydelliseksi suunniteltu vanhempiensa DNA:sta ja hänellä on rakastavat vanhemmat sekä adoptoitu veli Atlas. Leda taas on Averyn paras kaveri, joka on ollut koko kesän katkaisuhoidossa pahan lääkeaddiktion takia. Leda ei ole kertonut ystävälleen katkaisuhoidosta mitään, eikä myöskään sitä, että on vaarallisesti ihastunut hänen veljeensä Atlasiin.

Rylin asuu 32. kerroksessa pikkusiskonsa kanssa ja heidän äitinsä on kuollut vuosi aiemmin. Rylin on jättänyt koulunsa kesken ja tekee kokopäiväisesti töitä mahdollistaakseen siskonsa koulunkäynnin ja huoltajuuden. Vuokrat ovat rästissä ja Rylin tekee epätoivoisia siirtoja elämässään yrittäessään hallita kaaosta. Watt taas on ainut poika, jonka näkökulmasta tarinaa päästään seuraamaan. Watt on keskikerroksen asukas, joka tekee hakkerin hommia tienatakseen rahaa itselleen ja perheelleen. Watt on luonut laittoman kvanttitietokoneen ja jos hän jää siitä kiinni, hän voi unohtaa mahdollisuutensa yliopistossa opiskelusta ja edessä häämöttäisi vankila.

Eris on yksi Averyn hyvistä ystävistä ja asuu ylimmissä kerroksissa. Hänen vanhempiensa tiet kuitenkin erkanevat ison salaisuuden paljastuttua ja Eris joutuu muuttamaan äitinsä kanssa 103. kerrokseen. Eris joutuu opettelemaan pois tuhlailevasta ja glamouria täynnä olevasta elämäntyylistä, mutta samalla hän oppii itsestään paljon ja tapaa rakkauden. Eris oli yksi suosikeistani, kenen lukuja oli mielekästä lukea!

Pidin kirjan ideasta ja siitä, kuinka nuorten tarinat punoutuvat yhteen. Odotin kuitenkin hieman enemmän dystooppisen maailman kuvailua ja elementtejä, sillä nyt kaikki tiedonmuruset jäivät vain pintaraapaisuiksi. Olisin kaivannut vielä enemmän mm. sitä, että nuoret käyttäisivät tulevaisuuden laitteita. Kirja keskittyi pääsääntöisesti nuorten väliseen draamaan ja sen ylläpitämiseen. Mutta ei siinä, oli kirja ihan älyttömän koukuttava silti!

Näen kyllä kirjan viat ja heikkoudet, mutta mun mittapuulla kirja on hyvä silloin kun se jaksaa pitää otteessaan eikä sen lukemista malttaisi lopettaa. Eikä tämä kirja saanut ärsyyntymään... paitsi ehkä Averyn ja Ledan kappaleet. Varsinkin Ledan. Leda oli super ärsyttävä ja Avery jäi mielestäni liian pinnalliseksi hahmoksi. Yksi suosikki TV-sarjoistani tuli myös mieleeni tätä lukiessa, nimittäin Gossip Girl. En siis ihmettele, miksi tämäkin sai koukuttumaan ja jatkoa en malttaisi odottaa ollenkaan! Onneksi sitä on kuulemani mukaan huhtikuussa saatavilla suomeksi. Ja mikä parasta, tästä ollaan tekemässä TV-sarjaa (en tosin saanut selville, onko tekeminen pistetty jäihin tai milloin ensimmäisen kauden pitäisi ilmestyä).

Teos: Tuhat kerrosta: Pudotus

Alkuperäinen nimi: The Thousandth Floor

Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2016

Kirjailija: Katharine McGee

Sivuja: 446

Kustantaja: Otava

Arvostelukappale

Takakannesta:

Manhattan vuonna 2118:

taivaita tavoitteleva

1000-kerroksinen pilvenpiirtäjä

Tulevaisuuden New York on uutta luova, unelmia toteuttava kaupunki jota sävyttävät rakkaus, valheet, luksus ja skandaalit. Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti suunniteltu täydelliseksi. Hänellä on kaikki - paitsi juuri se mitä hän eniten haluaisi.

Koukuttava trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista - jos tahtoo tarpeeksi.