torstai 6. lokakuuta 2016

CASSANDRA CLARE - LASIKAUPUNKI

tulipas ikävä kesää ja tuota laituria ♥


"Rakkaus ei tehnyt sinusta heikkoa", Jace sanoi. "Se teki sinusta vahvemman."

Äitinsä hengen pelastamiseksi Clary lähtee Varjometsästäjien alkukotiin, Idrisin Lasikaupunkiin, ja uhmaa henkensä kaupalla näiden ikuista lakia. Claryn itsepintaisuus ei miellytä Jacea, jota kielletty rakkaus ja palava halu piinaavat pahemmin kuin hän olisi ikinä voinut uskoa.

Idrisissä Clary saa lisää tietoa taustastaan ja löytää yllättävän seuralaisen: vetovoimaisen ja salaperäisen Sebastianin. Valentinen kerätessä voimia varjometsästäjien tuhoamiseksi, näiden ainoa selviytymiskeino näyttää olevan liittoutuminen vanhojen vihollistensa alamaailman väen kanssa. Mutta ehtiikö Clary ottaa ajoissa haltuun uudet voimansa, ennen kuin tuho on käsillä. Ja mikä onkaan salaperäisistä kohtalon välineistä kolmas?


Tämän kirjan kanssa meni pieni ikuisuus, sillä luin suurimmaksi osaksi tätä e-kirjana. Ja kuten olen aikaisemminkin maininnut, luen e-kirjoja yleensä aina ennen nukkumaan käymistä puhelimen pieneltä näytöltä.. Siinä menee vain muutama minuutti ja olen jo unessa. Eli kirja ei mielestäni ollut huono, päinvastoin, se oli hyvä! Ja koska tämä on jatkoa edellisille osille, en pysty kirjoittamaan tätä ilman spoilereita. Joten luethan omalla vastuulla eteenpäin.

Kolmas osa Varjojen kaupungeista oli huomattavasti parempi kuin edeltävä osa. Tästä huomaa jo Claren kehityksen kirjailijana. Ja luotan siihen, että seuraavat osat jatkavat samalla tasolla tai nousevat vielä korkeammalle. Tässä osassa päästiin pois New Yorkin ympäristöstä aivan uuteen maailmaan, varjometsästäjien kotiin Idrisiin. Kirjassa ollaan myös suurten kysymysten äärellä. Voiko Valentinea voittaa? Saako Clary pelastettua äitinsä? Kuinka käy Claryn ja Jacen kielletylle rakkaudelle?

Maisemanvaihdos teki kirjasta piristävämmän ja oli oikeasti kiva oppia Idrisistä. Tällä kerralla en myöskään ärsyyntynyt Claryyn (edellistä kirjaa lukiessa löin päätä seinään). Enemmän minua ärsytti mielensä kanssa tuskaileva Jace tällä kertaa. Mutta onneksi vastapainoksi oli ihana vampyyri Simon!

Pakko myöntää, että itselläni meni muutama ehkä itsestäänselvyys ohi, johtuen varmasti kirjan lukemisesta väsyneenä (esimerkkinä peili juttu). Kaikki varmasti tajusivat sen ennen kuin se suoraan kirjassa kerrottiin, paitsi minä. Toisaalta olisi ehkä laskenut kirjan viihdyttävyyttä jos olisin tajunnut tämän itse. Olen muutenkin välillä hyvin laiska lukija, enkä jaksa arvailla tulevaa tai vastauksia kysymyksiin. :D Mutta hei, olihan se arvattavissa ettei Clary ja Jace voi oikeasti olla sisaruksia. Sen minäkin sentään tajusin jo ennen kuin se kirjassa kerrottiin! 

Mielestäni kirjassa oli muutama nerokaskin juttu mm. Sebastianin hahmo. Asiat mitä Valentinesta saatiin kirjassa selville nostatti välillä karvoja pystyyn, mutta toisaalta hahmo ei ollutkaan aivan mustavalkoisen paha. Valentinesta muuten en tykännyt pahiksena ollenkaan.

Kirjasta kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli. Tämä olisi toiminut trilogianakin, mitä Clare alunperin meinasikin. Toisaalta kun mietin, olisi tämä ollut hieman laimea trilogia eikä todellakaan olisi noussut suosikikseni. En siis pistä pahakseni, että edessä on kolme osaa lisää ja toivottavasti hyvää sellaista.

Arvosana: 
Teos: Lasikaupunki
Kirjailija: Cassandra Clare
Sivuja: 480 
Kustantaja: Otava
Kirjasarja/Trilogia: Varjojen kaupungit #3
Mistä: Kirjastosta






4 kommenttia :

  1. Itse taisin oikeasti uskoa Jacen ja Claryn sukulaisuuteen ja ajattelin, että olipa ovela käänne. Kun tosiasiat sitten paljastuivat, olin samaan aikaan ihastunut ja pettynyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin uskoin aluksi, mutta kyllä tämän kolmannen kirjan alkupuolella aloin jo tiedostamaan etteivät he ole sisaruksia oikeasti :D toisen kirjan lopussa inkvisiittori tätä hieman jo paljastikin ennen kuolemaansa..En vain silloin aluksi tajunnut :D toisaalta joo.. Oli tämän kirjan loppu ehkä hieman lame koska kaikki oli ah, niin rakastuneita ja kaikki oli hyvin :DD

      Poista
  2. Voi, mekin luetaan e-kirjat puhelimen näytöltä (ja ne ei satu olemaan meillä kovin isot), joten voin samaistua. Mitään kovin pitkiä kirjoja ei siitä edes viitsi lukea, kun koko ajan saisi olla kääntämässä sivua. :D
    Liityimme lukijaksi
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän melkein 500 sivua pitkän kirjan lukemiseen meni itselläni melkein 4kk :D muutenkin, e-kirjoja tulee luettua silloin kun normaalien kirjojen lukua ei voi toteuttaa.
      Tervetuloa, kiva kun liityitte! <3

      Poista

Kiitos kommentista ! :)