K.K. ALONGI - KEVÄTUHRIT

kuva täältä

Maailma muuttuu silmänräpäyksessä keskellä toukokuista aamupäivää. Uuden kotimaisen trillerisarjan avaus, piinaavan koukuttavaa jännitystä Lostin hengessä.

15-vuotias Jade herää metrossa Sörnäisissä ympärillään pelkkää pimeyttä. Pian paljastuu karmea totuus: kaikki muut ovat kuolleet. Jadesta tietämättä neljä muuta nuorta kohtaa saman kauheuden eri puolilla kaupunkia. Sattuma heittää heidät yhteen, ja yhdessä he aloittavat matkan kohti tuntematonta maailmassa, jossa mikään ei ole niin kuin ennen.


Yllättäen minulle tuttuun tapaan olin hieman skeptinen tähän kirjaan tarttumisesta. Sillä taas kirja joka sijoittuu Suomeen ja kertoo suomalaisista, enkä minä pidä suomalaisista kirjoista. Tai näin minä luulin. Yritän pikkuhiljaa karistella tuota ajatustapaa pois, koska taas kerran olin väärässä. Kevätuhrit oli hyvin viihdyttävää ja jopa jännittävää lukemista, enkä olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni.

Mitä minä itse tekisin, jos kuolemanaalto pyyhkäisisi ihmiskunnan maailmankartalta ja vain minä ja muutama muu nuori jäisimme eloon? Tähän kysymykseen mietin jatkuvasti vastausta kirjaa lukiessani. Kirjan alussa seurataan punkkarityttö Jaden, sekä blondin Susetten selviytymistä ensi järkytyksestä kuolemanaallon jälkeen. Miksi kaikki ovat kuolleet? Miksi tytöt ovat hengissä, vaikka suurin osa eläimistäkin näyttää olevan kuolleita? Tytöt eivät voi selvittää edes ketä kaikkia kuolemanaalto koskee. Pelkkää Helsinkiä, Suomea vai koko maailmaa? Sähköverkko on kaatunut. Kirjan tapahtumat kattaa noin yhden viikon kuolmanaallon jälkeistä aikaa. Tytöt yrittävät parhaansa mukaan selvitä ensimmäisestä viikosta ja mukaan matkaan tarttuu tahtomattakin pari muuta nuorta.

Miljöö vaihtuu kirjassa hyvää tahtia, eikä kirja siksi ehdi kyllästyttämään minua missään vaiheessa. Suomen luonnonilmiöt ja saunominen ovat merkittävä osa kirjaa ja sen tunnelmaa. Ja minä joka väitin etten tykkää suomalaisista kirjoista, mutta juuri suomalaiset elementit tekivät kirjasta niin hyvän. Koska kirjan tapahtumapaikka on Suomi, tulee kirjasta helpommin lähestyttävä. Tuttuja kaupunkeja ja paikkoja vilahtaa ohi silmien ja siksi itsensä kuvitteleminen tilanteeseen on helpompaa. Uskon kyllä, että tämä voisi toimia muuallakin maailmassa. Toivottavasti kirjaa käännetään muillekkin kielille!

Kirja on hyvä ja pohjustaa tulevia osia. Toivon tosin, että saan seuraavissa osissa vastauksen mikä kuolemanaallon on aiheuttanut. Sillä nyt tälle ei anneta mitään selitystä. En kestä ajatusta siitä, että kirjailija ei kerro lukijoille kuinka kaikki tapahtui.

Seuraavissa osissa kaipaisin hahmoilta enemmän luonteen paljastavia puolia. Tuntui, että kaikki hahmot (Jadea lukuunottamatta) olivat hieman persoonattomia. Mutta koska tarinassa mentiin hyvällä vauhdilla eteenpäin, tämä ei vielä haitannut ja veroittanut montaa tähteä kirjalta pois. Toivottavasti seuraava osa tulisi pian, sillä itse en ainakaan löytänyt julkaisuajankohtaa seuraavalle osalle. Sekä olisi myös hienoa saada tietää kuinka monta osaa sarjaan tehdään.

Luin Kevätuhrit melkein kaksi kuukautta sitten. Yritin nyt pinnistellen miettiä, mitä kirjassa tapahtui ja mitkä olivat omat fiilikseni tästä. Toivottavasti saan bloggaustahtini kiinni, sillä helpottaisi postauksien näpyttelemistä huomattavasti. Oppisinpa edes kirjoittamaan ajatuksia ylös samalla kun luen kirjaa. Tässä kovasti yritetään opetella!

Arvosana: ♥♥♥♥

Teos: Kevätuhrit

Kirjailija: K.K. Alongi

Sivuja: 302

Kustantaja: Otava

Kirjasarja/Trilogia: Kevätuhrit #1

Mistä: Kirjastosta

HANNA KAUPPINEN - KIRJA JOTA KUKAAN EI KOSKAAN LUKENUT

Mila etsii täydellistä kirjaa. Hän asuu antikvariaateissa, kantaa omaisuuttaan olkalaukussaan ja hengittää kirjapölyä.

Kun kaupunkiin avataan uusi kirjakauppa, Mila löytää läheisyyttä ja ymmärrystä tarinoiden lisäksi myös ihmisistä. Herra H:n omalaatuinen kauppa vetää Milaa puoleensa magneetin lailla, samoin tähtisilmäinen Toni.

Sekä Milan että kirjakaupan tulevaisuus joutuu vaakalaudalle, kun kaupungin rauhaa astelee uhkaamaan herra Kunnas. Hän kun löytää vaarallisia ajatuksia ja noituutta juuri sieltä, mistä haluaa niitä etsiä.

Fantastinen kertomus rakkaudesta kirjoihin ja ihmisiin

Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut herätti kiinnostukseni jo ennen vuodenvaihdetta. Pistinkin kirjan heti varaukseen kirjastosta. Muutama muu kirja piti lukea ennen tätä alta pois, mutta voin kertoa, että tämä poltteli ja paljon! Oikein huusi nimeäni yöpöydältä. Olinkin iloinen, kun vihdoin pääsin kirjaan tarttumaan.

Kirja joka kertoo tytöstä, joka rakastaa kirjoja. Voi kyllä! Tässä on kirja minun makuuni. Alku tämän kirjan kanssa lähtikin hyvin käyntiin. Kirjaa luki mielellään, sillä kieli oli ihanan sujuvaa. Kirjan tunnelma on ihanan jouluinen, sisältäen ripauksen taikaa. Olen myös huomannut viimeaikoina, että tartun herkemmin ohuempiin kuin paksumpiin kirjoihin. Mikälie niissä paksuissa kirjoissa hirvittää. Jopa neljänteen Potteriin on jäänyt tarttumatta, sillä se näyttää niin paksulta?!

Luin kirjaa hyvin pienissä pätkissä, sillä aikaa lukemiselle on viime aikoina jäänyt vähän. Pyrin silti lukemaan aina edes sen pienen pätkän. Kirja olikin lainassa myös e-kirjastosta, joten pystyin jatkamaan lukemista puhelimellakin. Olisin varmaan loppujen lopuksi nauttinut tästä enemmän, jos olisin voinut lukea tämän yhdeltä istumalta.

Kuten aiemmin mainitsin, kirjan alku lähti minulla hyvin käyntiin. Puolivälin jälkeen kirjassa alkoi tapahtua erikoisia ja ennalta arvaamattomia asioita, jotka hämmensivät minua suuresti. En nimittäin odottanut tämän kirjan sisältävän mitään tällaista. Olin hämilläni ja samalla utelias koko loppu kirjan ajan. Kirjassa jää myös jonkin verran kysymyksiä auki, eikä kaikkeen saada suoraa vastausta. Olenkin hieman ristiriitaisissa tunnelmissa tämän asian kanssa. Toisaalta on kiva, kun kaikkea ei selitetä lukijalle ja omaksi pohdittavaksi jää asioita. 

Minun täytyy lukea tämä kirja lähitulevaisuudessa uudelleen. Joulu voisi olla sopiva ajankohta, sillä kirjakin sijoittuu jouluun ja talveen. Pääsisin näin uppoutumaan tunnelmaan paremmin. Sillä nyt tuntuu, että kirjan lukeminen pari sivua kerrallaan ei toiminut. Ei varmasti toimi minkään kirjan kohdalla.

Tällä kertaa voin myöntää, että minussa oli se ongelma. Ei kirjassa. Minun pieni pääni ei vain ymmärtänyt kaikkea ja osa meni yli hilseen. Mielestäni kuitenkin vaikuttava teos esikoiskirjailija Hanna Kauppiselta. Suosittelen Kauppisen esikoisteosta kaikille kirjojen ystäville.

Arvosana: ♥♥♥½

Teos: Kirja jota kukaan ei koskaan lukenut

Kirjailija: Hanna Kauppinen

Sivuja: 198

Kustantaja: Myllylahti

Mistä: Kirjastosta

LAURA LÄHTEENMÄKI - NUTCASE

Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?

Nutcase on romaani totuuden ja harhan rajamailta. Se herättää pohtimaan miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme.

Nutcasen kansikuva herätti huomioni kevään katalogeja selaillessani. En oikeastaan odottanut teokselta mitään. Tiesin vain, että kyseesssä on suomalaisen kirjoittama nuortenkirja. Kotimaisten kirjailijoiden teokset ovat usein olleet aika hännällä lukupinossani, mutta tämä jostain syystä kiilasi monen ohi. Kärsin kuukauden sisällä suuresta lukujumista, joten liekö kirjan pieni sivumäärä houkutellut tarttumaan tähän.

Kirjan päähenkilö Saimi asuu maalla perheensä kanssa. Kaukana kaupungista asuvat sisarukset ovatkin aina olleet kuin paita ja peppu. Saimilla ei oikeastaan ole omia kavereita vaan hän on aina leikkinyt ja hengaillut veljensä ja tämän parin kaverin kanssa. Kun veli lähtee kaupunkiin lukioon, jää kotiin vain Saimi ja vanhemmat. Saimilla on vaikeaa ja ankeaa, sillä koti on hiljainen jos vanhempien riitelyä ei oteta huomioon. Saimi uppoutuu blogien maailmaan mielummin kuin hankkisi itselleen kavereita. Yksi blogi nousee Saimin suosikiksi ja hän alkaa saimaistua blogia kirjoittavan Sumun kanssa. Sumulla on samanlaisia ajatuksia kuin Saimilla ja hän alkaa tuntea yhteyttä blogin pitäjään.

Alusta asti tekstistä välittyi ahdistava tunnelma ja fiilis. En yleensä pidä ahdistavista kirjoista, mutta silti tämän kanssa jatkoin sitkeästi eteenpäin. Tavallaan halusin tietää mitä tapahtuu, tavallaan en. En myöskään tykkää arvailla mitä kirjoissa tulee tapahtumaan, tai tässä tapauksessa kuka blogia pitävä Sumu on. Jossain vaiheessa lukemista kuitenkin huomasin, että pohdin jokaisen hahmon kohdalla "Voisiko hän olla Sumu?". Ja jossain vaiheessa totesin olevani 99% varma Sumun henkilöllisyydestä. Oikeaksi epäilykseni osuivatkin. Kirja pisti myöskin epäilemään Saimin järjen juoksua. Saimi alkoi tehdä oletuksia ja epäilyjä pienimmistäkin asioista ja blogi ohjasi hänen elämäänsä. Jouduin pohtimaan paljon, että kuvitteliko päähenkilömme tapahtuvia asioita vai tapahtuivatko ne oikeasti.

Saimin veljen Juhon käytös oli hieman pöyristyttävää, mutta toisaalta hyvin ymmärrettävää. Se miten välinpitämättömäksi hän muttui Saimia kohtaan oli mielestäni ärsyttävää. Saimi ei ymmärtänyt, kuinka Juho voi välillä jäädä kaupunkiin viikonlopuksi ja olla tulematta kotiin. Juholla oli vihdoin mahdollisuus alkaa itsenäistymään, joten olisin luultavasti itsekin tuossa tilanteessa ottanut hieman etäisyyttä perheeseeni. Itselläni tuli tunne, että Saimi on aina hieman roikkunut Juhon ja hänen kavereidensa perässä. Sillä jos he olisivat niin tärkeitä ja hyviä ystäviä niin kuin Saimi kuvaili, miksi Juho viikonloppuina kotiin tullessa hengailisi keskenään poikien kanssa. Miksi Juho ei edes pyydä Saimia mukaan tai kysy mitä hänelle kuuluu?

Plussaa tämä kirja saa totisesti siitä, että tunnelma välittyi niin hyvin. Odotin kuitenkin kirjan lopulta jotain enemmän, joten se laski fiilistäni koko paketista. Voi olla, että olen kirjalle hieman liian vanha lukija. Tämä sopisi hyvin yläaste ikäiselle. En pidä suomalaisista kirjoista tai ainakaan ne eivät ole suosikkejani. En mahda itselleni mitään, mutta kun luen kirjaa joka sijoittuu Suomeen ja on täynnä suomalaisia nimiä.. minun tekee mieli sulkea kirja heti. Alussa taisinkin hieman irvistellä maalaismaisemalle ja Juholle ja Saimille. Kyllä siihen sitten tottui ainakin jotenkin.

Kirjassa keskeisessä osassa oleva Sumun blogi on luettavissa oikeasti netissä. Kun kirja julkaistiin, tuli blogikin lukijoiden luettavaksi. Tämä oli toinen asia jonka vuoksi kirja vaikuttikin mielenkiintoiselta katalogissa. En ole ennen lukenut kirjaa joka laajenee blogimaailmassa. Vilkaisinkin Sumun blogin läpi kirjan luettua, mutta ei se kovin kummoinen ollut. En itse jaksanut lukea kaikki postauksia.

lelunionpakattu.vuodatus.net linkistä löydät Sumun blogin. Suosittelen kumminkin lukemaan blogia kirjan lukemisen jälkeen, näin vältyt spoilaantumiselta ja ymmärrät enemmän teksteistä.

Arvosana: ♥♥½

Teos: Nutcase

Kirjailija: Laura Lähteenmäki

Sivuja: 195

Kustantaja: WSOY

Mistä: Kirjastosta