Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätösosa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste päätösosa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

HOLLY BOURNE - MITÄ TYTÖN TÄYTYY TEHDÄ?


Nämä ovat niitä haikeita hetkiä, kun suljet kannet trilogian viimeisestä osasta. Se oli sitten siinä. Holly Bourne ja hänen vanhatpiikansa Evie, Amber ja Lottie. Voi kuinka kaipaankin teitä jo nyt. Jos joku ei vielä tiedä mistä tämä Holly Bournen Normaali -trilogia kertoo, niin aiempien osien postaukset löydät tästä.

Trilogian viimeinen osa Mitä tytön täytyy tehdä? kertoo Lottiesta. Tytöillä on viimeinen vuosi lukiota käynnissä ja Lottie yrittää suoriutua edelleen kaikista aineistaan kiitettävästi sekä samalla valmistautua Cambridgen yliopiston haastatteluun. Tuo haastattelu täytyisi onnistua, sillä Lottien ja hänen vanhempiensa unelma on se, että Lottiesta tulee vielä jotain suurta. Pääministeri esimerkiksi. Ja hyvään yliopistoon pääseminen on tämän päämäärän tavoittelemisessa kaikista tärkeintä. 

Evie, Amber ja Lottie perustivat keskenään Vanhojenpiikojen kerhon, jossa keskustellaan feminismistä ja siitä mitä epätasa-arvoa maailmassa onkaan. Tyttöjen kerho on laajentunut koulussa suuremmaksi parinkymmenen tytön FemSoc kerhoksi. Lottie on kyllästynyt siihen, miten seksismiä esiintyy kaikkialla ja se tuntuu olevan kaikista ihan fine. Ja eräänä päivänä Lottie haluaa sytyttää jotain suurta. Niinpä Lottie päättää aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa hän aikoo tuoda esille kaiken epäreiluuden mitä tahansa sukupuolta kohtaan. 

Ihailen edelleen Bournen taitoa kirjoittaa ja sitä kuinka aikuinenkin voi viihtyä tämän sarjan parissa. Kirjat sisältävät huumoria ja vakavia asioita sopivissa määrin. Mä en todellakaan itke aina kirjoja lukiessa, mutta Bourne kyllä saa itkemään ja nauramaan ääneen. Ja kuinka vahvoja hahmoja hän onkaan luonut. Toivoisin, että olisin saanut tutustua jo 10 vuotta sitten näihin hahmoihin. Ja toivon, että mahdollisimman moni nuori näitä nyt lukisi.. eikä tekisi pahaa aikuisillekaan. 

Onneksi Gummerus kuuli hiljaisen toiveeni. Eli juuri kun voivottelin tämän kirjan päätyttyä Goodreadsissa, että suomennettaisiinpa Bournea lisää, niin tuli ensi kevään katalogista tieto. Bournea saadaan lisää, mutta tällä kertaa aikuisille suunnattua kirjallisuutta! JEEE! Ja onhan mulla vielä lukematta Bournen ns. "minijatko" tälle trilogialle ...Ja onnellista uutta vuotta?. Mutta tälle mulla ei ole suuria odotuksia. Ihan vain koska se on niin lyhyt. 

He antoivat minun itkeä kaiken ulos. Koska he tiesivät, että sitä minä tarvitsin. Koska he ovat niin mahtavia siinä suhteessa.
Siskoni jotka eivät ole siskojani.
Vereni joka ei ole vertani.
Valintani, ystäväni.
He odottivat, kunnes olin valmis. Kunnes pitsineulettani pitkin valui niin ylenpalttinen määrä räkää, että se näytti etanoiden orgiapaikalta.
Lopulta Evie sanoi sanat, jotka minun tarvitsi kuulla.
"Me tarvitaan juustonaksuja. Tulkaa mun luo?"s.32

Teos: Mitä tytön täytyy tehdä?
Alkuperäinen nimi: What's a Girl Gotta Do?
Ilmestynyt: 2016 | Suomennos: 2018
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 400
Kustantaja: Gummerus
Takakannesta:

Lottie on tympääntynyt. Hän on saanut tarpeekseen vanhempiensa painostuksesta Cambridge-opintoihin, huonojen asioiden tapahtumisesta hyville ihmisille ja ennen kaikkea siitä, mitä täytyy kestää vain siksi, että on tyttö. Niinpä Lottie aloittaa kuukauden mittaisen projektin, jossa tekee näkyväksi jokaisen kohtaamansa seksismin ilmentymän. Nettivideokampanjan suosion kasvaessa Lottie joutuu kuitenkin huomaamaan, miten raskasta voi olla taistella niiden asioiden puolesta, joihin uskoo. Ja jos hän ei saa edes projektin (ärsyttävän kuumaa) kuvaajaa uskomaan feminismiin, kuinka hän muka saisi vakuutettua muun maailman? Mitä tytön täytyy tehdä muuttaakseen sen, mitä tyttöydellä tarkoitetaan?

torstai 30. maaliskuuta 2017

J.K. ROWLING - HARRY POTTER JA KUOLEMAN VARJELUKSET


Harry Potterin harteilla lepää suunnaton vastuu ja lähes mahdottomalta tuntuva tehtävä: hänen on etsittävä ja tuhottava loput Voldemortin hirnyrkit. Heinäkuun viimeisenä päivänä Harry täyttää seitsemäntoista vuotta ja tulee täysi-ikäiseksi. Hänen on jätettävä kodikas ja turvallinen Kotikolo ja seurattava polkua joka on hänelle viitoitettu. Koskaan ennen ei Harry ole tunteunut itseään näin yksinäiseksi. Hän on täynnä kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat täysin hämärän peitossa. Ja aika käy vähiin, Voldemort joukkoineen on aivan Harryn kintereillä. Pystyykö Harry vastaamaan haasteeseen, jonka hän jo syntyessään sai?



Vihdoin olen selvittänyt tieni loppuun asti näissä Potterien uusintaluvuissa. Monta kertaa uudelleenluku on tyssännyt osiin 4-6. Ja tosiaan tämän viimeisen osan olen lukenut vain kerran aiemmin! Paljon oli siis sellaista mitä en muistanut, sillä muistin lähinnä vain tapahtumat mitkä ovat elokuvissakin mukana. Sain Kuoleman varjelukset luettua helmikuun ystävänpäivä maratonissa. joo tiedetään postaustahti on hyvin jäljessä.

Kirjaa lukiessa oli todella haikea fiilis ja mitä pidemmälle luin, sitä enemmän se haikeus kasvoi. Tähän väliin pitäisi varmaan varoittaa ettei kannata lukea loppuun, jos haluat välttyä spoilereilta. spoiler alert! Pelkästään jo kirjan aloittaminen oli pelottavaa, sillä tiesin ensimmäisten 70 sivun sisältävän kohtauksen jota lukiessa olen itkenyt varmaan ämpärillisen. Tällä kertaa säästyin kohdasta kyynelittä, mutta tuskaisaa luettavaa se silti oli. Muistan joskus jonkun maininneen, että tämä viimeinen osa Pottereista on kuin Game of Thrones. Porukkaa nimittäin lahdataan sellaista tahtia sekä rakkaitakin henkilöitä kuolee. Olen enemmän kuin samaa mieltä!

Jotenkin viimeistä osaa ajatellessa tulee mieleen vain, että kirja olisi pelkkää metsässä piileskelyä. Oikeastihan näin ei ollut! Ja olinkin osittain helpottunut siitä, kuinka hyvä tämä kirja olikaan! Toki en ehkä ikinä pääse yli Hedwigin ja Dobbyn kohtaloista, mutta niiden kanssa on pitänyt vain oppia elämään. Ja pakko tähän väliin mainita, en muistanut kuinka ihana Oljo on tässä osassa, ihan sydän suli

Harry sai Dumbledorelta tehtävän Puoliverisessä prinssissä; hänen pitää tuhota kaikki olemassa olevat hirnyrkit! Kirja on oletettavastikin kaikista synkin tähänastisista, sillä Tylypahkan tuttu ja turvallinen ilmapiiri on poissaan. Nyt vaelletaankin ympäri Englantia pohtien mitä ja missä hirnyrkit ovat Voldemortin ollessa joka askeleella lähempänä ja lähempänä. Dumbledore ei ole enään suojaamassa Harrya ja Harry pohtii tunsiko hän Dumbledorea ollenkaan. Miksei Dumbledore jättänyt selkeitä ohjeita ja neuvoja miten tulee toimia? Entä mitä on Kuoleman varjelukset?

Viisasten kivestä alkaen Rowling on punonut monikerroksista juonta, jonka edetessä on syntynyt paljon kysymyksiä. Vihdoin kaikkiin lukemattomiin kysymyksiin saadaan vastaukset ja voidaan haikein mielin laittaa kirjan kannet kiinni. Olen tyytyväinen kirjan loppuun, mutta silti en ikinä pistäisi pahakseni jos Rowling päättäisi kirjoittaa sarjalle jatkoa. Ja kaipaan nimenomaan sitä kirjoitettua jatkoa, en näytelmän käsikirjoitusta. :D

Potter kiintiö on hetkellisesti täynnä ja keskityn hyvillä mielin muihin kirjoihin nyt. Tunnen kuitenkin itseni niin hyvin, että tiedän viimeistään syksyllä kaipaavani Pottereiden turvalliseen syleilyyn ja silloin niihin taas luultavasti tartunkin! Mulla on edelleen lukematta kuvitetut painokset ja syksyllä ilmestyy jo Azkabanin kuvitettu versio! Joten niiden kimppuun sitten seuraavaksi.

Arvosana: 
Teos: Harry Potter ja kuoleman varjelukset
Kirjailija: J.K. Rowling
Sivuja: 828
Kustantaja: Tammi
Kirjasarja/Trilogia: Harry Potter #7
Mistä: Omasta hyllystä

Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja
Popsugar reading challenge: 18. A book you've read before that never fails to make you smile

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

NORA ROBERTS - OVI SYDÄMEEN

Ovi Sydämeen on Nora Robertsin Majatalo -Trilogian kolmas osa.





Montgomeryn veljeksistä Ryder on kovapintaisin ja epäsosiaalisin, mutta vastustamattoman seksikäs. Ei kuitenkaan yhtään majatalonpitäjä Hope Beaumontin tyyppiä - tai niin hän ainakin luulee. Aina niin tehokas ja suloinen Hope on jättänyt taakseen suurkaupungin glamourin täyttämän elämän ja löytänyt Boonsborosta uuden alun - paitsi rakkauden suhteen. Vähitellen käy yhä selvemmäksi, että Ryderin ja Hopen välillä on kuin onkin kipinää, mutta mystinen menneisyys ei jätä Hopea rauhaan. Ehkä Ryder voi auttaa häntä karkottamaan vanhat aaveet ja pystyy löytämään oven hänen sydämeensä... Nora Robertsin suositun Majatalo-trilogian kolmas osa vie lukijan jälleen Boonsboron herttaiseen pikkukaupunkiin.

Voi Montgomeryn veljekset minkä teitte. Voi Nora Roberts minkä teit. Nyt on suuri aukko sydämessäni. Ja koko Boonsboron kaupunki. Haluan vain takaisin! Miksi, voi miksi en sinne enää pääse.

Tämä oli ensimmäinen sarja mitä Robertsilta luin. En siis osaa verrata tätä hänen muuhun tuotantoon. Selailin muutamia arvosteluja Majatalo-sarjasta ennen kirjan lukua, mutta ne ovat olleet suurimmaksi osaksi negatiivisia ja niissä ollaan oltu pettyneitä Robertsiin. Joku sanoi, että tämä on riman alitus häneltä. En kyllä antanut tämän vaikuttaa omaan lukukokemukseeni sillä nautin tästä todellatodellatodella paljon! Välttelinkin hieman tämän viimeisen osan lukemista sillä tiesin, että tämän jälkeen kaikki olisi ohi. Luin vain pieniä pätkiä kerrallaan iloisesti hymähdellen vaikka olisin toki voinut ahmaista tämän yhdeltä istumalta :D.

Trilogia siis kertoo kolmesta veljeksestä pienessä Boonsboryn kaupungissa. Ovi sydämeen kertoo veljistä vanhimmasta Ryderista. Ryder olikin oma suosikkini omassa jääräpäisyydessään ja seksikkyydessään, joten siksi ehkä nautinkin tästä eniten! Oli ihanaa kuvitella Boonsboron kaupunki pala palalta, sekä rakennukset kaikkia yksityiskohtia myöten. Oma suosikkini oli tottakai Majatalo. Sitä haluaisi itsekin asua kyseisessä kaupungissa ja toimia Majatalonpitäjänä.. Tai ehkä kumminkin kirjakaupan omistajana kadun toisella puolella. :D Kirjassa on hieman sama tunnelma kuin TV-sarjassa Gilmoren tytöt ().

Tämä kirja ilahdutti, itketti sekä sai minut nauramaan. Ehkä siksi kirjan loputtua tunnekuohuissa arvioin Goodreadsissa kirjan viidellä tähdellä.. Nyt pari päivää sulateltua tämä saa minulta neljä tähteä. En pitänyt kirjan Epilogista, enkä muutenkaan ollut tyytyväinen siihen miten kirja loppui. Tuntui että viimeiset sivut oli hutaisulla kirjoitettu ja kirjailija halunnut vain nopean lopun kirjalle. Noh, tämä on minun mielipiteeni. Ja sitten vielä suuri miinus mikä suututti minua niin paljon, että hetkellisesti teki mieli heittää kirja seinään! Luulin koko ajan, että Roberts on itse kehitellyt päässään Boonsboron ja Majatalon, mutta ei. Kyseinen Majatalo on oikeasti olemassa ja huoneet samoilla nimillä kuin kirjassa. Roberts itse vielä omistaa majatalon (en ole varma tästä, korjatkaa jos olen väärässä). En tiedä onko hän kaiken kopioinut oikeasta majatalosta ja keksinyt mitään itse, mutta erehdyin katsomaan kuvan yhdestä huoneesta. Se ei ollut yhtään sellainen miksi olin kyseisen huoneen kuvitellut (eli ei läheskään niin ihana ja hieno). En uskaltanut katsoa enempää, jottei kyseinen upeaksi loihdittu kaupunki päässäni katoaisi.

Kirja kumminkin lämmitti mieltäni suuresti ja luen varmasti Robertsilta muutakin. Hänen Bride Quartet -sarja on jo odottamassa hyllyssäni. :) Suosittelen tätä kirjaa kaikille jotka vähäkin pitävät hömpästä ja romantiikasta!

Arvosana: 
Teos: Ovi sydämeen
Kirjailija: Nora Roberts
Sivuja: 326
Kirjasarja/Trilogia: Majatalo #3
Mistä: Kirjastosta